kolumnit

Hilkka Olkinuora metoo-kampanjasta: ”Ajatus siitä, että nainen oli osasyyllinen tai jopa viekottelija oli juurtunut syvään”

Viime vuoden mielten myrsky oli #metoo, #minämyös. Se on netissä syntynyt ja kasvanut kampanja, joka avasi keskustelun sukupuolisesta ahdistelusta. Laatulehti Time valitsi kampanjan naiset peräti Vuoden henkilöksi.

Pöly on nyt myrskyn jäljiltä laskeutunut. On aika miettiä, mistä oli kyse ja mitä nyt tapahtuu.

Hyvin erilaiset kokemukset tulivat pintaan. Moninaisuutta kuvaavat kymmenet eri tunnukset: näyttelijöiden #hiljaisuuskuvaus, juristien #milläoikeudella, tavallisten naisten #patomurtuu, kirkon työntekijöiden #tulkoonvalo ja #totuusvapauttaa. Kokemusten kertominen, lukeminen ja kuuleminen oli yhtaikaa raskasta ja vapauttavaa.

Hyvin suuri määrä kokemuksia tuli pintaan. Kävi esimerkiksii lmi, että kolmannes Euroopan naisista on kokenut seksuaalista häirintää, Suomessa vähintään yhtä moni. Ahdistelu olikin paljon yleisempää kuin tiesimme – tai halusimme tietää.

Tuskan ja raivon tsunamia vastaan alettiin heti rakentaa patoja. Mikä edes on sukupuolista häirintää? Onko kaikki flirtti ja kohteliaisuus nyt kielletty? Ennen pepulletaputtelu oli ihan tavallista – kuka siitä suuttuu? Entä miehet?

Mietin itsekin, voinko allekirjoittaa #minämyös-vetoomuksen, kun tiesin monen muun kohtelun ja oma kokemukseni oli vain tutun sedän rivo katse teinin rinnoissa. Mutta sitten ymmärsin, että koska tuo kokemus on mielessäni kymmeniä vuosia myöhemmin, minulla on oikeus ja jopa velvollisuus liittyä joukkoon.

Minämyös-liikkeen suuri ansio oli ensinnäkin sen osoittaminen, miten syvää häpeää sukupuolisuuden loukkaamisesta koituu.

Ensimmäiset pappisnaiset hämmästyivät vanhoja naisia, jotka tulivat vihdoinkin kertomaan vuosikymmenten takaisista kokemuksistaan vanhoin syyllistävin ilmaisuin kuten ”äpärä” ja ”haureus”. Ajatus siitä, että nainen oli osasyyllinen tai jopa viekottelija oli juurtunut syvään.
Vallastahan tässä on myös kyse, myös väkivallasta. Se selittää sitä, miksi #metoo on ollut eniten naisten liike; miehet kun ovat perinteisesti olleet vallankäyttäjiä. Vahvemman on ollut helppo käyttää hyväkseen heikompaa, ja naisen ruumis on yhäkin käypä kauppatavara.

#minämyös-vuosi on takana, #entänyt-vuosi edessä. Mitä mahtaa tapahtua – vai tapahtuuko mitään?

Suomessahan keskustelu ei roihahtanut kuten maailmalla, eikä meillä ole julkaistu ahdistelijoiden nimiä. Etenemme siis maltillisesti – mutta pääasia on, että etenemme. Emme jää erillisiin miesten ja naisten, pussailtujen ja ja pahoinpideltyjen poteroihin. Kuuntelemme toisiamme ja otamme sekä omat että toistemme kokemukset todesta. Uskallamme sanoa ei ja kyllä, sen mukaan kun itsestä tuntuu. Kunnioitamme ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Time-lehden kannessa lukijaan katsoo viisi vuoden naista, ”hiljaisuuden murtajat”. Kuudennesta näkyy kuitenkin vain käsivarsi. Hän on se meistä, joka yhä menettäisi työpaikkansa, jos uskaltaisi sanoa ei tai kertoa tarinansa. Pidetään yhdessä huolta siitä, että hän ei koskaan ole tyttäresi, ei koskaan #minämyös. •

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.