kolumnit

Hanna Partanen syömisestä: Lopeta, kun olet sopivan kylläinen, ja säästä rahat laihdutuspillereistä

”Ota vain sen verran kuin jaksat syödä. Syö lautanen tyhjäksi. Ruokaa ei saa jättää.”

Nämä ja monta muuta samanlaista mantraa olemme kaikki kuulleet lapsesta saakka. Tuntuu, että Suomessa on puhuttu vuosikymmeniä siitä, että ainakin nyt lihat on lautaselta syötävä. Se kallisarvoinen proteiini, josta on ollut pulaa.

Englanniksi mantra taas on ”eat your greens” eli houkutellaan syömään kaikki kasvikset lautaselta. Peruna ja lihakastike -ruokakulttuurissa eläneet eivät juuri kasviksia ole lautasellaan nähneet.

Tämän valinnan edessä moni kohtaa myös arvoristiriidan. Suuri ravintola-annos on painonhallinnalle riski ja voi aiheuttaa jopa ähkyä, mikäli kastikkeen rippeet kaavitaan vielä leipäviipaleella kitusiin. Toisaalta ruoan jättäminen on epäekologista.

Kumpaa arvoa haluamme priorisoida? Mikäli tuhteja ravintola-annoksia tulee syötyä muutaman kerran kuukaudessa, ei painonnousuriskiä tietenkään ole.

Peruna ja lihakastike -ruokakulttuurissa eläneet eivät juuri kasviksia ole lautasellaan nähneet.

Useimmille arkinen haaste onkin henkilöstöravintolan buffet-pöytä. Paljonko ruokaa on otettava, että saa varmasti rahoilleen vastinetta?

Usein on mahdollista ottaa linjastolta muutama silakkapihvi, pari lihapullaa ja vielä maistiaiseksi hieman lämmintä kasvisruokaa.

Tutkimukset kertovat, että mitä monipuolisemmin ruokaa on tarjolla, niin sitä enemmän syömme. Buffet-pöydästähän saa lähes kaikkea samalle lautaselle, joten hyvinhän se suu syö, ja lopuksi kärsitään ähkystä, jota pyritään sulattelemaan jälkiruokakiisselillä.

Sorrun itsekin turhan suuriin annoskokoihin. Ravitsemusterapeuttina tosin olen opetellut syömään koko rahan edestä kasviksia salaattipöydästä, sillä olen kotona usein laiska ja väsynyt kokki, eikä porkkanan raastaminen kiinnosta. Tämä kostautuu vatsanväänteinä, sillä puoli kiloa raakaraasteita kerralla ei meinaa kunnolla sulaa.

Ja vaikka koen huonoa omaatuntoa ruoan jättämisestä, on sanottava, että en edes ammattilaisena osaa ottaa oikeaa määrää lautaselle. Määrä voi olla vain ruokalusikallinen tai kaksi, jotka kippaan häpeissäni biojäteastiaan. Mutta pienikin määrä päivittäin voi olla useampi kilo vuodessa.

”Koko rahan edestä” -mantran sijaan voisikin suosia lausetta: ”Lopeta, kun olet sopivan kylläinen” ja säästää rahat laihdutuspillereistä ja -palveluista.

Keskustelu

Minua haukutaan kovasti, kun heitän ylimääräiset lautaseltani roskiin. Eväät tosin koostuvat aina eilisen tähteistä, eli syön tavallaan välistä.
Toisaalta, minulla ei ole myöskää ylipaino- ongelmia ja syön sitä, mitä haluan. Olisihan se kiva, että saisi edes aterioida omalla tavalla, mutta ei, siihenkin pitää muiden puuttua. Voisin tietenkin esittää kärkkäät kommentit näiden tukevien tätien muoviin pakattujen salaatti-annoksista, mutta ruoan tulisi olla kuitenkin hyvän mielen juttu kaikille.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.