Luonto

Sudenkorennot kuin sadusta: Katso kuvat upeista ilma-akrobaateista!

On hämmästyttävää, kuinka kömpelöstä, vedessä elävästä toukasta kehittyy siro lentotaituri. Sudenkorennot ovat täydellisimmin ilmaelämään sopeutuneita hyönteisiä. Ne saalistavat, syövät ja parittelevat lentäen.

Aikuinen sudenkorento osaa käyttää molempia siipiparejaan toisistaan riippumatta. Sen vuoksi sudenkorennot pystyvät akrobaattisiin temppuihin ja ovat hyönteismaailman taitavimpia lentäjiä.

Lue myös: Tunnistatko Suomen yleisimmät perhoset? Katso kuvat ja opettele tuntomerkit!

Sudenkorentoja on kaksi ala­lahkoa. Rotevien aitosudenkoren­tojen huippunopeus on parhaim­millaan jopa 50 kilometriä tun­nissa. Sirot hentosudenkorennot ovat taka­painoisina heikompia lentäjiä.

Sudenkorennoilla on hyönteismaailman tarkin näkö. Verkkosilmissä voi olla jopa 30 000 näkökeilaa, ja korennot näkevät liikkeen erittäin tarkasti. Ne havaitsevat lentävän saaliin metrien päästä.

Lue myös: Kesäniittyjen määrä romahti, ja jäljellä olevia vältellään punkkien takia

Sudenkorennoistamme suurin on isoukonkorento, jonka siipien kärkiväli yltää 12 senttiin. Pienin on kääpiötytönkorento 2,5 sentin siipivälillään. Suomessa on tavattu 60 sudenkorentolajia.

Sudenkorento elää toukkana vedessä

Lammen tyynen pinnan läpi näkyy sykäyksittäin uivia pikkumalluaisia, vauhdilla viilettäviä sukeltajakuoriaisia ja pohjalla hitaasti liikkuvia vesiperhostoukkia suojakuorineen.

Suuri hyönteistoukka tarkkailee ympäristöä vesikasvien seasta suurilla verkkosilmillään. Lähes viisisenttinen ukonkorennon toukka saalistaa hyönteistoukkia sekä sammakon ja kalojen poikasia.

Sudenkorennon toukka kuuluu merkillisimpiin vesieliöihimme. Sille on kehittynyt erityinen saalistuslaite, joka on normaalisti taitettuna pään alla.

Saaliin tultua riittävän lähelle toukka pumppaa voimakkailla lihaksillaan nestettä nivelikkääseen naamariin ja sinkauttaa sen kohti liian lähelle erehtynyttä uhria.

Naamarin kärjen terävät hampaat lävistävät uhrin, ja toukka vetää sen leukojensa ulottuville.

Vedestä kohti taivasta

Sudenkorennon toukka ottaa hengitysilmansa suoraan vedestä, eikä sen tarvitse käydä pinnalla hengittämässä. Sen kidukset ovat persoonallisessa paikassa: peräsuolessa, jossa vesi vaihtuu koko ajan.

Toukka on kömpelö uimari, mutta hädän tullen se pystyy liikkumaan lyhyitä matkoja sangen ­nopeasti. Se pusertaa salamannopeasti peräsuolensa tyhjäksi ja singahtaa kuin ohjus ahdistelijaansa pakoon.

Kehityttyään täyteen mittaansa toukka kiipeää kortta pitkin ylös vedestä.

Toukkanahka halkeaa selästä, ja esiin kömpii siro sudenkorento. Aluksi siivet ovat pehmeät ja väritys himmeä.

Siivet kovettuvat nopeasti, ja korento saa välkehtivät värinsä muutaman päivän kuluessa.

Sudenkorennot ovat hyönteismaailman jalokiviä

Suuri ukonkorento lentää veden yllä saalistamassa hyönteisiä. Jos ilmasta ei löydy tarpeeksi syötävää, korento osaa lentää saraikkoon ja kahisuttaa siivillään saroja. Se saa sääsket ja muut pikkuhyönteiset nousemaan lentoon – ja saaliiksi.

Lentävä ukonkorento on kuin jalokivi. Sen suuret, lähes koko pään peittävät siivet hohtavat sinisinä. Ruskeassa keskiruumiissa on kaksi kirkkaankeltaista vinoraitaa, ja kapean takaruumiin reunoja koristavat vaaleansiniset täplät.

Ukonkorentoja kutsutaan ­hyönteismaailman jalohaukoiksi. Ne ovat verrattomia lentäjiä, ­jotka pystyvät muuttamaan suuntaa tavattoman ­nopeasti, lentämään paikallaan ja jopa taaksepäin. Ukonkorennot ovat korennoistamme suurimpia. Siipiväli voi olla yksitoista senttiä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2019.