Onko mitään järkeä ostaa vanha kirjakauppa pikkukunnasta? Ei, mutta Pasi ja Mikko päättivät silti pelastaa Vinhan kirjakaupan
Painettujen kirjojen myynti hiipuu, ja lukeminen on vähentynyt. Tämän kaiken Pasi Vainio ja Mikko Vartiainen tiesivät, mutta ryhtyivät silti kirjakauppiaiksi Ruovedelle.
Kadunvarren komeaan hirsitaloon on juuri avattu kirjakauppa. Tai oikeastaan uudelleen avattu, sillä 120 vuotta täyttävä Vinhan kirjakauppa oli jo mennä nurin. Niin on käynyt viime vuosina monille kirjamyymälöille.
Ollaan pikkukunnassa, Ruovedellä. Tunnin ajomatkan päässä Tampereelta, maaseudun ja vesistöjen keskellä sijaitseva Ruovesi on tavallinen pikkukunta, jonka väki vähenee ja palvelut heikkenevät.
Kylänraitti on aurinkoisena alkukesän päivänä tyhjä. Kellään kunnan runsaasta 4 000 asukkaasta ei näytä olevan asiaa pääkadun kodinkoneliikkeeseen, vaatekauppaan, apteekkiin, kirppikselle tai kukkakauppaan. Vain pari autoa huristelee kadulla.
Sen sijaan kirjakaupan ovella tulee vastaan pullan tuoksu ja puheensorina. Liike kuhisee asiakkaita. Tamperelaisen lukupiirin naiset maksavat ostoksensa ja siirtyvät kahvilaan. Eräs asiakas selailee kirjoja valoisan myymälähuoneen perällä, toinen tutkii postikortteja.
”Päivää, päivää, voinko olla avuksi”, kysyy Mikko Vartiainen, 59, ja hymyilee.
Hän on toinen Vinhan kirjakaupan uusista omistajista. Myös toinen omistaja Pasi Vainio, 63, on paikalla. Meneekö kirja-alla tosiaan niin huonosti? Oliko mitään järkeä ostaa kirjakauppaa pikkukunnasta?
Kyse ei ollut mistä tahansa kirjakaupasta, vaan liikkeestä, joka oli kulkenut isältä pojille ja tyttärelle neljän sukupolven ajan.
Vinhan kirjakauppa on toiminut vuodesta 1903
”En ole koskaan haaveillut rikkauksista, mutta voi miten toivoisin voivani ostaa tämän. Jatkaisin kirjakauppaa, pitäisin pientä kirjakahvilaa ja järjestäisin erilaisia lukutapahtumia…”
Näin luki kirjallisuusvaikuttaja Henriika Tulivirran twiitissä, jonka Pasi Vainio huomasi toissavuoden kesäkuussa. Ohessa oli linkki myynti-ilmoitukseen.
Vinhan kirjakauppa oli myynnissä. Silloinen omistaja oli päättänyt alkaa ajaa taksia. Tai oikeastaan hän halusi myydä koko kiinteistön, jossa oli myös hänen lapsuudenkotinsa.
Tieto taas yhden kirjakaupan lopettamisesta suretti Pasi Vainiota, joka haaveili itsekin omasta kirjakaupasta.
Eikä nyt ollut kyse mistä tahansa kirjakaupasta, vaan vuonna 1903 perustetusta liikkeestä, joka oli kulkenut isältä pojille ja tyttärelle neljän sukupolven ajan. Kaiken lisäksi vuonna 1931 valmistunut hirsitalo oli rakennettu nimenomaan kirjakaupaksi.
Kustannusosakeyhtiön toimitusjohtajana työskennellyt Pasi päätti soittaa kirjakauppiaalle ja kysyä, voisiko Otava olla avuksi, jotta toiminta muuttuisi kannattavaksi. Vastaus oli ei. Omistaja oli päättänyt lopettaa.
Lue myös: Nyt on aika hylätä lukuhäpeä ja lukea ylpeästi mitä huvittaa! Listasimme 17 viihdekirjavinkkiä
Kirjakauppojen määrä vähenee koko ajan
Kirjakaupan lopettaminen ei sinänsä ole mikään uutinen. 1960-luvun lopussa Suomessa oli 577 yleiskirjakauppaa. Lisäksi markettien ja tavaratalojen kirjamyymälöitä oli 139.
Vuoteen 1980 mennessä määrä oli vähentynyt 410:een, ja tämän vuoden alussa kirjakauppoja oli enää 138. Lisäksi tavarataloissa ja marketeissa oli 165 kirjamyymälää.
Uusia kirjakauppoja tulee harvakseltaan. Toissa vuonna kirjakauppaketju Rosebud avasi Sivullinen-kirjakaupan Helsingin Kaisaniemeen, ja Raahessa avautui joukkorahoituksen turvin yksityinen Karhun kirja ja paperi.
Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson sanoo, että myymälöiden vähenemiseen on useita syitä. Eläköityvälle yrittäjälle ei aina löydy jatkajaa, ja muuttotappiopaikkakunnilla kannattavuus on haastavaa. Tuore hallitus aikoo nostaa kirjojen arvonlisäveron 14 prosenttiin. Se haastaa kirja-alaa entisestään.
Bestsellereiden myynti on romahtanut
Suomalaisten into ostaa kirjoja on laskenut jo vuosia. Painettujen kirjojen myynti vähittäiskaupassa oli toissa vuonna 195 miljoonaa euroa, kun se vielä 2017 oli 250 miljoonaa. Vain verkkokaupat ovat pystyneet kasvattamaan myyntiään.
Bestselleritkään eivät vedä entiseen malliin. Esimerkiksi Ilkka Remeksen Pahan perimää myytiin vuonna 2007 yli 133 000 kappaletta, viime vuonna ilmestynyttä Tornadoa painettuna vain 30 600 kappaletta. Äänikirjana se ei yltänyt 20 myydyimmän joukkoon.
Mutta: molempina vuosina se oli Suomen myydyin painettu kotimainen kaunokirja.
Kirjakauppaliiton Laura Karlsson kertoo, että tulot jakautuvat entistä tasaisemmin eri kirjailijoille. Lisäksi vanhemmat kirjat pääsevät helpommin uuteen nousuun äänikirjoina.
”Kun kuuntelija löytää uutuuden itselleen tuntemattomalta kirjailijalta, hän saattaa innostua kuuntelemaan myös saman kirjailijan aiemmat teokset, joita ei ehkä enää edes löydy painettuna.”
Pasi ja Mikko päättivät, että Vinhan kirjakauppa pitää pelastaa
Syksyllä 2021 Pasi Vainio otti puhelimen uudelleen käteensä ja soitti ystävälleen Mikko Vartiaiselle kysyäkseen, keksisikö tämä keinon perinteikkään kirjakaupan pelastamiseksi. Kaksikko on tuntenut toisensa 1990-luvulta, jolloin Pasi palkkasi Mikon Otavalle.
”Etköhän sinä soittanut minulle sen takia, että tehdään se”, Mikko vastasi puhelimessa. Hän oli jo pitkään haaveillut omasta kahvila-baarista.
Päätökseen liittyi romantiikkaa, mutta myös ymmärrys alan haasteista. Molemmilla on vuosikymmenten kokemus kirja-alan myynti- ja markkinointitöistä. Mikko pyörittää neljää verkossa toimivaa antikvariaattia, joista yksi on kansainvälinen. Aiemmin hänellä oli oma Moreeni-kustantamo, joka myytiin Otavalle vuonna 2014.
Pasi puolestaan aloitti kirjauransa 1970-luvulla työskentelemällä opintojen ohessa Turun Akateemisessa kirjakaupassa. Kustannusosakeyhtiö Otavassa hän on ollut 26 vuotta, josta puolet toimitusjohtajana.
Yritys perustettiin Mikon keittiönpöydän ääressä tammikuussa 2022. Rahoitustakin löytyi, kun Pirkanmaan kulttuurirahasto päätti, että Vinhan kirjakauppa on heidän kärkihankkeensa
Kaupat kiinteistöstä ja kaupan nimestä tehtiin viime vuoden toukokuussa, ja remontoidussa kirjakaupassa vietettiin avajaisia tämän vuoden huhtikuussa. Niihin osallistui runsaan 4 000 asukkaan Ruodevedellä yli 500 ihmistä.
”Avajaisten jälkeenkin moni ruovesiläinen on poikennut kirjakaupassa tuomassa kukkia tai villasukkia ja kiittelemässä kulttuuriteosta”, Mikko ja Pasi kertovat.
Vinhan kirjakauppa kutsuu himolukijoita
”Kyllä tämä on todellinen kulttuuriteko”, Päivi Järvinen kehuu.
Hän on juuri saapunut ystävänsä Pirkko Perimäen kanssa Espoosta tämän mökille. Pirkko on yksi Ruoveden 7 000:sta vapaa-ajan asukkaasta. Hän on viettänyt siellä kesiään yli 60 vuotta. Kirjakauppa on mökkireissun ensimmäinen pysäkki. Siellä käynti kuului kesään jo entisen omistajan aikana.
Pirkko kertoo käyvänsä kirjakaupoissa ja kirjastossa myös kotonaan Tapiolassa, mutta jättävänsä kirjahankintoja Ruovedelle.
”Haluan kannattaa paikallisia palveluja ja edistää kylän elävänä pysymistä. Olisi ollut tosi ikävää, jos kirjakauppa olisi lopettanut.”
Pelkkä kirjakauppa olisi tuhoon tuomittu
Vinhan konsepti on mietitty tarkkaan. Suuren talon alakerrassa, vanhassa kirjakaupassa, on edelleen myymälä, jossa on Pasin valitsemia uusia kirjoja ja paperitarvikkeita. Valikoima on noin 3 000 eri titteliä.
Toimistohuoneessa on antikvariaatti, johon Mikko valitsee teokset. Varsinkin paikallishistoriasta ja alueella vaikuttaneista henkilöistä, kuten Akseli Gallen-Kallelasta ja Ellen Thesleffistä kertovista kirjoista on kysyntää.
”Pienen kirjakaupan kilpailuvaltti on henkilökohtainen asiakaspalvelu sekä laajempi ja kuratoidumpi tarjonta kuin marketeissa”, Mikko sanoo.
Antikvariaatin vieressä oleva varasto muutettiin taidegalleriaksi. Lisäksi alakerrassa on kahvila ja kadulla jäätelökioski.
Yläkerta, entisen kirjakauppiaan koti, remontoitiin majoitustilaksi. Neljä huonetta on kesäisin matkailukäytössä, muuna aikana taiteilijaresidenssinä.
Pihalla järjestetään tapahtumia, tänä kesänä muun muassa yhteislaulutilaisuuksia, runonlausuntaa, satutunteja ja kolmipäiväinen kirjallisuustapahtuma.
”Kaiken ytimessä on kirjakauppa, mutta alusta asti oli selvää, että pelkkä kirjakauppa olisi tuhoon tuomittu. Ei se vain näin pienellä paikkakunnalla kannata”, Pasi sanoo.
Höyrylaivan kyydissä kirjakauppaan
Mikko työskentelee ainakin kesän ajan Ruovedellä päivittäin. Pasi on paikalla joka toinen viikko, kun ei ole Otavan palveluksessa. Lisäksi yritykseen on palkattu tapahtumatuottaja ja myyjiä.
Yhteistyötä on viritelty suuntaan jos toiseen. Kirjakauppa, kunta ja seurakunta tekevät tiivistä yhteistyötä. Kirjakauppa esimerkiksi järjesti kunnan opettajille tilaisuuden, jossa luennoi kirjailija Petri Tamminen. Kunnanjohtaja on houkuteltu pitämään lapsille satutuntia, ja kirkkoon on menossa kirjailijoita lukemaan teoksiaan ääneen. Residenssiin tulevat kuvataiteilijat saavat käyttää kunnan työtiloja.
Ruoveden sijainnin Tampereen ja Jyväskylän välillä toivotaan tuovan kulttuurimatkailijoita kauempaakin. Tampereelta Ruoveden kautta Virroille kulkevan höyrylaiva Tarjanteen kanssa on jo keskusteltu kirjailijaristeilyistä.
Mäntän Serlachius-museot ovat alle 40 kilometrin päässä.
Oliko kirjakaupan ostamisessa pienestä muuttotappiokunnasta mitään järkeä? ”Ei”, Pasi Vainio vastaa.
Oliko mitään järkeä ostaa Vinhan kirjakauppa?
Kirjakaupan pelastaminen, lukemisen edistäminen, maaseudun elävöittäminen ja hirsitalon kunnossa pito. Kunnioitettavia tekoja kaikki. Viimeisen päälle suunniteltu konsepti ja hyvä markkinointi eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että painettuja kirjoja myydään koko ajan vähemmän. Oliko kirjakaupan ostamisessa pienestä muuttotappiokunnasta mitään järkeä?
”Ei”, Pasi vastaa, mutta ei myönnä, että kirja-alalla menisi huonosti.
”Sanoisin, että ala on isossa murroksessa ja murrokseen liittyy aina paljon asioita, joista ei tiedetä. Äänikirja kasvaa, mutta ei se kokonaan painettua kirjaa vie. Esimerkiksi toinen työpaikkani Otava investoi juuri isosti Keuruun kirjapainoon.”
Sitä paitsi kirjakaupalla on uusien kirjojen lisäksi antikvariaatti. Pienipainoksisia paikallishistoriikkeja tuskin tuotetaan äänikirjoiksi.
Suomalainen viettää kirjojen parissa keskimäärin yli viisi tuntia viikossa
Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat edelleen kirjakansaa. Lukukeskuksen toissa vuonna päivittämän selvityksen mukaan suomalaiset arvostavat lukemista ja mainitsevat sen usein harrastukseen. EU-kansalaisista suomalaiset käyttävät toiseksi eniten aikaa lukemiseen heti virolaisten jälkeen.
Suomi lukee 2023 -kyselyssä 15–79-vuotiaat kertoivat viettävänsä kirjojen parissa keskimäärin yli 5 tuntia viikossa. Viime kuukauden aikana painettuun kirjaan oli tarttunut kolme neljästä.
Himolukijoitakin on, sellaisia kuin Vinhan kirjakaupassa piipahtanut Pirkko Perimäki. Hän arvioi lukevansa parikymmentä kirjaa vuodessa ja ostavansa vuosittain yli kymmenen kirjaa.
”Sovimme kaveripiirini kanssa, kuka ostaa mitäkin kirjoja, ja kierrätämme niitä.”
Vinhan kirjakauppa ja kahvila olivat ensimmäisen kuukauden aikana menestys: siellä kirjattiin 4 000 myyntitapahtumaa. Toistaiseksi näyttää siis hyvältä.
Toisaalta uutuudenviehätys saa ihmiset liikkeelle pidempienkin matkojen päästä. Myös markkinointiapua on tullut monelta taholta. Onhan Vihalla hieno historia, ja kukapa ei toivoisi, että kivijalkakaupat pysyvät ja kirjallisuus olisi voimissaan?
Omistajien innostuksesta Vinhan kirjakaupan menestys ei ainakaan jää kiinni. Kun liike sulkeutuu kello 18, Pasi saattelee muut ovelle. Hän itse jää kuuntelemaan musiikkia ja lukemaan kirjoja, ikiomaan kirjakauppaansa.
Lue Seura.fi: Kaari Utrio muistelee haikeana maalaiskirjakauppojen kulttuuripesiä: ”Vanha kirjakauppa oli menneisyyden palveluidylli”
Lähteet: Eurostat, Lukukeskus, Kirjakauppaliitto, Suomen Kustannusyhdistys, Tilastokeskus, Suomen yleisten kirjastojen tilastot.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Onko mitään järkeä ostaa vanha kirjakauppa pikkukunnasta? Ei, mutta Pasi ja Mikko päättivät silti pelastaa Vinhan kirjakaupan