Tarinat Tilaajille

Muisti hiipuu mutta halu pysyy – terapeutti neuvoo, miten suhtautua muistisairaan seksuaalisuuteen 

Miten muistisairaan seksuaalisuus pitäisi ottaa huomioon, kun sairaus etenee? Seksuaaliterapeutti Anne Hievanen huomasi, että vaikka isän sairaus eteni, vietti oli yhä vahva.

Komea herrasmies meni tanssilattialla pokkaamaan yhtä naisista: tuletko tanssimaan kanssani? Harva arvasi, että tyylikäs kavaljeeri sairasti pitkälle edennyttä muistisairautta.

Mies oli viettämässä joulua hotellissa tyttärensä Anne Hievasen kanssa. Ennen tansseja Anne oli vienyt isän parturiin, missä tämän hiukset oli leikattu ja värjätty, kulmat ja parta siistitty ja poskille laitettu partavettä. Isä istui parturissa kuin kuningas, selvästi nauttien.

Tansseja varten hän oli pukeutunut parhaimpiinsa eli tummaan pukuun, joka oli viimeistelty värikkäällä taskuliinalla. Isä oli aina ollut tarkka tyylistä ja ulkonäöstä. Siksi Anne piti huoliteltua olemusta edelleen tärkeänä, vaikka muistisairaus oli jo vienyt isän hoivakotiin.

Parketilla isä muisti tanssiaskeleet hyvin, mutta ei aina tiennyt, kenen kanssa oli tansseihin tullut. Hän vinkkasi silmää omalle tyttärelleen samalla tavoin kuin kenelle tahansa viehättävälle naiselle.

Jos ajoin autoa ja isä laski kätensä polvelleni, olisin ennen kavahtanut. Nyt ymmärsin, mistä oli kyse.

Anne oli sinut isänsä käytöksen kanssa. Hän oli aloittanut seksuaaliterapeutin koulutuksen samoihin aikoihin isän muistisairauden toteamisen kanssa. Koulutus auttoi ymmärtämään isän ajoittain muuttunutta käytöstä.

”Jos isä esimerkiksi laski autoa ajaes­sani kätensä polvelleni, olisin ennen kavahtanut. Nyt ymmärsin, mistä oli kyse. Ja ennen kaikkea olin sinut itseni ja oman seksuaalisuuteni kanssa”, Anne sanoo.