Ihmiset

Katri Niskanen tekee yhden iltapuvun Linnan juhliin 30 tunnissa: ”Tänä vuonna valmistan 12 pukua”

Muotisuunnittelija Katri Niskanen, opetteli ompelemaan alle kouluikäisenä ja on aina kunnioittanut kangasta. Edelleen hän tekee puvusta ensin protoversion lakanasta. Muita Katrin tärkeitä asioita ovat sisarukset Kerttu, Iivo ja Iita sekä lapset ja muusikkomies, jonka kanssa Katrilla on yhteinen harrastus.

Muotisuunnittelija Katri Niskanen on elänyt pikkutytöstä kynä ja sakset kädessä. Hän on aina pitänyt piirtämisestä ja kolmiulotteisesta tekemisestä. Ompelukoneella hän oppi ompelemaan jo viisivuotiaana.

”Sekä äidillä että mummolla oli ompelukone, mutta en muista, että he olisivat opettaneet minua. Opin varmaan itse, sillä äiti luotti minuun ja antoi käyttää konetta vapaasti”, Katri sanoo.

Joulukuun alussa Katri elää vuoden kiireisintä aikaa loihtiessaan upeita iltapukuja Linnan juhliin kutsutuille.

Katrin työssä näkyvät ylelliset materiaalit. Hän oppi ompelutaidon lisäksi arvostamaan ja kunnioittamaan kangasta jo pienenä.

”Kun sain kangasta käsiini, mietin, mitä hienoa voisin siitä tehdä. En silloinkaan ryhtynyt leikkaamaan kangasta suinpäin”, Katri sanoo.

Tässä jutussa hän paljastaa muut elämänsä tärkeät asiat numeroiden muodossa.

Katrin kolme sisarusta ovat myös tv:stä tuttuja

”Minulla on kolme nuorempaa sisarusta. Kertun kanssa meillä on ikäeroa kaksi, Iivon kanssa kuusi ja Iitan kanssa kahdeksan vuotta.

Lapsuuden perheemme on edelleen tiivis yhteisö, ja sisarussuhteet ovat minulle todella tärkeitä. Emme tapaa kovin usein, sillä Kerttu ja Iivo ovat paljon ulkomailla, mutta olemme yhteydessä päivittäin. Tapaamiset sovimme usein lyhyellä varoitusajalla.

Lapsuudessa vietin eniten aikaa Kertun kanssa, koska olimme melko samanikäiset. Suhteemme on aina ollut avoin ja tunteet on saanut näyttää. Välillä on ollut räiskyvääkin. Vähän vanhempana olin isosisko, joka huolehti pienemmistä ja vahti, että sääntöjä ja sopimuksia noudatetaan. Sellainen rooli on minulle luonteva.”

Lue myös: Inga Sempé on suunnitellut yhden tämän hetken trendikkäimmistä valaisimista – suosiosta huolimatta hän ei aina kestä nähdä töitään valmiina.

Vuonna 2009 Katrin elämä sai aivan uuden suunnan

”Vuosi 2009 oli merkittävä käänne elämässäni. Kuulin, että Suomen Muodin huipulla -ohjelmaan etsitään osallistujia ja päätin hakea. En ollut seurannut formaattia, vaikka amerikkalaista ohjelmaa näytettiin Suomessa, joten moni asia tuli yllätyksenä. En ollut osannut ajatella, miltä tuntuu, kun joku seuraa omaa tekemistä herkeämättä, ja palautetta saa joka asiasta. Myös julkisuus oli uutta, vaikka se olikin kesympää kuin nykyään.

Voitto antoi minulle valtavasti itseluottamusta. Sain rohkeutta irtisanoutua, muuttaa Lahdesta Helsinkiin ja perustaa oman yrityksen, vaikka olin vastavalmistunut ja minulla oli suunittelijan paikka L-Fashion Groupilla.”

Katrin aamuihin kuuluu puolen litran rutiini, josta hän ei luista

”Luin nuorena naistenlehdestä, että joka aamu kannattaisi juoda puoli litraa vettä, ja olen tehnyt niin sitä lähtien.

Laitan lasin jo illalla ikkunalaudalle odottamaan ja juon veden heti sängystä noustuani. Asumme vanhassa talossa, joten se jäähtyy siinä yön aikana ihanan kylmäksi.

Pidän rutiineista, ja vedenjuonti on sellainen rutiini, josta en koskaan luista. Yritän myös venytellä aamuisin, mutta sen jätän väliin, jos on kiire. Veden juontia ei vain voi jättää väliin.”

28-vuotiaana Katrista tuli äiti, ja se vaikuttaa kaikkeen

”Olin 28-vuotias, kun esikoisemme vuonna 2014 syntyi ja minusta tuli äiti. Siitä lähtien äitiys on vaikuttanut kaikkiin päätöksiini ja aikatauluihini. Lapsista tuli prioriteetti numero yksi.

Ennen lapsia minulla ei ollut mitään rajaa työnteossa. Olin intohimoinen ja innostunut ja jos pääsin flow-tilaan, saatoin jatkaa vaikka kuinka pitkään. Vapaa- ja työajalla ei ollut selkeää rajaa.

Äitiys on opettanut tehokkuutta, järjestelmällisyyttä ja työn rajaamista. On vähemmän haahuilua ja lorvimista. Iltaisin ja viikonloppuisin teen enää harvoin töitä.”

Yksi iltapuku Linnan juhliin valmistuu 30 tunnissa

”Minulta on tilattu Linnan juhliin pukuja vuodesta 2009 lähtien. Tänä vuonna valmistan 12 pukua. Se on enimmäismäärä tilauksia, jotka voin ottaa. Marraskuu ja joulukuun alku ovat vuoden kiireisintä aikaa. Vaikka teen mittatilaustöitä muinakin vuodenaikoina, ne eivät kasaannu samalla tavalla.

Olen laskenut, että yhden puvun tekemiseen menee keskimäärin 30 tuntia. Suunnittelu alkaa asiakkaan tapaamisella. Fyysinen tapaaminen on minulle tärkeä. Sen jälkeen on helpompi suunnitella ja ehdottaa rohkeasti ratkaisuani.

Kun luonnos on valmiina, teemme lakanakankaasta protoversion. Vasta sovittamisen jälkeen leikataan kangas. Sovituksia on mallista ja yksityiskohdista riippuen yleensä 3-4. Olen pedantti hiomaan yksityiskohtia ja viimeistelyjä ja haen aina täydellistä istuvuutta. Se on palkitsevaa.”

Katri Niskanen saattaa juoda päivässä kahdeksan kuppia kahvia

”Rakastan kahvia. Jos olen töissä, jo ennen puolta päivää saattaa mennä yli kahdeksan kupillista. Kahvi ei aiheuta minulle unettomuutta, joten saatan juoda kahvia vielä kymmeneltä illalla. Myös illallisen jälkeen juon aina kahvin.

Totuin kahvin makuun jo neljävuotiaana, kun mummo tarjosi sitä posliinikupista kolmen sokeripalan, maidon ja pullanpalojen kera. Varsinaisen kahvin juonnin aloitin teininä. Muistan edelleen, kuinka hyvältä tummaksi piintyneessä kahvinkeittimessä keitetty kahvi maistui maalinvärjäämästä mukista Lapinlahden kuvataidepiirin ateljeessa.”

Lapsuudenkotiin Vieremälle on Helsingistä 500 kilometriä

”Lapsuudenkotiini Vieremälle Pohjois-Savoon on Helsingistä 500 kilometriä. Synnyin Oulussa, mutta muutimme Vieremälle, kun olin menossa esikouluun. Siellä on minun sielunmaisemani. Siellä minusta tuli se, mikä nyt olen.

Kaikki on Vieremällä erilaista kuin Helsingissä. Elämänrytmi, luonto, rauhallisuus. Pohjois-Savon mäntymetsän värit ovat mielestäni kauneimpia maailmassa.

Käyn vanhempien luona säännöllisesti, mutta en kaipaa takaisin Vieremälle. Koti on nyt Helsingissä.”

Ruuanlaitossa tärkeä mitta on kaksi litraa vettä

”Ruoanlaitto ja ruokafiilistely ovat minun ja mieheni yhteinen harrastus. Ennen lapsia kävimme usein ulkona syömässä ja kokeilimme uusia ravintoloita. Nykyään syömme enemmän kotona.

Ruoanlaitto on mukavaa yhdessä tekemistä. Se, mitä tehdään, valitaan sen mukaan, kuinka paljon aikaa kokkaamiseen on käytettävissä.

Olemme olleet yhdessä 13 vuotta, ja ruoanlaittaminen yhdessä sujuu hyvin. Yleensä toinen on pääkokki, jolla on vetovastuu, ja toinen on apukokki.

Niklas on tosi taitava tekemään risotot ja pastat. Sitruunainen chilipasta on suosikkimme. Valmistus alkaa aina keittämällä 2 litraa vettä.

Tärkeä juttu ruoanlaitossa on kokeilla uutta ja miettiä, mitä kaikkea hyvää jostakin raaka-aineesta voi tehdä. Tänä syksynä olemme käyttäneet paljon suppilovahveroita, sillä äiti oli kerännyt ja kuivannut niitä todella paljon.”

Lue myös Seura.fi: Muotisuunnittelija Katri Niskanen tasapainoilee työelämän ja perhearjen välillä: ”Luova työ vaatii aikaa – se ei voi olla pelkkää suorittamista.”

Kuntosalilla Katri tekee 12 toistoa 12 kilon painoilla

”Kävin aiemmin joogassa ja pilateksessa, mutta kaipasin kovempaa kehollista rasitusta, joten muutama vuosi sitten aloin käydä kuntosalilla. Yritän päästä sinne kolmesti viikossa, mutta olen tyytyväinen jos ehdin kerran viikossa.

Työtä tehdessä minulla on usein huono työasento, joten kuntosali auttaa. Harjoittelu on hyvää myös mielelle, kun se ei pääse karkaamaan muuhun.

Numero 12 toistuu usein kuntosalilla. Käytän usein 12 kilon painoja ja toisinaan se on myös toistojen määrä.

Innostuin kuntosaliharjoittelusta, kun palkkasin personal trainerin. En tavoittele kehonmuokkaamista tai painonpudottamista, vaan koko kehon voimaannuttamista ja hyvää oloa.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 25/23.