Tarinat

Kului vain muutama päivä Timon kuolemasta, kun Tuulikki meni konserttiin, jossa kummipoika Pekka Kuusisto soitti viulukonserton – "Koin vapautuvani murheen taakasta, muistelemisen itkuisesta vaikeudesta"

Kun Tuulikki Närhinsalon puoliso Timo kuoli, hän löysi lohdun musiikista, jota hän on aina rakastanut. Musiikki sai hänet myös ihmisten pariin ja tarjosi hetken lomaa suremisesta.

Neljä päivää Tuulikki Närhinsalo itki ja ihmetteli kukkia, jotka oli tuotu kotiin hänen puolisonsa Timon muistoksi.

Viidennen päivän iltana hän lähti Radion sinfoniaorkesterin konserttiin. Lähti, vaikka ihmisten kohtaaminen pian Timon kuoleman jälkeen jännitti ja arastutti häntä.

Seuraavana iltana hän meni kuuntelemaan monologioopperan Koria täti, jonka kantaesityksen he olivat Timon kanssa nähneet Turussa. Sen jälkeen hän meni Kansallisoopperaan kokeakseen Taikahuilun, jossa oli laulajia, joita hän halusi kuulla.

Sitten tuli konsertti, jossa Tuulikin ja Timon kummipoika Pekka Kuusisto soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina Magnus Lindbergin viulukonserton – ja soitti loistavasti. Kokemus oli järisyttävä ja voimaannuttava.

”Koin vapautuvani murheen taakasta, muistelemisen itkuisesta vaikeudesta. Oli vain eheyttävä musiikki ja minä.”

Tapahtumaputki oli Tuulikin, 77, päätös tulla ulos leskeyspesästään ja elää kuten Timon kanssa eläkeläisinä.

”Ei se suremista estänyt, että otin siitä välillä vähän lomaa. Kestän, että ihmiset ottavat osaa ja että heidän sanansa voivat ruveta itkettämään.”

Miehestä tuli hetkessä vanhus

Näyttelijä ja teatterinjohtaja Timo Närhinsalo kuoli syyskuussa syöpään 78-vuotiaana. Runsaat kymmenen vuotta aiemmin häneltä oli leikattu melanooma selästä. Viiden vuoden kuluttua siitä hänet todettiin terveeksi.

”Sitä tervettä kesti kesään 2020 saakka. Silloin hän sai mökillä Taipalsaarella sappikohtauksen tapaisen.”

Timolta poistettiin sappirakko. Hänellä oli myös silmäoireita, joita hän piti kaihileikkauksen jälkitilana, mutta ne johtuivat näköhermoa painaneesta pienestä kasvaimesta taka-aivolohkossa. Se leikattiin, ja hän toipui nopeasti. Kasvain todettiin vanhan melanooman etäpesäkkeeksi.

Lokakuun lopussa Timo tuli masentuneena kotiin lopputarkastuksesta: vatsalaukusta ja ohutsuolesta oli löytynyt etäpesäkkeitä. Häntä hoidettiin lääkkeillä sairaalassa Helsingissä, mutta hänen kuntonsa romahti.

”Hän totesi, että hänestä oli hetkessä tullut vanhus. Hän laihtui valtavasti, eikä hänellä ollut elämänhalua. Sen jälkeen elämä oli yhtä vuoristorataa.”

Lue myös: ”Leskeksi jäänyt Maarit: Eteisessä saatan edelleen huutaa huhuu”

”Tuulikki Närhinsalo on toiminut pianonsoitonopettajana, teatterimuusikkona, -säveltäjänä ja -kapellimestarina, musiikkikriitikkona ja -toimittajana. Hän sai myös puolisonsa innostumaan klassisesta musiikista, ja kaipaa nyt tätä rinnalleen konserteissa.
Tuulikki Närhinsalo on toiminut pianonsoitonopettajana, teatterimuusikkona, -säveltäjänä ja -kapellimestarina, musiikkikriitikkona ja -toimittajana. Hän sai myös puolisonsa innostumaan klassisesta musiikista, ja kaipaa nyt tätä rinnalleen konserteissa. © Jonne Räsänen

Lapsuudenkodissa jazz ja iskelmät olivat pahasta

Kun Tuulikki oli pieni, isä leikki mielellään hänen kanssaan: isä sanoi lauseen, lapsi lauloi siihen melodian ja soitti sen flyygelillä.

Oopperaan Tuulikki ihastui ollessaan usein isänsä seurana, koska tämä kirjoitti ooppera-arvioita Uuteen Suomeen. Isä oli säveltäjä, Sibelius-Akatemian rehtori Taneli Kuusisto.

Hammaslääkärinä työskennellyt äiti oli kaunisääninen, konsertoinut sopraano.

”Äidin kanssa esitimme iltalauluja niin, että hän lauloi melodian ja improvisoin toisen äänen.”

Klassinen musiikki oli kotona ainoaa oikeaa.

”Päähäni oli iskostettu, että jazz ja iskelmät ovat pahasta. Loin rajoja kysymällä isältä, ovatko Straussin valssit pahoja. Eivät olleet. Tykkäsin myös sotilasmusiikista.”

Tuulikki on Sibelius-Akatemiasta valmistunut pianonsoitonopettaja. Kesken opiskelun hän mursi oikean ranteensa kahdesti ja pystyi pitkään soittamaan vain vasemmalla kädellä.

Tuulikki on varma, ettei hänestä muutenkaan olisi tullut tähtipianistia. Hän ei ollut riittävän kunnianhimoinen, ja hänellä on pienet kädet.

”Pienikätisetkin pärjäävät, mutta rahkeeni eivät olisi riittäneet suureen solistiseen uraan.”

Tuulikin isoveljestä Ilkka Kuusistosta tuli säveltäjä. Hänen lapsensa ovat edesmennyt viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusisto, viulisti ja kapellimestari Pekka Kuusisto sekä näyttelijä Lotta Kuusisto.

Tuulikki on vapautunut lapsuutensa tiukasta musiikkikuplasta.

”Viimeistään Lotan puolisoon, Iiro Rantalaan, tutustuminen 1990-luvun puolivälissä niittasi minut laadukkaan jazzin ystäväksi. Poikani ovat opettaneet esimerkiksi Ismo Alangon ja Neljän ruusun arvon.”

Tuulikki Närhinsalon perheessä on ollut useita koiria.
Tuulikki Närhinsalon perheessä on ollut useita koiria.

Ensihuuman jälkeen seurasi jääkausi

”Timolla oli valkoinen laivaston univormu, ja hän oli järisyttävän komea”, Tuulikki muistelee ensikohtaamista.

Se tapahtui vuonna 1967, kun teatterikoululaiset ja Sibelius-Akatemian opiskelijat esiintyivät Vanhalla ylioppilastalolla Helsingin kaupunginteatterin musikaalissa Porvaristanssit.

”Hakeuduimme toistemme seuraan toki muista syistä kuin univormun takia. Sanoin hänelle treffeillä, että hänellä on uskollisen hauvan silmät.”

Ensihuuman jälkeen koitti puolen vuoden jääkausi, jonka aikana he vain tervehtivät toisiaan. Tuulikki oli helsinkiläistyttö, jolla oli vankka sidosryhmä muusikkopuolella, Timo taas oli syntyisin Rautalammilta.

”Vierastin teatteriyhteisöä, emmekä oikein löytäneet yhteisiä keskustelunaiheita. Timo oli musiikillisesti kokematon ja tietämätön, ja saatoin piikitellä häntä sekä tahtomattani että tietoisesti.”

Jääkausi päättyi, kun Timo sairastui vakavasti munuaistulehdukseen.

”Äidillinen huolenpitopuoleni sai minut menemään katsomaan häntä Auroran sairaalaan.”

Siellä he pohtivat, olisiko uusi alku mahdollinen. Tuulikki arvosti Timon rehtiyttä ja hyvää käytöstä – ja näki taas ne uskolliset silmät. Hän sai Timon myös innostumaan klassisesta musiikista.

Keväällä 1968 he kihlautuivat, ja häitä vietettiin elokuussa.

Tuulikki ja Timo Närhinsalo.
Tuulikki ja Timo Närhinsalo.

Poikavauva eli vain 17 tuntia

Pian Tuulikki odotti lasta, mutta vauva syntyi kaksi kuukautta etuajassa, ja hänet vietiin heti keskoskaappiin. Tuulikki aavisti, että asiat eivät päättyisi hyvin. Poikavauva eli vain seitsemäntoista tuntia.

”Minulla on yhä näkömuistikuva siitä, kun Timo kantaa pientä vauvan arkkua. Timo lepää nyt samassa hautapaikassa poikamme Topi Aapelin kanssa.”

Vauvan menetyksen jälkeen Timoa ja Tuulikkia kehotettiin hankkimaan koira, jotta he saisivat hoivattavaa.

He kääntyivät opaskoirakoulun puoleen. Pennun sijasta sieltä saatiin puolitoistavuotias berninpaimenkoira Cali, joka oli jäänyt kuorma-auton alle eikä voinut tulla opaskoiraksi.

Cali toi ilon ja läheisyyden hetkiä. Tuulikin soittaessa se piti päätään hänen pedaalijalkansa päällä.

”Hän suosi varsinkin Chopinia. Mozartista hän ei välittänyt.”

Koiran antama lämpö ja turvallisuus oli Tuulikille valtavan tärkeää. Calin jälkeen perheessä on ollut useita koiria.

Vauvojen ja jo lastenvaunujenkin näkeminen itketti Tuulikkia kauan. Enää asia ei nosta kyyneleitä silmiin.

”Surullinen muisto se on, mutta ne haavat ovat umpeutuneet.”

Kun Antti syntyi muutaman vuoden päästä, Tuulikki koki uudelleen kauhun hetkiä. Vastasyntynyt kiidätettiin pois äidin luota, sillä napanuora oli kiertynyt kaulan ympäri. Tuulikki pelkäsi, että jälleen kävisi huonosti.

”Antin kanssa pelkäsin kaiken aikaa, joten siitä ei muodostunut paras mahdollinen äiti-vauvasuhde. Olin hänen kanssaan kärsimätön ja hermostuin helposti. Uskon vahvasti, että ensimmäinen kohtaaminen vauvan kanssa on merkittävä.”

Matti-poikansa Tuulikki sai sen sijaan heti synnytyksen jälkeen lähelleen. Vauvan hoito tuntui luontevalta.

Väsynyttä ja kumaraista

Kun Timo oli sairaalassa, Tuulikista oli raskasta olla yksin kotona huoli ja pelko seuranaan, ja hänkin väsyi.

Hän kirjoitti Timon sairaudesta ja tunnoistaan Facebookissa välttääkseen huhuja, kertoakseen asiat niin kuin ne olivat.

”Minulla oli Timon suostumus siihen. Luin päivitykseni hänelle, ja hänellä oli mahdollisuus muuttaa niitä.”

Kirjoittamalla Tuulikki myös kevensi mieltään.

”Oli helpompaa kirjoittaa kuin puhua kasvokkain. Tekstit eivät myöskään aiheuttaneet sellaista suoraa palautetta, jonka olisin kokenut kiusalliseksi tai liian uteliaaksi.”

Keväällä 2021 immunologinen pistoshoito pembrolitsumabi tuntui auttavan Timoa, ja kesästä tuli hyvä.

Syksyllä lääke ei enää tehonnut. Yritettiin sädehoitoa, joka oli raskas. Silloin Timo oli mukana Perintöruhtinas-operetissa. Porissa järjestettyyn ensi-iltaan hän ei päässyt, koska joutui sitä ennen sairaalaan, mutta näytteli kolmessa esityksessä Helsingissä.

Tuulikki itki katsomossa koko näytöksen ajan.

”Se oli niin riipaisevaa ja traagista. Hän oli päättänyt tehdä sen ja pärjäsi urheasti. Kaikki oli kuitenkin väsynyttä, kumaraista ja haurasta.”

Musta auto vei

Loppuaikoina Tuulikki ei jättänyt Timoa yksin kuin pikaisten kauppareissujen ajaksi.

Timolla ei onneksi ollut kipuja, ja hän jaksoi liikkua kotona. Timo halusi kuulla Sibeliuksen sinfonioita. He kuuntelivat myös vanhojen suomalaisten elokuvien musiikkia .

Vuoden 2022 alusta Timo oli Töölön kotisairaalan asiakas, ja se tuntui Tuulikista turvalliselta.

”En pysty kyllin ylistämään meillä käyneitä sairaanhoitajia. Heillä ei ollut koskaan kiire ja he huolehtivat minunkin voinnistani, vähän liikaakin.”

Syyskuun 13. päivänä kotiin tuotiin sairaalasänky. Viiden päivän kuluttua siitä Timo kuoli. Neljä päivää ennen menehtymistään hän päihitti vaimonsa Trivial Pursuitissa.

”Emme paljon keskustelleet tuonpuoleisesta tai kuolemasta. Kysyin, pelottaako häntä. Hän sanoi, ettei. Jonkun kerran itkimme yhdessä, ja sanoin hänelle, että minusta on kauhea ajatus, että hän jättää minut.”

Timo Närhinsalo tunnettiin roolistaan Mannerheimina.
Timo Närhinsalo tunnettiin roolistaan Mannerheimina.

Puoliltaöin Timon viimeisenä iltana hoitajat kehottivat Tuulikkia nukkumaan, sillä unen antamat voimat olisivat tarpeen. Hän valvoi kahteen seuraten nukkuvan puolisonsa hengitystä.

”Kun havahduin ennen aamukuutta, Timo ei enää hengittänyt. Hän oli vakaan ja tyynen näköinen, aivan kuten illalla.”

Matti-poika oli Tuulikin seurana. He laittoivat Timon viereen pöydälle ruusukimpun ja kynttilät.

”Pian Timo kannettiin mustaan autoon, joka vei hänet pois elämästäni, mutta ei sydämestäni.”

Lue myös Anna.fi: Milloin leski voi aloittaa uuden suhteen ja saako surun keskellä rakastua?

Asunto alkoi hylkiä jo ennen muuttoa

Tuulikki näyttää Timon ensimmäistä valokuvaa Helsingin kaupunginteatterin näyttelijänä.

”Se on ihana kuva nuoresta, hauskannäköisestä miehestä. Katselen sitä usein.”

Yöpöydällään hänellä on toinen, itse tulostettu kuva. Siinä on se kypsä Timo, jota hän kaipaa ja jonka kanssa hän keskustelee mielessään.

He ehtivät olla naimisissa 54 vuotta.

Tuulikki kaipaa puolisoaan erityisesti konserteissa, oopperassa ja teatterissa, joissa he eläkevuosinaan kävivät lähes aina yhdessä. Erikoista on, että hänen vieressään on usein ollut tyhjä tuoli täytenäkin iltana.

”Koen silloin vahvasti Timon läheisyyden. Hyvä, etten ala ääneen puhua hänelle esityksestä.”

Kaipaustaan Tuulikki hälventää kuuntelemalla musiikkia, mutta ei haikeaa tai hilpeää, vaan voimakasta: Brahmsia, Bruckneria ja Sibeliusta.

Vuodesta 2020 pari oli asunut Lallukan taiteilijakodissa, näyttämötaiteen kiintiöön kuuluneessa ullakkohuoneistossa. Alusta asti Tuulikki oli tiennyt, että hän joutuisi muuttamaan, mikäli Timo kuolisi ensin.

”Vuodenvaihteessa asunto alkoi hylkiä minua. Syinä olivat timottomuus ja tieto, että joudun sieltä pois.”

Raskainta oli luopua lapsuudenkodista asti mukana kulkeneesta Hellas-flyygelistä ja kirjastohuoneesta.

Uudessa kodissaan Tuulikki vaalii kauneutta ja järjestystä. Oopperaan ja konsertteihin pääsy on riemullista.

”Nautin palautuneesta elämänhalustani. En pelkää mennä ihmisten keskelle vaan iloitsen siitä.”

”Musiikki on antanut minulle lohtua ja unohdusta ja on maailman paras stressinpoistolääke”, sanoo Tuulikki Närhinsalo. Musiikista tuli tärkeää myös hänen edesmenneelle Timo-puolisolleen.

Tuulikki ja Timo Närhinsalo kiersivät yhdessä Suomea Timon teatteritöiden takia. He asuivat Kotkassa, Rovaniemellä ja pisimpään Lappeenrannassa. ”Kaipasin aina Helsinkiin”, Tuulikki sanoo.

”Pieneen kotiin muutettuani tunnen aikaisempaa voimakkaampaa halua pitää paikat siisteinä, nätteinä ja järjestyksessä. Lallukan sataan neliöön mahtui erilaisia pesäkkeitä, jotka eivät aina olleet tiptop”, Tuulikki sanoo.
”Pieneen kotiin muutettuani tunnen aikaisempaa voimakkaampaa halua pitää paikat siisteinä, nätteinä ja järjestyksessä. Lallukan sataan neliöön mahtui erilaisia pesäkkeitä, jotka eivät aina olleet tiptop”, Tuulikki sanoo. © Jonne Räsänen

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2023.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kului vain muutama päivä Timon kuolemasta, kun Tuulikki meni konserttiin, jossa kummipoika Pekka Kuusisto soitti viulukonserton – "Koin vapautuvani murheen taakasta, muistelemisen itkuisesta vaikeudesta"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.