Tarinat

"Neulominen on ilmaa sielulle" – Sadat naiset paljastavat, mitä ajattelevat tehdessään käsitöitä

Puikot ovat loistavaa terapiaa levottomalle mielelle, mutta auttavat myös selviämään tenteistä, putkiremontista ja urheilukisoista. Lanka tuo parisuhteeseen ihanaa "pilpatusta".

Flowtilaa, meditaatiota, terapiaa, nollausta, mindfulnesia, joogaa, selväjärkisten oopiumia, totaalista omaa aikaa.

Näillä sanoilla neulojat kuvailevat sitä tilaa, johon mieli valahtaa, kun sormet tarttuvat puikkoihin. Hartiat rentoutuvat ja mieli rauhoittuu.

Mihin ajatukset lähtevät silloin vaeltamaan? Mitä mielessä liikkuu? Kotiliesi kysyi Facebookin suljetussa Neulonta-ryhmässä, mitä neulojat ajattelevat neuloessaan.

Vastauksia tuli suorastaan pökerryttävä määrä. Muutamassa päivässä Facebookiin ilmestyi 475 kommenttia! Sähköpostillakin neulojien ajatuksia tulvahti toimitukseen kymmeniä.

Anu edustaa siis satoja kanssasisariaan kertoessaan, että neuloo nimenomaan siksi, että pää tyhjenisi ajatuksista.

”Tarkemmin ajateltuna ajattelen kaikenlaista – ja aika paljonkin.  Neuloessa hurjimmatkin ja kurjimmatkin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Useimpiin arki- ja työelämän kysymyksiin vastaus ja ratkaisut syntyvät ja valmistuvat yhtä hitaasti, mutta varmasti kuin neuletyötkin. Tämä johtunee aivojen ja käden loistavasta yhteistyöstä.”

Kirsi muotoilee hauskasti ”purkavansa päivänsä puikoille”, ja Pirjo myöntää, että välillä silmukat kiristyvät, kun puikot rouhivat tyhmiä työkavereita, sukulaisia, sattuneita vahinkoja ja tulevaa putkiremppaa.

”Mutta neuloessa pää tyhjenee ja olo helpottuu. En vois elää ilman nysväämistä, love of my life!”

”Neulominen on tapa kysyä, mitä minulle kuuluu”

Viivi huomauttaa, että neulominen on juuri siksi mahtava harrastus, että se auttaa jaksamaan arjessa, mutta kehittää samalla tekijäänsä. Kaupan päälle syntyy kivoja tuotoksia.

Laura muotoilee filosofisesti: ”Neulominen on tapa kysyä, mitä minulle kuuluu.”

Maria on juuri saanut adhd-diagnoosin ja kertoo päänsä sisäisen meiningin muistuttavan aika ajoin Weekend-festivaaleja. Kutominen on hänelle siis terapiaa, ilmaa sielulle!

Samoin Aishalle, joka painii myös adhd:n kanssa.

”Ajattelen ihan kaikkea. Käyn läpi elämääni, raha-asioita, suunnittelen tulevaisuutta ja saatan välillä miettiä jopa yliluonnollisia juttuja. Ihan kaikkea laidasta laitaan. Jos joudun tekemään hyvin tarkkaa kuviota, muiden ajatusten juoksu keskeytyy, kun pitää keskittyä neulomiseen. Mutta heti kun vähänkin mahdollista, pääsee ajatukset juoksemaan vapaasti.”

Moni muukin kutoo siksi, ettei osaa istua paikallaan:

Anni lukee neuloessaan ammattikorkeaoulun tentteihin, ja myös Pia uskoo neulomisen auttavan opinnoissa:

”Tulee keskityttä paremmin ja asiat jäävät paremmin mieleen.”

Moni vakuuttaa, että kun pää todella tarvitsee tyhjennystä, täytyy käydä käsiksi mahdollisimman vaikeisiin kuvioihin, kirjoneuleisiin, palmikoihin tai hankaliin pitseihin.

Mari neuloo joka päivä. Näitä hauskoja pieniä nukkeja onkin jo syntynyt peräti 1292. Viimeisimpiä ovat nämä ”piikatytöt”, joiden hiuksina on Marin äidin kehräämää pellavalankaa.

”Sukkia tytölle, joka tanssii kylmissä saleissa”

Aina ei tarvitse purkaa stressiä tai tyhjentää päätä. Silloin televisio on kommenteista päätellen neulojan parasta seuraa.

Sieltä katsotaan hiihtolajeja, yleisurheilua ja valioliigaa, dokumentteja ja brittisarjoja, vaikkapa Emmerdalea.

Seijalle tulee lempivillapaidastaan aina mieleen Kenelle kellot soivat-elokuvan jännittävä sillanräjäytys. Näin siksi, että tämä villapaita oli puikoilla, kun hän näki elokuvan ensimmäisen kerran.

Minna katselee neuloessaan pelivideoita Youtubesta.

Neulojille maistuvat myös auditiiviset elämykset, radio, podcastit ja äänikirjat. Hilkka neuloo laajalla kattauksella rockin, punkin, jazzin, bluesin ja surfin tahdissa.

Hanna on tainnut jo puikotella jonkin verran, sillä pystyy neuloessaan jopa lukemaan. Viimeksi tuli neuloskeltua Rosa Liksomin Hytti nro 6.

Tämä Surusiivet-huivi valmistui, kun Tuula Sarkkisen Jami-koira kuoli. ”Kesäkuussa tiesin, että Jami on meillä viimeisiä päiviä. Otin musta-valakian lankakerän ja aloin kutomaan huivia, iliman ohojetta. Kuttoin sitä ja Jami nukkuin jalkojeni päällä, kolome päivää met olimma niin, minä istuin lattialla aina, kun aikaa oli ja Jami nukkui siinä likellä. Valakialla aloitin ja kolomantena päivänä pääsin mustaan värriin ja Jami nukkui silloin illalla pois.

”Ajatukset laukkaavat tähän malliin”

Neulominen on siitä fiksu harrastus, että paitoja, tossuja, villasukkia, sytomyssyjä, lapasia, huiveja ja erilaisia hahmoja voi suihkia menemään lähestulkoon missä tahansa. Bussissa, junassa, lääkärin vastaanotolla, luennolla, sängyssä, lentokoneessa, asemilla, rannalla ja uima-altaalla, konferenssissa, ratikassa, kirkossa ja jopa ruokaa laittaessa hellan ääressä.

Paikasta riippumatta neulojan mieleen hiipivät läheiset ihmiset, ystävät ja sukulaiset.

Paula neuloo pitkiä sukkia nuorelle tanssijatytölle, joka joutuu harjoittelemaan vetoisissa halleissa.

Nele lähettää matkaan rukouksen.

Jos neule on menossa lahjaksi, tai joku minulle riittävän rakas ihminen on pyytänyt jotain neulottua, jokainen silmukka on rukous, siunaus, toivomus hyvästä onnesta juuri saajalleen. Ajattelen myös että rukoukset seuraavat vaatetta, ja käsin neulottuihin vaatteisiin puettu vauva kantaa mukaan monien ihmisten ajatuksia, olivat vaatteet sitten tehty hänelle, tai jollekin toiselle vauvalle.”

Lanka laukaisee liikkeelle myös aivan arkisia ajatuksia.

Neulojat ajattelevat työasioita, tulevaa joulua, perennojen talvehtimista, viimetalvista avioeroa ja nykyistä parisuhdetta, kauppalistaa, ruokalistaa, mummoa, leipomista, tekemättömiä kotitöitä, oppimiseen, kasvatukseen ja psykologiaan liittyviä asioita, lähipäivien uutisia, liikeideoita ja kehittämissuunnitelmaa, sukulaisia, politiikkaa, tulevaa vauvaa, päiväkotiasioita, Suomen matkaa, Espanjan vuoristomaisemia ja kaukana olevaa lasta.

”Ajatukset laukkaavat tähän malliin: oikein, nurin, oikein, nurin, oho kavennus jäi. Puran. No nyt tuli silmukka kiertäen. Miehenä pystyn tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan”, Kari kirjoittaa.

Merja Kutvoselle tarinasukat ovat seikkailu. Hän tekee luontoa ja eläimiä kuvaavia sukkia omasta päästään. Suomaisemaa tehdessä nenään leijuu suon tuoksu ja korvissa kuuluu ison linnun siipien havina.

”Erityisesti pitsihuivit ovat rentouttavia”

Neuloa voi siis kevein mielin tai tylsällä tuulella. Kovin monelle neulominen on lääkettä, joka on auttaa, kun elämässä on masennusta ja sairautta. Neulominen helpottaa silloinkin, kun itse on terve, mutta perheenjäsenet sairastavat.

Saila on lääkinnyt neulomalla unettomuuttaan. Erja kertoo kriisiajoista selvittyään purkaneensa silloin neulomansa sukat, koska niihin tuli purettua paha mieli.

Marikan mielestä villasukkaan on parasta purkaa stressi ja paha mieli, antaa ne jollekulle ja pyytää: Kävele nämä puhki!

Vakavaa masennusta sairastava Eija kertoo, että pahimpina hetkinä, kun puhe puuroutuu ja ajatukset järmettyvät, neulominen auttaa.

”Erityisesti vaativat pitsineulehuivit ovat rentouttavia. Niissä ajatukset ovat sataprosenttisesti kaaviossa ja neuleessa, joilloin muille ajatuksille ei jää tilaa ja mieli lepää. Monet vaikeat hetket on voitettu neuleen kanssa.”

Suomen vahvin nainen Annika huoltaa neulomalla mieltään tulevia kilpailuja varten. Kisaviikolla puikoilla on helppoja ja yksinkertaisia sukkia tai paitoja. Peruskuntokaudella Annika tarttuu haastavampiin projekteihin.

Anne Helminen neuloi pipot koko pienluokkansa oppilaille. Hän miettii neuloessaan usein mummuaan, jolta neulomisen oppi. ”Joskus kun vielä en osannut kuin sormivirkkausta, mummu sanoi, että totahan syntyy kuin suden lentopaskaa. Nyt on plikka aika opettaa sulle uusi tyyli.”

”Neulominen tekee onnelliseksi”

Neulominen on myös sosiaalista puuhaa.

Ruttu sanoo, että kutoessa voi kuunnella lasten juttuja ja olla läsnä. Kun Sari neuloo, kolmevuotias poika katselee herkeämättä vieressä.

Anri puolestaan kokoontuu aika ajoin neulomaan naapuruston naisten kanssa ”neulontaistuntoihin”. Samalla tulee vaihdettua uutiset ja kuulumiset.

Neulominen parantaa myös parisuhdetta!

Kun Maija ja Riina neulovat, mies osoittaa rakkauttaan lukemalla heille ääneen. Annukalle mies on sanonut, että neulovaa vaimoa on kiva katsella, koska puikot kädessä tämän koko olemus rentoutuu ja on ilo silmälle!

Toinen Riina jakaa mahtavan vinkin meille muillekin:

”Neuloessani sanon kaiken, mikä mieleen juolahtaa. Mies sanoo sitä pilpatukseksi. Välillä hän vastailee harvakseltaan, mutta yleensä aina kuuntelee. Tulee purettua kaikki asiat, mieskin kertoo kaikkia pikkujuttuja, kun hänestä tuntuu, että minulla on aikaa kuunnella.”

Leila kysyy välillä neuvoja koneistajana työskentelevältä mieheltään, koska arvostaa tämän hahmotuskykyä. Usein mies tokaisee vastaan, että eihän hää ossaa neuloo.

Kirsi saa lopuksi tiivistää satojen naisten ajatukset. Hän toteaa, että neulominen tekee onnelliseksi. Kun ottaa puikot käteen, huulille nousee kuin itsestään hymy. Samalla saa olla ylpeä siitä, että jatkaa suvussa kulkevaa käsityöperinnettä.

 

Jutun kuvituksensa neulojilta spontaanisti tilamatta ja yllätyksenä tulleita töitä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: "Neulominen on ilmaa sielulle" – Sadat naiset paljastavat, mitä ajattelevat tehdessään käsitöitä

Sinun täytyy kommentoidaksesi.