Kari Enqvist paljastaa: ”Minulla on lähes romanttinen suhde kuuhun. En oikein pidä siitä, että ihminen menee sinne kävelemään”
Kosmologi Kari Enqvist tuntee yhteyttä 1800-luvulla eläneeseen isoisäänsä, vaikkei koskaan tavannut tätä. Hän katuu matkaansa Unkariin, eikä viihtynyt Yhdysvalloissa, mutta osaa keittää munan ja käynnistää Buickin pakkasessa.
Kosmologi, kirjailija ja ahkerana yhteiskunnallisena keskustelijana tunnettu Kari Enqvist on kirjoittanut uransa aikana 16 kirjaa, esseitä, tieteen popularisointia ja yhden romaaninkin. Tuoreimmassaan hän omien sanojensa mukaan ”haahuilee” suosikkimaassaan Italiassa ja pohtii, miten oma identiteetti on syntynyt.
Kari hämmästelee itsekin, miten kirjoja on tiedemiehen uran ohessa syntynyt vaivihkaa jo niin monta.
”Ehkä on niin, että kun kirjoittamisen makuun on päässyt, on vaikea olla kirjoittamatta. Kirjojen tekeminen on innostavaa puuhaa, kun on saanut idean, suunnittelee ja aloittelee. Mutta kun loppupäässä huomaa, ettei teksti olekaan niin nerokasta kuin on kuvitellut, sitä pitää kitkeä ja lannoittaa kuin kasvimaata”, hän kuvailee.
Kirjojen ohella Kari on ehtinyt asua useaan otteeseen ulkomailla, omistaa vaikeasti käynnistyvän auton ja katua matkaansa Unkariin. Tässä jutussa hän avaa elämäänsä kiinnostavien numeroiden kautta.
Vuonna 1888 syntyi isoisä Arvi, jota Kari ei tavannut, mutta melkein muistaa
”Isoisäni, laivuri Arvi Enqvist syntyi vuonna 1888. Hän kuoli muutamaa vuotta ennen kuin synnyin, en siis tavannut häntä koskaan, mutta olen vanhemmiten tullut tietoiseksi hänen olemassaolostaan.
Näen hänet linkkinä, joka liittää minut eräänlaiseen sukujatkumoon. Hänestä kuulemieni kertomusten ja kuvailujen kautta hän ei ole pelkästään historiallinen henkilö, vaan elävä ihminen. Psykologiassa tunnistetaan tällaiset pseudomuistot eli ilmiö, jossa kertomukset voivat muuttua todentuntuisiksi muistikuviksi. Tässä mielessä ”muistan” hänet.
Arvi Enqvistin persoona tai toiminta ei sinänsä ollut erityisen vaikuttavaa, sikäli kuin tiedän. Minusta on vain jotenkin liikuttavaa kuvitella hänet pienen hinaajan ohjaamossa vetämässä tukkiproomuja pitkin Vesijärveä ja ajatella, että minulla on häneen henkinen yhteys. Jollakin oudolla tavalla hän on osa minua.”
Wisconsinissa Kari asui vanhusten keskellä talossa numero 4715
”Olin vuoden ajan tutkijana Wisconsinin yliopistossa Madisonissa Yhdysvalloissa. Asuin kaksikerroksisessa rivitalossa osoitteessa Sheboygan Avenue 4715. Siellä oli kokolattiamatot ja pitkät hiljaiset käytävät, joilla harhaili usein eksyneitä vanhoja ihmisiä.
Amerikka oli kiinnostava paikka, mutta en olisi pystynyt asumaan siellä pidempään. Sieltä puuttui eurooppalaisuus. Siellä kaikki on helppoa, jos vain on rahaa.
Vuoden aikana opin miltä ”Albertan purija” eli pakkanen tuntuu, kun tuuli puhaltaa karmealla voimalla.
Kiinnostavin oppimani asia liittyi kuitenkin sikäläiseen autooni. Se oli valtava mutta surkea Buick, joka ei suostunut käynnistymään kylmässä. Opin että sen saa käyntiin, kun avaa konepellin ja vaimoni työntää lyijykynän kaasuttimen läppään samalla, kun minä käynnistän.”
3 500 markan stipendi kului matkalla Unkariin – valitettavasti
”Vuonna 1973 sain Lahden lyseossa stipendin parhaasta ylioppilasaineesta. Sen otsikko oli Tieni taiteen maailmaan. Käytin kirjoittaessani kaikkia taiteen sallimia keinoja eli liioittelua ja valehtelua.
3 500 markkaa oli iso raha. Ostin sillä järjestelmäkameran ja interrailliput itselleni ja tyttöystävälleni.
Moni tuttu matkusti Ranskaan tai Italiaan, mutta halusin olla erilainen nuori ja painelin suoraa päätä Unkariin.
Myöhemmin kaverit kertoivat, miten he olivat juoneet viiniä Seinen rannalla tai istuneet Roomassa Espanjalaisilla portailla. Minä näin Unkarissa sellaiset kiehtovat paikat kuin Nyíregyháza ja Szolnok. Siitä olen ollut katkera jo monta kymmentä vuotta.”
27 kilometrin kiihdytinrenkaan päälle rakentunut Cern teki vaikutuksen
”Cernin hiukkaskiihdyttimen rengas kiertelee Genevessä noin 50 metrin syvyydessä 27 kilometrin pituudella. Vietin Cernissä tutkijatohtorina vuodet 1984–85. Sain asua ensimmäistä kertaa ulkomailla ja olla osa hienoa tiedeyhteisöä. Se oli tietysti kokemus, joka muutti minua paljon.
1980-luvun alkupuolella Suomi oli vielä aikalailla kuin DDR, ei mikään eurooppalainen maa, kun taas Geneve tuntui hyvin kansainväliseltä, jännittävältä ja huumaavalta paikalta.
Näin jälkeenpäin ajatellen Cern oli sotilasparakkia muistuttava kylä, ja Geneveä on kutsuttu maailman suurimmaksi valaistuksi hautuumaaksi. Siellä ei oikein tapahdu mitään, siellä asuu rikkaita ihmisiä, YK-väkeä ja sen sellaista. Ilta-aktiviteetit tapahtuvat piilossa.”
Piin numerosarja 3,1415926 kätkee sisäänsä ihmeellistä mystiikkaa
”Numeroissa on jotain mystistä. Ajatellaan vaikka piitä eli ympyrän ympärysmitan ja halkaisijan välistä suhdetta, joka on päättymätön desimaaliluku. Tässä ovat vain kahdeksan ensimmäistä numeroa.
Pii on esimerkki ns. irrationaalisesta luvusta, mutta merkillistä on, että näitä irrationaalisia lukuja on äärettömän monta. Ja vielä ihmeellisempää on se, että niiden äärettömyys on suurempi kuin tavallisten lukujen äärettömyys.
Minusta on ihmeellistä, että äärettömyyksiäkin on erisuuruisia. Tätä voi miettiä esimerkiksi aina, kun tuntuu siltä, ettei elämässä ole tarpeeksi ongelmia.”
Ihminen voi oppia vasta vanhemmalla iällä keittämään 10 minuutin munan
”Ihminen voi vanhanakin oppia uusia asioita käytännön arjesta, ja tämä on siitä tosi hieno esimerkki.
Ehdin keittää kananmunia vuosikymmeniä, ennen kuin luin jostain tämän hienon ja nerokkaan ohjeen. Nyt keitän munat niin, että laitan veden kiehumaan, ja kun se kiehuu kunnolla, lasken munan kattilaan yhdeksi minuutiksi.
Sen jälkeen panen virran pois ja jätän munan kannen alle yhdeksäksi minuutiksi. Tulos on kerta kaikkiaan hyvä.”
Kari lukee noin kirjan viikossa eli 51 kirjaa vuodessa
”Näin monta kirjaa luin viime vuonna, noin yhden kirjan viikossa. Nuorempana luin paljon enemmän, ja haluaisin lukea edelleen, mutta en tunnu pystyvän siihen. Minusta on tuntunut jo pitkään siltä, että monet kirjat, joihin tartun, eivät ole kovin kiinnostavia. En tiedä, johtuuko se minusta vai kirjoista.
En oikein tykkää sellaisesta modernista kokeilevuudesta, missä huokaillaan ja ihmetellään. Vaikka ymmärrän halun kirjoittaa uudella tavalla, se ei aina onnistu. Siitä syntyy helposti tekotaiteellista, no enpä sano, mitä.”
Kuu 384 000 kilometrin päässä on Karille tärkeä taivaankappale
”Kuu on noin 384 000 kilometrin päässä Maasta. Minulla on romanttinen suhde kuuhun. Kuu tuntuu turvalliselta. Ajattelen, että se on hiljainen vartija, maan kuollut sisar, joka suojelee meitä.
Kuu on niin suuri suhteessa maapalloon, että oikeastaan ne muodostavat yhdessä kaksoisplaneetan. Kuu itsessään on täysin kuollut, mutta sen rooli elämän synnyssä on valtava. Meille olisi voinut käydä paljon kehnommin, jos kuu ei stabiloisi maan rataa, pitäisi maan akselin kaltevuutta paikallaan ja jos se ei olisi synnyttänyt vuorovettä, jonka ansiosta maahan on syntynyt elämää.
Kuu on ainutlaatuinen aurinkokunnassa ja luultavasti koko linnunradassamme. Uskon, ettei muualla ole älyllistä elämää. Kuu on niin tarunomainen, etten oikeastaan pidä siitä, että ihminen menee sinne kävelemään.”
Päijänne-tunnelin suuaukko 26 metrin syvyydessä ei ole mikä tahansa aukko
”Viime kesänä mökkeilin Vääksyssä. Tutustuin siellä näyttelyyn, joka kertoo Päijänne-tunnelista, jonka kautta pääkaupunkiseutu saa juomavetensä.
Tunneli on todella nerokas systeemi. Se on käytännössä putki, jonka suuaukko on Päijänteessä, 26 metrin syvyydessä noin 300 metrin päässä rannasta.
Suomessa nautitaan maailman puhtaimmasta juomavedestä, mutta se on meille niin ilmeistä, ettemme edes ajattele, miten ihmeellistä se on.
Minua hämmästyttää jatkuvasti huomata, miten toimeliaita ja tarmokkaita ihmiset ovat, ja miten yhteiskuntamme toimii näiden kekseliäiden ihmisten ansiosta ja varassa.”
Lue myös Anna.fi: Ensimmäisestä tyttöystävästä tuli Kari Enqvistin puoliso: ”Satuimme kasvamaan samaan suuntaan.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 4/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kari Enqvist paljastaa: ”Minulla on lähes romanttinen suhde kuuhun. En oikein pidä siitä, että ihminen menee sinne kävelemään”