Hanna, 38, saa voimaa burleskista: ”Esiintyminen on saanut minut ymmärtämään, ettei tarvitse olla muiden odotusten mukainen”
Hanna Wickstrand, 38, yritti vuosien ajan mahduttaa itsensä kapeisiin muotteihin. Nykyään hän työskentelee sekä projektiarkkitehtinä, burleskitaiteilijana että tapahtumatuottajana. Vapaa-ajalla työmoodista irtautuminen tapahtuu LEGO-rakentelun parissa.
”Kun esiinnyn lavalla, tuntuu kuin olisin voittamaton. Kuin voisin voittaa kaikki vastoinkäymiset, mitä eteen tuodaan.”
Tältä Hanna Wickstrandista, 38, tuntuu, kun hän esiintyy burleskitaiteilijana.
”Saan paljon energiaa yleisöstä, jos he ovat hyvin mukana. Tällöin saan vastavuoroisesti annettua omaa energiaani heille.”
Yksitoista vuotta sitten Hanna kävi siskonsa kanssa Joensuun taiteiden yössä burleskitaiteilija Bettie Blackheartin kurssilla ja luennolla. Se herätti Hannassa vahvan kiinnostuksen ja avasi oven burleskin maailmaan.
Aluksi Hanna työskenteli taustalla ja avusti festivaaleilla ja tapahtumissa. Lopulta hän nousi lavalle myös itse. Nykyään hän työskentelee burleskitaiteen ja siihen liittyvän tapahtumatuotannon parissa.
Burleskissa Hannaa kiehtoo se, että siinä esiin pääsevät luovuus, hänen rakastamansa tanssi, itsetehdyt asut ja koreografiat ja omavalintainen musiikki.
“Jos menet tanssimaan salsaa, niin silloin tanssitaan salsaa, siinä on omat askeleensa ja ne rajat. Burleskissa liikun niin kuin haluan, luon siinä hetkessä.”
Lue myös Anna.fi: Burleskiharrastus on auttanut Jonnaa, 43, oman kehon hyväksymisessä: ”Minulla on lupa olla upea”
Ahtaat muotit ahdistivat
Burleskitaiteen ohella Hanna työskentelee projektiarkkitehtinä. Monien roolien yhteensovittaminen on vaatinut tietoista työskentelyä.
”Yritin varmaankin kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka mahtua kaikkiin mahdollisiin muotteihin, joita yhteiskunta syöttää.”
Ajatus kulki kutakuinkin näin: Jos työskentelee arkkitehtitoimistossa, pitää käyttäytyä tietyn mielikuvan mukaan. Muotin mukana tulevat tietynlainen talo, perhe, auto, vaatteet, ulkonäkö.
”Tai jos olen tanssija, minun tulee näyttää tältä, käydä näillä tanssitunneilla, tuntea nämä tanssijat ja nämä opettajat, osata kaikki lajit ja niiden liikkeet täydellisesti.”
Hanna uskoo, että suurin osa ajatusmalleista oli omassa mielessä kehittyneitä vinoutumia. Niiden syntymiseen vaikutti kuitenkin todennäköisesti myös tapa, jolla häntä kohdeltiin nuorena naisena, jolloin hän työskenteli työmaalla.
Se, että Hanna yritti mahtua kaikkiin muotteihin ja toteuttaa eri rooleja täydellisesti, tuntui ahdistavalta. Hän ei kokenut rooleja ollenkaan omikseen. Lopulta hän ymmärsi, ettei hänen tarvitse mahtua vain yhteen muottiin tai muotteihin lainkaan.
Tie ulos muoteista on kuitenkin vaatinut pitkän tien sairaslomineen ja muuttoineen Pohjois-Karjalasta pääkaupunkiin.
”Burleski on ollut yksi iso auttava tekijä. Se on saanut minut ymmärtämään, ettei tarvitse olla muiden odotusten mukainen, vaan saan olla ihan oma itseni juuri tällaisena. Saan tykätä niistä kaikista asioista, mistä tykkään ilman, että olen velvollinen vakuuttamaan sitä kenellekään tietojeni tai taitojeni avulla.”
LEGO-palikoilla rakentelu rentouttaa
Burleskitaiteen lisäksi Hanna rakastaa myös toista luovaa harrastusta, jossa ei tarvitse pysyä tietyssä muotissa: LEGO-palikoilla rakentelua.
“Parasta LEGO-palikoilla rakentelussa on juuri se luovuuden mahdollisuus! Siinä saa luoda oman maailmansa, eikä rakentaminen tapahdu tiettyjen ennalta määrättyjen rajojen sisällä, vaan voin luoda rajat tarvittaessa itse”, Hanna pohtii.
LEGO-palikoilla rakennellessa olo on rentoutunut ja seesteinen. Niiden parissa pääsee uppotumaan hetkeksi maailmaan, jossa on vain eri muotoja ja värejä, joista saa yrittää kasata toisiinsa sopivia yhdistelmiä. Valmiita settejä kasatessa olo on kuin kutoisi sukkaa televisiota katsellessa: levottomat kädet saavat puuhaa ja aivot rentoutuvat.
“Kun rakennan LEGO-palikoilla, olen vain siinä hetkessä läsnä. Se on aivan parasta ajatusten nollausta.”
Hannan kotona LEGO-palikoita on ollut aina, koska myös isosisko rakenteli niillä ennen Hannaa. Kotona lapsia kannustettiin luoviin harrastuksiin.
Hanna opiskeli myöhemmin rakennusinsinööriksi, koska aito kiinnostus pohjapiirroksiin ja luovaan ongelmien ratkaisuun oli hänelle omiaan.
Hanna ymmärsi jaksamisensa rajat
Kun sydän sykkii monille erilaisille asioille, jaksaminen voi olla välillä kortilla. Myös Hannan on pitänyt pysähtyä miettimään omia voimavarojaan.
“Tein yhdessä vaiheessa aivan liikaa töitä ja paloin loppuun. Olen taipuvainen ylisuorittamiseen.”
Hanna tunnisti tilanteen nopeasti ja keskusteli pomonsa kanssa aiheesta. Hän rakasti yhä arkkitehdin työtä, mutta kuormitusta oli liikaa. Niinpä he sopivat, että Hanna teki neljä päivää töitä viikossa.
“En koskaan menettänyt kiinnostustani projektiarkkitehdin työtä kohtaan, mutta näin saan siitä kaiken myös irti. Mielestäni meidän ei kuulu laittaa itseämme vain yhteen lokeroon. Miksi emme voisi olla arkkitehtejä, LEGO-palikoilla rakentajia ja burleskitaitelijoita samaan aikaan?”
Saa mokata, se ei haittaa!
Hyvä valmistautuminen on suuri osa onnistunutta burleskiesitystä. Silti Hannaa jännittää joka kerta lavalle mennessä.
”Joko olen ihan hiljaa takahuoneessa tai sitten höpötän kovasti.”
Kun esitys on uusi, Hanna valmistautuu lavalle menoon kuuntelemalla vielä esitysmusiikkia muutamaan otteeseen kuulokkeilla takahuoneessa. Jos illan aikana on monta esitystä, hän järjestelee eri esitysten vaatteet ja asujen osat siten, että ne on helppo pukea päälle nopeasti.
”Laitan tasseleihin teipit valmiiksi, siistin peruukit ja meikkaan. Juuri ennen lavalle menoa käyn vielä päänsisäisen keskustelun itseni kanssa: kukaan ei tiedä mitä lavalla pitäisi tapahtua, voin mokata eikä se haittaa, siihen ei kuole.”
Kun Hanna astuu lavalle, hän muistuttaa itseään vielä:
”Osaat tämän kyllä, nauti! Lava on sinun juuri nyt, ei kenenkään muun.”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Hanna, 38, saa voimaa burleskista: ”Esiintyminen on saanut minut ymmärtämään, ettei tarvitse olla muiden odotusten mukainen”