Näyttelijä Elsa Saisio, 42, asui lapsuudenkodissaan nelikymppiseksi – päätökseen muuttaa omaan taloon liittyi tärkeä oivallus
Elsa Saisio elää nelikymppisenä voimavuosiaan. Hän tietää mitä haluaa ja näyttelee toista vahvaa naista, Frida Kahloa. Hän on myös viimein päästänyt irti lapsuudenkodistaan ja innostunut sisustamaan omaa taloa.
Kuva tummahiuksisesta naisesta oli hieman postikorttia suurempi. Kuvaa pidettiin esillä Uudenkaupungin edustalla, Lyökin saaressa sijaitsevalla mökillä. Alakouluikäinen Elsa Saisio tuijotti naista, jonka katse oli hänestä vangitseva.
Nyt 42-vuotias Elsa Saisio esittää kuvan naista, Frida Kahloa, Tampereen Työväen Teatterissa. Mökillä ollut taiteilijan omakuva oli Elsan äidin Pirkko Saision sekä tämän puolison Pirjo Honkasalon 1980-luvulla Meksikosta tuoma matkamuisto. Se on myös Elsan ensimmäinen muistikuva Fridasta.
Viime syksynä Elsa matkasi miehensä kanssa kahdeksi viikoksi Meksikoon tutustuakseen Fridan elämän tärkeisiin paikkoihin ja taiteeseen. Omakuvistaan kuulu Frida Kahlo (1907–1954) oli kuollut vajaat 30 vuotta ennen kuin Elsa syntyi.
”Minulla oli ollut monivuotinen haave matkustaa Meksikoon. Kun kuulin roolistani, tajusin, että reissuun on lähdettävä ennen harjoitusten alkua, jotta se ruokkisi työtäni. Kun apurahoja matkaan ei löytynyt, menimme Timon kanssa sinne omakustanteisesti. Saimme asua meksikolaisen ystäväni isoäidin asunnossa.”
Elsa Saisio teki pesäeron vanhemmistaan vasta nelikymppisenä
Lähtiessään Elsa Saisiolla oli mielessään taiteilijasta lähinnä se, mitä oli kirjoista lukenut ja Frida-elokuvasta nähnyt. Kuten tämän lapsena sairastama polio, bussionnettomuus, jossa metallikaide ruhjoi hänen lantionsa sekä useat keskenmenot.
Meksikolaistaiteilijan kotikylässä Coyoacánissa, kotitalo La Casa Azulissa ja muualla Fridan jalanjäljissä kulkiessaan Elsa löysi aistillisen, rohkean naisen. Elsalle virisi ajatus, että matka Fridan elämään voisi olla tutkimusmatka myös hänen omaan taiteilijuuteensa.
”Mietin, että jospa Fridalla on minulle jotakin annettavaa tämän roolin lisäksi. Mutta olen vielä kuulolla sen suhteen, mitä se on.”
Tarve tutkia itseään liittyy vahvasti Elsan ikään.
”Nelikymppisyys on naisen elämässä usein isojen muutosten aikaa. Moni vaihtaa ammattia tai eroaa. Minulle ei ole sellaista tapahtunut, mutta sisäisiä muutoksia sen sijaan on: olen ottanut etäisyyttä vanhempiini ja sen myötä olen itsekin muuttunut.”
Hän sanoo, että pesäeron tekeminen on tapahtunut hänellä myöhään, koska taiteilijavanhemmista irrottautuminen on vaatinut työtä.
”Sekä äitini että Pirjo työskentelevät samalla alalla kuin minä ja ovat vahvoja persoonia, joilla on voimakkaat mielipiteet taiteesta. Heistä ei ole voinut todeta kuten jotkut vanhemmilleen toteavat, että te ette ymmärrä tästä nyt mitään. Irtiotto sekä omien arvojen ja halujen löytyminen on ollut minulla tavallista vaikeampaa.”
Lue myös: Jukka Puotilan elämän tärkeisiin numeroihin kuuluvat lääkärin hyvät uutiset.
Elsan perhe muutti vanhaan puutaloon
Nelikymppiseksi asti Elsa asui lapsuudenkodissaan Helsingin Torkkelinmäellä, tosin silloin jo oman perheensä, miehensä Timo Välisaaren ja kahden lapsensa kanssa. Kun tilat alkoivat käydä ahtaiksi ja kulmat turhan levottomiksi, koitti muutto idylliseen puutaloon, Toukolan kaupunginosaan.
Vielä joitain vuosia sitten kantakaupungissa ikänsä elänyt Elsa ei osannut tällaista kuvitellakaan.
”Ehkä omaan taloon muuttoon liittyi henkinen puoli, koin, että minulla oli lupa päästää irti lapsuudenkodista. Olin ryhtynyt myös ajattelemaan, että miksen minä voisi laittaa energiaani ammattini lisäksi omaan kotiin.”
Puolisolle oma talo oli vielä suurempi unelma kuin Elsalle, joka murehti aluksi, miten valtava työmäärä omakotiasumisessa mahtaa olla. Kaupan tekoa seuraavana yönä hän mietti, jaksaako pihaa hiekoittaa tai mahtuvatko autonrenkaat varastoon.
”Aamulla ajatus jo nauratti minua.”
Nyt lähes satavuotiaaseen taloon on asetuttu, tosin parhaillaan Fridan rooli kuljettaa Elsaa Tampereen ja Helsingin väliä. Viikonloput hän viettää tiiviisti Toukolassa puolisonsa ja 8- ja 13-vuotiaiden lastensa kanssa.
”On ihanaa nähdä, miten hirmuisesti Timo tykkää talostamme. Hän nauttii joka hetkestä, kun käy pilkkomassa puita, laittaa tulen takkaan tai tekee remonttia.”
Timo on myös näyttelijä mutta hän on hiljattain valmistunut kylmäkoneasentajaksi ja on nyt vakitöissä kylmäalalla.
”Timo on ratkaisuunsa tyytyväinen, ja meidän elämäämme helpottaa se, että toisella on vakinainen työ ja säännölliset tulot”, freelancerina pitkään työskennellyt Elsa sanoo.
Hän on huomannut vapaan taiteilijuuden sopivan itselleen.
”Tykkään siitä, että paikat ja työyhteisöt vaihtuvat ja haasteet muuttuvat. Eräs kollegani sanoi kerran, että Elsa, sulle sopii liike.”
Mutta vapauteen kuuluvaa epävarmuutta hän inhoaa.
”Me näyttelijät olemme kuin tanssiin kutsuttavia. Ei meillä ole valtaa päättää mihin töihin meitä pyydetään. Vuosien mittaan olen kuitenkin oppinut sen, että olen olemassa ja osa tätä yhteiskuntaa vaikken olisi koko ajan kiinni mielenkiintoisessa projektissa.”
Elsa on kotoilijoiden heimoa
Elsa sanoo, että heillä oli valtavan hyvä tuuri ihanan kodin löytymisessä halutulta alueelta. Kaupat keltaisesta talosta tehtiin pari vuotta sitten toukokuussa ja siksi koti nimettiin Toukokuun taloksi.
Elsa esittelee kaunista kotiaan ja sen tarinaa muillekin perustamallaan Instagram-tilillä, vaikka empikin ensin, onko sellainen julkisuuden ihmiselle järkevää.
”Tilistä on seurannut vain kivoja asioita. Nytkin olen menossa Turun rakennusmessuille puhujaksi.”
Hän nauttii remonttien suunnittelusta, vanhojen tapettien repimisestä ja maalaamisesta. Kauniiden tapettien, kaakeleiden ja värien valitsemiseen hän hurahtaa helposti pitkiksi ajoiksi.
”Varmaan minä kuulun sitten kotoilijoiden heimoon. Nyt kun olen ollut paljon Tampereella, enkä ole ollut siivoamassa ja laittamassa, talossa ei ole ollut niin kotoisaa. Iso talo tykkää siitä, että siellä on ihmisiä ja elämää.”
Kodin laitto toimii vastapainona näyttelijän työlle.
”Työni on niin abstraktia: vähän kuin piirtelisi viivoja veteen. Kotia laittaessaan näkee kättensä jäljen, mikä on hyvin terapeuttista ja rauhoittavaa.”
Malli kotoilulle ei tullut lapsuudenkodista, koska taiteilijavanhemmat olivat työlleen omistautuneita. Arki-iltaisin ei istuttu yhteisen ruokapöydän ääreen eikä koti ollut tiptop.
Mutta estetiikasta, materiaaleista ja muodoista vanhempien kanssa on keskusteltu.
”Elokuvaohjaajana Honkasalon Pirjo eli Honksu on äärettömän visuaalinen ihminen. Honksu sisustaa todella kauniisti ja persoonallisesti niin heidän Helsingin kotiaan kuin Madeiran taloaankin. Äitikin arvostaa kauneutta ja on hyvä tilaratkaisuissa. Voi olla että olen saanut siitä mallia.”
Omasta talostaan Elsa ajattelee, että se voisi olla joskus myös äidin ja Honksun vanhuuden paikka.
”Sitten kun he eivät jaksa enää mennä Madeiralle.”
Lue myös Anna.fi: Elsa Saision tempperamentti tulee monen sukupolven takaa
Näyttelijän laatu isän puolelta
Elsa Saisio varttui niin vahvasti kulttuuripiireissä, ettei hän muista haaveilleensakaan muusta kuin taideammatista – saatika että olisi kapinoinut sitä vastaan. Kavereiden vanhemmatkin olivat kulttuurialalla ja myös Elsan edesmennyt isä Harri Hyttinen oli näyttelijä.
”Väittäisin, että näyttelijän ominaislaatu tulee minule vielä enemmän isäni puolelta. Äitiäni olen pitänyt aina ensisijaisesti kirjailijana.”
Mutta silloin, kun äiti teki töitä teatterissa, eikä saanut Elsalle kotiin lastenhoitajaa, hän otti Elsan istumaan katsomoon. Ties kuinka monta kertaa kymmenvuotias näki Lilla Teaternissa äitinsä kirjoittaman esityksen Yöihminen. Siinä hänen silmänsä nauliutuivat näyttelijä Jonna Järnefeldtiin. Elsa osasi ulkoa, mitä Jonna missäkin kohdassa teki.
”Ehkä minä haaveilin, että voisin olla joskus kuin hän. Naisellinen Jonna soitti näytelmässä pianoa ja lauloi.”
Elsa soitti itsekin pianoa kuusivuotiaasta lähtien. Kävi soittotunneilla äitinsä ja Pirjon kannustamana ja nautti soittamisesta.
”Soittaminen oli minulle oma maailma, johon saatoin upota. Olla kaksin pianon ja musiikin äärellä. Minulle olikin tosi kova paikka kun kävin Teatterikoulun ensimmäistä vuotta ja tajusin, että opiskelu oli niin intensiivistä, etten enää kerta kaikkiaan pysty käymään soittotunneilla. Lopettamispäätöksen tehtyäni istuin koulun pukuhuoneessa ja itkin.”
Elsa Saisio vaatii itseltään paljon
Elsa Saisiosta tuntuu, että nelikymppisenä hän on tullut ikään, jolloin hänellä on työssään tosissaan annettavaa. Se on nautinnollista.
”Tuntuu hyvältä tulla aikuiseksi taiteilijaksi. Tiedän mitä haluan ja pystyn sukeltamaan rooleissa yhä enemmän syvyyssuunnassa.”
Hän on tyytyväinen, että keski-ikäiset naiset ovat alkaneet saada sijaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassamme.
”Nyt on hirvittävän paljon helpompaa olla yli nelikymppinen naisnäyttelijä kuin pari vuosikymmentä sitten. Keski-ikäisiä naisia ei nähdä enää epäkiinnostavina vaan heidänkin tarinoistaan tehdään draamaa ja heille löytyy rooleja.”
Työ tyydyttää häntä parhaiten silloin, kun intohimo saa palaa kunnolla.
”Vaadin itseltäni paljon ja nautin siitä, kun myös ohjaaja vaatii paljon. Kun harjoittelin Kultaisessa Vasikassa Espoon kaupunginteatterissa isoa roolia ja olin ihan katkeamispisteessä, Erik Söderblom tuli sanomaan, että saisit Elsa kyllä tuosta yhdestä sanasta vielä enemmän irti. Olin ensin, että ei luoja, mutta samalla hetkellä tajusin, että juuri tätähän minä olen halunnut.”
Fridana hän voi panna itsensä täysillä likoon.
”Roolissa on monenlaista näyteltävää, koska Frida oli henkilönä niin suuri ja monisyinen. Vahva ja heikko yhtä aikaa.”
Samankaltaisuutta Fridan kanssa Elsa löytää kehollisuudesta.
”Frida oli hyvin aistillinen, seksuaalinen henkilö ja roolistani tulee myös hyvin fyysinen. Fridalla oli suuri rakkaussuhde taiteilija Diego Riveraan, mutta hänellä oli paljon muitakin suhteita, niin miehiin kuin naisiin. Frida eli voimakkaasti kehonsa kautta, vaikka kärsi onnettomuuden jälkeen koko elämänsä kivuista.”
Elsa kokee, että keho tietää asiat usein ennen kuin pää.
”Suru esimerkiksi tuntuu siltä, kuin vatsassa olisi reikä.”
Sellainen Elsa on ollut pienestä pitäen, mutta aikuisena hän on oppinut tunnistamaan reagointitapaansa ja hoitaa itseään vaikka osteopaatin pakeilla.
Elsa Saisio ilmaisee itseään myös tanssimalla. Hän vuokraa joskus tanssisalin ja improvisoi siellä yksin. Niinä hetkinä hän tuntee olevansa vapaa.
”Kun pyrin Teatterikouluun 17-vuotiaana, mietin, pitäisikö hakea tanssitaiteen laitokselle. Koin kuitenkin, etten ollut treenannut tanssia tarpeeksi, eikä minusta tulisi tanssijana itselleni koskaan riittävän hyvä.”
Nyt hän valmistelee tanssija, koreografi Ari Nummisen kanssa kevääksi yhteistä duettoa nimeltä Sielunvaellusvuodet.
”Olen onnellinen, että 42-vuotias kehoni on edelleen hyvin käytössäni.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Näyttelijä Elsa Saisio, 42, asui lapsuudenkodissaan nelikymppiseksi – päätökseen muuttaa omaan taloon liittyi tärkeä oivallus