Tarinat

Mette, 21, elää omavaraisesti ja kuluttaa rahaa vain 120 euroa kuukaudessa

Mette Hartonen kiinnostui omavaraisesta elämäntavasta ympäristöahdistuksen puristuksessa. Hän nauttii siitä, että elämä on yksinkertaista, merkityksellistä ja sopivan puuhakasta. 

 ”Ympäristöahdistus, monimuotoisuuden väheneminen ja lajikato olivat syitä, joiden takia kiinnostuin omavaraisuudesta. Halusin elää arkea, joka tuntuu merkitykselliseltä, kestävältä ja huomioi muut eliölajit. Ollessani eräopaskoulutuksessa innostuin erityisesti primitiivisestä ja luonnonläheisestä elämästä ja oppimistani konkreettisista taidoista, kuten puutöistä, sienestyksestä ja villiyrttien käytöstä”, nurmeslainen Mette Hartonen, 21, kertoo.

”Olin ajatellut oman viljelypaikan hankkimista, mutta tuntui, että tarvitsin varmuutta ja vinkkejä viljelyyn ja metsän kestävään kasvatukseen. Olin lukenut Nurmeksen Omavaraopiston perustajien Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin tekstejä ja vaikuttunut siitä, miten he olivat onnistuneet elämään lähes omavaraista elämää jo monta vuosikymmentä.

Osallistuin ensin opiston talkoisiin ja sitten pitkälle omavaraisuuskurssille, joka kesti viime huhtikuusta lokakuuhun. Kurssin aikana näki koko kasvukauden ja oppi paljon viljelystä ja metsänhoidosta. Osaan esimerkiksi kaataa puita pokasahalla ja kirveellä.

Kuluneen vuoden olen asunut Omavaraopiston omistamassa rintamamiestalossa. Nukun tuvassa, jota lämmitän puuhellan ja leivinuunin avulla. Sähköä käytän lähinnä valaistukseen ja puhelimen lataamiseen. Akuilla toimivaa tasavirtajärjestelmää käyn lataamassa kerran kuukaudessa opistolla.

Rahaa minulla kuluu tällä hetkellä vain 120 euroa kuukaudessa. Vuokra on 100 euroa ja puhelinlasku noin 10 euroa. Omavaraisesti voi elää pienellä rahalla.

Viime kesältä minulla on edelleen paljon juureksia, vihanneksia ja marjoja. Usein syön juureskeittoa, jota voi jatkaa seuraavana päivänä. Öljyä ja suolaa en ole käyttänyt vuoteen, ja olen yllättynyt, miten hyvin se on toiminut. Jo ennen omavaraopintoja olin alkanut syödä kotimaista ruokaa, joten on tuntunut helpolta syödä vain sitä, mitä itse kasvattaa.

Talveksi ostin kyllä ohraryynejä ja kaurahiutaleita, koska haluan syödä aamiaisella puuroa. Tähtään 80–90 prosentin omavaraisuuteen. Täysi omavaraisuus olisi oikeastaan mahdotonta ja siihen pyrkiminen hyvin kuluttavaa.

Kun opistolla alkaa huhtikuussa uusi omavaraisuuskurssi, jään sille toisen vuoden opiskelijaksi. Koen, että yhteisöllisyys tuo iloa, rikastuttaa arkea ja auttaa oppimaan uutta.

Nautin siitä, että elämä on yksinkertaista ja sopivan puuhakasta. Polttopuiden tekoa, veden hakua, kesällä viljelyä, marjojen ja sienten poimimista, syksyllä sadonkorjuuta ja säilöntää.

Omavaraisuus on tuonut sellaisen olon, että voin tehdä sellaisia valintoja, jotka ovat merkityksellisiä. Ympäristöahdistuskin on pitkälti hellittänyt.”

Lue myös: Suvi, 39, elää omavaraistaloudessa mökissä, johon ei tule edes vettä: ”Vain kokeilemalla tietää, sopiiko tällainen itselle”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2023