It-alalla työskentelevä Suvi, 39, elää omavaraistaloudessa mökissä, johon ei tule edes vettä: ”Ensimmäinen teurastus oli aikamoinen tapahtuma”

Mummonmökki ilman sisävessaa ja juoksevaa vettä tyrmäisi useimpien maallemuuttohaaveet. Suvi Saarinen kuitenkin innostui opettelemaan omavaraisuuden alkeita.

Aluksi helsinkiläinen Suvi Saarinen etsi vain kesämökkiä. Mukavaa paikkaa, jossa saisi laittaa vähän pihaa ja puutarhaa, ja jossa riittäisi tekemistä.

Sopiva mummonmökki löytyi Kanta-Hämeestä yhdeksän vuotta sitten, ja pian kolmikymppisellä naisella oli tekemistä enemmän kuin hän oli etukäteen arvannutkaan: kaksi ponia, vuohia, kanoja, koira, välillä kesäpossuja ja lampaita ja pihassa kasvimaa.

Lue myös: Haaveiletko muutosta lapsuusmaisemiin? Kuvanveistäjä Mia Hamari toteutti monen unelman ja löysi rauhan lappilaisesta kylästä

”Ensimmäisen kesän vietin kokonaan täällä, enkä sen jälkeen enää oikein osannut olla kaupungissa. Päätin ottaa virkavapaata töistä ja kokeilla, miten mökki kestää talviasumista”, hän kertoo.

Nyt it-alalla työskentelevä Suvi on viihtynyt pikkuruisessa 45 neliön mökissä jo kahdeksan talvea. Uusi työpaikkakin löytyi reilun puolen tunnin ajomatkan päästä.

Tammelassa sijaitseva 45-neliöinen mökki on alun perin ollut osa isompaa ­rakennusta. Rakennuksen ­toinen pää on aikoinaan ­siirretty muualle. Pihapiirissä on aitta, sauna ja eläin­suojana toimiva piharakennus.

Taitoja kirjastosta ja googlettamalla

Maalaiseksi ryhtyminen ei sujunut Suvilta aivan mutkattomasti. Kova tahto pärjätä on kuitenkin vauhdittanut oppimista.

Suvi halusi elää mahdollisimman omavaraista elämää ja hankkia hyötyeläimiä, mutta ei tiennyt niiden hoitamisesta juuri mitään. Ensin hän pelkäsi hevosia niin, että pelkkä talliin meno sai kädet tärisemään. Mehiläispesätkin pistävine asukkeineen kammottivat.

Lue myös: Art Alsila on naivistimaalareiden upea ateljeekoti – tällaista on taiteilijaelämä vanhassa kansakoulussa

Hevospelkoon tuli apua ulkopuoliselta valmentajalta, ja vuohien hankkimista harkitessaan Suvi soitti läheiselle vuohitilalle ja kysyi, saako tulla tutustumaan. Muuten tietoa on löytynyt kirjastosta ja googlaamalla.

”Ensimmäinen kukonteurastus oli aikamoinen tapahtuma. Kaverin kanssa etsimme läppärillä tietoa netistä ja ihmettelimme, kun todellisuus ei vastannut ohjeita. Olen myöhemmin käynyt kanin teurastuskurssin mutta yleensä käytän apunani ammattiteurastajaa.”

Suvi Saarinen on viihtynyt pikkumökissään jo kahdeksan talvea. Irmeli, tämän tytär Hilma ja Hilman poika Arvi tykkäävät paijauksesta.

Suvilla on mielessä pitkä lista taitoja, joita olisi hauska oppia.

”Hitsaaminen, lampaanvillan kehrääminen, ompeleminen poljettavalla ompelukoneella ja aurinkosähköjärjestelmien ymmärtäminen. Makkaraakaan en ole vielä ehtinyt tehdä, ja olen vasta kokeillut kerman erottelua separaattorilla.”

Myös naapureista on ollut yksin asuvalle naiselle suuri apu. Joskus pihalle on tuotu säkillinen puruja eläimille, toisinaan ovenkahvasta löytyy pussillinen valmiiksi fileroitua kalaa.

Suvi vaihtoi kamarin vanhan pönttöuunin käteväksi leivinuuniksi, jossa onnistuu myös ruoanvalmistus.

Eräänä keväänä Suvi ihmetteli, miten maasta alkoi nousta säntilliseen riviin narsisseja, joita hän ei varmasti ollut siihen istuttanut. Naapuri lopulta tunnusti käyneensä kaivamassa sipulit multaan.

Ja ensimmäisenä syksynä naapuri kävi ystävällisesti huomauttamassa, että nyt olisi aika sulkea kivijalan kissanluukut, jotta kylmä viima ei käy talvella alapohjassa.

”Minusta tämä on vain hyvä asia, koska olen avoin luonne. Jos tänne olisi muuttanut pariskunta, naapurit olisivat ehkä pelänneet tuppautuvansa.”

Huussi ja pihasauna riittävät

Kun Suvi muutti pysyvästi mökille, siellä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa – eikä ole vieläkään.

”En halua päärakennukseen vesijohtoa, koska mielestäni tämän ikäinen talo ei kestä sellaista vedenkulutusta, mihin nykyihminen on tottunut. En myöskään halua miettiä putkien jäätymistä talvella.”

Ensimmäisten kuukausien ajan Suvi peseytyi pääasiassa naapureiden saunassa. Nämä lähettivät tekstiviestin, kun sauna oli vapaana.

Suvi halusi keittiöön valkoiset avohyllyt hirsiseinää vasten. Koska tilaa on vähän, tavaraakin on vähän. Taloon ei tule juoksevaa vettä, joten käyttövesi pitää kantaa saunalta sisälle.

Myöhemmin Suvi rakennutti pihalle oman saunan, johon tulee myös vesi. Vesivessaa ei saunarakennukseen tullut, vaikka se olisi ollut mahdollista. Huussissa asioiminen onnistuu yhtä hyvin.

Usein Suvin projektit toteutuvat vähän kerrallaan. Esimerkiksi maakellaria on rakennettu monta vuotta, ja työ etenee aina, kun olot ovat suosiolliset. Kuoppa kaivettiin, kun naapurissa sattui olemaan kaivuri ja Suvi kävi kysymässä, joutaisiko kuski hänenkin tontilleen. Harkot tuli ostettua pitkän odottelun jälkeen netin osto- ja myyntipalstalta, ja ne kuljeteltiin, kun Suvi sai kuorma-auton lainaksi.

Mikään ei siis valmistu hetkessä, mutta kierrätystavaroista tehtynä projektit eivät tule kalliiksi.

Ruokaa arvostaa, kun sen itse kasvattaa

Suvi Saariselle eläimet eivät ole pelkkiä lemmikkejä, vaan useimmilla niistä on jonkinlainen tehtävä.

Vuohista saa maitoa, kanoista munia ja omista mehiläispesistä hunajaa. Kesäaikaan kasvimaa tuottaa mukavan lisän ruokavalioon. Kukkopojat teurastetaan lihaksi, samoin vuohipukit.

”Joskus paheksutaan, että miten voin syödä omia eläimiäni. Ainakin tiedän, että ne ovat kasvaneet hyvissä oloissa.”

Tuoreet kananmunat päihittävät kaupan munat mennen tullen, Suvi Saarinen sanoo.

Hevoset eivät ole ratsastamista varten, vaan niistä koulutetaan työhevosia. Unelmana on kyntää niillä joskus omaa peltoa. Haave ei ole vielä realisoitunut ja hevoset laiduntavat naapureiden pelloilla. Heinä tulee erikseen heinäntuottajalta.

”Ruokaa arvostaa ihan eri tavalla, kun sen on itse kasvattanut. Sitä ei heitetä roskiin. Käsitys vaikkapa tomaatista muuttuu, kun tietää, miten paljon vaivaa sen kasvattamiseen on nähnyt”, Suvi pohtii.

Hän tunnustaa olevansa herkkusuu, ja itse kasvattaminen onkin myös keino saada tuoretta, laadukasta ruokaa. Ensimmäisen itse kasvatetun possupihvin tuoksu pannulla on jotain, mille Suvi ei löydä vertaista. Myös omista pesistä saatu hunaja on aivan muuta kuin kaupassa myytävät hunajasekoitukset. Vuohenmaito saa kahvin maistumaan aivan toffeelta.

Suvi tilasi hevosille amissilänget, johon suomalainen valjasseppä valmisti jenkkivaljaat, sillä Suomessa suurin osa työvarusteista on suomenhevoskokoa.

Suvi Saarinen kutsuu elämäntyyliään tuvalliseksi elämäksi eli tuottavaksi ja varastoivaksi. Täydellinen omavaraisuus ei nyky-yhteiskunnassa ole hänen mielestään välttämättä tavoiteltavaa, mutta entinen elämäntyyli, jossa Suvi toimi pelkkänä kuluttajana tuottamatta mitään, ei sekään tuntunut hyvältä.

”Nykyään ihmisten varastot ovat täynnä roinaa. Ensin kulutetaan ja sitten vasta säästetään. Ennen ei talvella saatu mansikoita marketista, vaan tehtiin kesällä hillot talven varalle. Toivoisin, että omissa varastoissani olisi jotain, mistä on hyötyä.”

Maalla asuminen on muuttanut Suvin ajankäyttöä. Aamulla pitää ruokkia eläimet ja päästää ne laitumelle, ja illalla töiden jälkeen ne kaipaavat taas hoitoa.

Pihasauna toimii peseytymispaikkana, ja lisäksi siellä on yksinkertainen vierashuone.

Entinen maailmanmatkaaja ei pääse eläimiltään juuri matkustamaan. Vaatii suunnttelua, jos talviaikaan haluaa tavata ystäviä kodin ulkopuolella, sillä mökin uunit pitää lämmittää ja pellit laittaa ajoissa kiinni.

Vanhoja ystäviä käy kylässä kesäaikaan, mutta talvella on hiljaista. Suvi ei silti koe pimeitä talvi-iltoja yksinäisiksi. Vanha harrastus ratamoottoripyöräily on vaihtunut eläinten kanssa touhuamiseen. Maalla riittää aina tekemistä, ja naapurit ovat onneksi lähellä.

”Yhteisöllisyyden määrä oli minulle yllätys. En ymmärtänyt ostavani mökin lisäksi myös kylän. Talkoita on koko ajan, ja kyläyhteisön voimin on rakennettu ja järjestetty vaikka mitä.”

Vaikka kauppa-auto lopetti palvelunsa muutama vuosi sitten, kotikylälle on muuttanut useita uusia lapsiperheitä.

”Muistan olleeni aluksi sokissa, kun parikymppinen likka tuli kuukausi muuttoni jälkeen pyytelemään anteeksi, että ei ole tullut esittäytymään”, Suvi nauraa.

Kaupunkielämästä Suvi ei kaipaa juuri mitään.

Aluksi Suvi pelkäsi hevosia, eikä elämä ensimmäisen ponin Vallun kanssa ollut aina helppoa. Tahto saada oma työhevonen oli kuitenkin niin kova, että hevosten käsittely on täytynyt opetella.

”Ainoastaan Umo Jazz Orchestraa, joka ei juuri keikkaile kehäkolmosen ulkopuolella”, hän nauraa.

Omavaraisesta elämäntyylistä haaveileville Suvi Saarisella on yksinkertainen vinkki.

”Kannattaa muuttaa ensin johonkin vuokralle kokeilemaan. Eräs ystäväni haaveili samanlaisesta maalaiselämästä, mutta ei se sitten lopulta ollutkaan hänen juttunsa. Vain kokeilemalla tietää, sopiiko tällainen itselle.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä’ 4/2019.

Keskustelu

Upea rohkea nainen, uskaltaa yrittää ja elää omanlaista elämää. Ihailen sinua miehenä joka tekee aina kaiken itse talosta autoremonttiin ja vihaa turhaa kulutusta.

Kaupunkilaiselämään kuuluu oleellisena ostareilla notkuminen, joissa Liian monet tuhlaavat rahoja, joita heillä ei ole, tavaroihin, joita he eivät tarvitse, tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joista he eivät ole kiinnostuneita

En ihan ymmärrä miten tällä on mitään tekemistä omavaraisuuden kanssa? Kaikki välineistö ja eläimet sekä niiden pito maksaa maltaita joten töissä saa painaa pitkää päivää jotta voi elää tuota elämää.

Omavaraisuuden sanaa viljellään ilmeisesti ihan kaikkialle jossa joku viljelee tai valmistaa omaa ruokaa tai käyttää ulkokäymälää. Vai onko se tuo ulkokäymälä joka jo leimaa tähän kategoriaan?

Kyseinen elämäntapa on enemmänkin elämyksien hakemista missä ei toki ole mitään vikaa. Maassamme on oikeasti omavaraisesti eläviä ihmisiä mutta heidän koteja ei olla muokattu lehtien sivuun istuviksi maalaisromanttisiksi kiiltokuviksi vaan raa’an käytännöllisiksi.

Mutta mikäs siinä, painalluksiahan näillä metsästetään. Olisipa joskus vain oikeasti omavaraisesti elävistä ihmisistä juttua. Sen ei tarvitse olla kaunista tarinaa kunhan se olisi todellista.

Kommentoi juttua: It-alalla työskentelevä Suvi, 39, elää omavaraistaloudessa mökissä, johon ei tule edes vettä: ”Ensimmäinen teurastus oli aikamoinen tapahtuma”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X