Ihmiset

Laulaja Kyösti Mäkimattilan kaapista löytyy 50 rusettia: "Eräs nainen valmistaa niitä minulle miesvainajansa kravateista"

Laulaja Kyösti Mäkimattila miettii pukeutumistaan paljon. Omien tyttäriensä ulkonäköön hän ei puutu, ihmettelee vain kolmen teinin tarvitsemien irtoripsien, kestovärien ja kasvomaskien määrää.

Laulaja Kyösti Mäkimattila syntyi 10 minuuttia kaksossiskonsa jälkeen. Myös hänen sisarensa sai aikanaan kaksoset. Kyöstillä on puolestaan kolme tytärtä. Entä mitä Kyöstille merkitsevät numerot 13, 234 ja 192? Tässä jutussa Kyösti Mäkimattila paljastaa, mitä hänen elämänsä tärkeimmät luvut kertovat hänestä.

Kyösti Mäkimattilalla on ollut tarve olla ykkönen 

”Olen kai aika kilpailuhenkinen. Minulla on vuotta vanhempi isoveli Sauli, ja nuorena jouduin yhdessä pelatessa laittamaan kaiken peliin, jotta edes joskus voittaisin. Tähän ikään olen jo ymmärtänyt, että on mahdotonta olla koko ajan joka asiassa paras. Piikkipaikalta ei ole kuin yksi suunta. Keskinkertaisuuteni on minulle sekä siunaus­ että kirous.

Yleisön edessä esiintyvän taiteilijan pitää olla sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, mutta luova työ vaati yksinäisyyttä, aikatauluttomuutta ja riippumattomuutta. Yksinolo on minulle voimavara.

Isäni muistelee, että olin jo pikkupoikana sellainen ittekseen puuhailija. Keräilin postimerkkejä, tarroja, mainoskyniä, tulitikkurasioiden etikettejä.

Viime syksynä hankin gramofonin ja hurahdin savikiekkoihin. Se liittyy tiettyyn uhriutumisasenteeseeni. Haluan havahduttaa ihmiset siihen, että laulujen kirjoittaminen ja musiikin tallentaminen eivät ole tekijöilleen vain numeroita bittiavaruudessa. Se on konkreettista ja fyysistä työtä. Savikiekko on hyvin konkreettinen esine, jossa sävelet on matriisilla uurrettu sellakkalevyyn.”

Kaksossisko syntyi 10 minuuttia aiemmin

”Herrasmiehenä annoin tietä naiselle jo syntymässä, kun ilmestyin maailmaan kymmenen minuuttia kaksossiskoni jälkeen. Myös Elina sai kaksoset, joiden kummisetä olen.

Pienenä olimme siskon kanssa tiivis parivaljakko, ja edelleen välillämme on harvinaislaatuista syvää kiintymystä, johon ei liity omistushalua. En kovin helposti päästä lähelle, mutta veljen ja isän kanssa voimme puhua kaikesta.”

Lue myös: Näyttelijä Elena Leeve paljastaa, mistä on saanut arpia kasvoihinsa: ”Verta tuli hirveästi”

Kolmen teinityttären mielestä iskä on nolo

”Tyttäreni ovat nyt 17-, 15- ja 12-vuotiaita. Heidän mielestään olen suunnilleen nolointa, mitä voi olla. Aika paljon tulee pukeutumiseen liittyvää arvostelua: ”Et kai sä noissa vaatteissa aio lähteä?”

Itse en puutu tyttärien ulkonäköön. Seurailen vain sivusta irtoripsien, kestovärien ja kasvomaskien määrää ja ihmettelen, tarvitseeko teini-ikäinen todella silmänympärysvoidetta.

Yksi jälkikasvun edustajista ihmetteli juuri, miten voin elää laulamalla biisejä, joista en itse ymmärrä mitään. Kai hän tarkoitti rakkauslauluja. Ihmissuhteet eivät tosiaan ole vahvinta osaamisaluettani.

En ole viime aikoina hirveästi osallistunut tyttärieni kasvatukseen. Nyt, kun emme enää vakituisesti asu saman katon alla, osoitan välittämistä pitämällä yhteyttä nykytekniikan mahdollistamin keinoin. Myös täsmälahjojen hankkijana olen aika hyvä.”

Auton matkamittariin kertyy joskus 100 000 km

”Kiireisimpänä vuonna laulujen kuljetustyössä auton matkamittariin kertyi kuusinumeroinen luku. Pitkät ajomatkat keikkapaikoille tekevät tästä ammatista välillä raskaan.

Ratissa minua viihdyttävät usein äänikirjat. Tämän vuoden missionani on ottaa selvää siitä, mitä Suomessa ja maailmassa tapahtui sata vuotta sitten. 1920-luku oli kiehtova ajanjakso. Olen myös aina ollut kiinnostunut presidentti-instituutiosta. Minulle kolmen kärki on Ryti,­ Mannerheim ja Kekkonen.”

13 vuotta raittiina

”Onnenlukuni on kolmetoista. Olen syntynyt 13.4., ja voitin Tangokuninkuuden 13.7. Kymmenvuotisjuhlavuoden albumini sai nimekseen 13 ja siihen tuli tietenkin kolmetoista kappaletta.

Raitistuin kolmetoista vuotta sitten. Juomisesta ehti kehittyä aikamoinen ongelma. Keikalla oli rumpusetin vieressä aina tuoppi gin-russiania ja niitä kului useita. Ihmettelin, miksi nuoruuden unelma-ammatistani oli tullut niin työlästä. Pikkuhiljaa tissuttelu hiipi kotiinkin.

Päätin kokeilla olla kuukauden ilman alkoholia, jatkoin siitä jouluun ja seuraavaan kevääseen. Fyysisistä vieroitusoireista toipumiseen meni monta kuukautta, samoin siihen, että totuin esiintymään selvin päin. Ilman raitistumista tuskin olisin tullut valituksi Tangokuninkaaksi.

Tupakanpolton olin lopettanut jo paljon aiemmin. Kaikki lapsuuteni sankarit olivat tupakkamiehiä: Reino Helismaa, Olavi Virta, Frank Sinatra, Dean Martin. Lukioaikoina minulla oli tyylikäs kaksipuolinen peltirasia, johon käärin itse sätkät.

Keikkaillessa kävi selväksi, että jos haluan jatkaa lauluhommia, tupakasta pitää luopua. Se oli kerrasta poikki: runttasin viimeisen askin viihdekeskus Merisärkän takapihalle syksyllä 2002. Tupakkaa tekee kyllä edelleen mieli. Ehkä laulajanuran jälkeen alan poltella piippua.”

Ennätysvuosi: 234 keikkaa

”Tuo luku on ennätykseni vuodelta 2014. Minua ajaa edelleen sama uteliaisuus ja vimma kuin alkuvuosina, en väsy keikkailemiseen. Tämä on elämäntapa, olen kulkuri luonnoltani.

Päiväni noudattavat eri rytmiä kuin ”oikeita” töitä tekevien yhteiskunnan tukipylväiden. He menevät nukkumaan silloin, kun minä nousen lauteille. Ajoitan energiani siten, että olen parhaimmillani klo 21.30. Harvoin maltan mennä ennen kolmea nukkumaan, ja jos ei ole pakko, en nouse ennen aamukymmentä.”

Kaapissa on noin 50 rusettia

”Eräs nainen valmistaa surutyönään minulle rusetteja miesvainajansa kravateista, joista moniin liittyy jokin hieno tarina. On kunnia saada kantaa niitä.

Kiinnitän paljon huomiota pukeutumiseeni. Ostan usein vintagea ja panostan laatuun. Kaapissani on kolmisenkymmentä pukua ja jalkineitakin on kertynyt melkoinen kokoelma. Kengännumeroni on 46, vähän normaalia isompi, joten teen usein löytöjä alennusmyynnistä.

Suutari laittoi juuri hienoimmat pukukenkäni minttiin. Tyyriit kengät ovat maksaneet itsensä takaisin, sillä olen vetänyt ne jalassa 1 200 keikkaa.

Erikoisimmat jalkineeni ovat veljeltä saadut oranssit crocsit, jotka näyttävät Akun Ankan räpylöiltä. Niissä kehtaan – juuri ja juuri –käydä postilaatikolla.”

Lue myös Anna.fi: Kauneusyrittäjä Juri Silvennoinen, 51, tuhlaa ulkonäköönsä – kallein teko maksoi itsensä takaisin

Kyösti Mäkimattila on 192 cm pitkä ja hihat jäävät joskus lyhyiksi

”Oho, ootpa sä pitkä!” Tuon lauseen olen kuullut usein. Pituudesta on kieltämättä etua, lähtien siitä, että tutkimusten mukaan naiset pitävät pitkää miestä puoleensavetävänä. Kun isoon kokoon yhdistyy raittius ja sanavalmius, se muodostaa tietynlaisen turvan itselle ja lähipiirille.

On koosta haittaakin. On vaikea löytää riittävän pitkähihaisia kauluspaitoja, jotta niistä näkyy etiketin mukaiset 2,7 senttiä pikkutakin alta.

Myös autokaupoilla joudun usein toteamaan, että muuten näppärä peli, mutta kuljettajan istuinta ei pysty vetämään riittävän taakse. Nykyään kuljen keikkamatkat asuntoautolla. Sen sisätilat ovat niin korkeat, että mahdun seisomaan selkä suorana.”

Viides runokirja ilmestyy kohta

”Viides runoteokseni Sen kevään jälkeen on painoa vaille valmis. Teksti on tummasävyistä: se sai alkunsa koronakeväänä, jolloin monen esiintyvän taiteilijan ura notkahti tai jopa loppui. Itse selvisin nipin napin.

Maaliskuussa lanseerataan korusarjani Suuntatähti. Tein aikoinaan samannimisen runon, joka sävellettiin lauluksi. Nimen nappasin muistaakseni Sudenpentujen käsikirjasta. Runo kertoo tähdestä, jonka avulla kulkija suunnistaa maailmalta takaisin rakkaansa luo.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2024.