Ihmiset

Mika Aaltola paljasti hellyttävän nuoruudenkuvansa: ”Olin ujo mutta uskalias baarimikko”

Valokuvat vievät tarinoiden ja muistojen äärelle. Pyysimme ulkopolitiikan asiantuntija Mika Aaltolaa jakamaan neljä itselleen tärkeää kuvaa elämänsä varrelta. Tarinat kuvien taustalla koskettavat.

Mitä jos pääsisimme kurkistamaan kenen tahansa perhealbumiin? Pyysimme Ulkopoliittisen instituutin johtajaa Mika Aaltolaa jakamaan neljä merkityksellistä kuvaa elämänsä varrelta. Kuvat lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta herkistävät Mikan pohtimaan elämänsä tärkeitä ihmisiä, kokemuksia ja käännekohtia.

Lue myös: Tuore isä Mika Aaltola pohtii Ukrainan sotaa tv:ssä ja aamuyöllä kotona vauvan kanssa valvoessa – ”Poika tarkoittaa toivoa, mutta maallakin pitää olla toivoa”

Äiti ja siskot kasvattivat Mika Aaltolan

Mika Aaltola lapsena
Varhainen lapsuusmuisto. Mika muistaa mummolassa vietetyn joulun. © Mika Aaltolan perhealbumi

”Kuva on otettu Etelä-Pohjanmaalla mummolassa, jonne olimme tulleet kotoa Keski-Suomesta joulunviettoon. Taidan olla kuvassa kaksivuotias. Istun tyytyväisenä äidin sylissä. Muistan, että mummola tuoksui porkkanalta. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että asunto oli itse asiassa homeessa.

Äitini on ollut tärkeässä roolissa elämässäni. Olen vähän niin kuin äidin ja siskojen kasvattama lapsi. Sekä isäni että äitini olivat opettajia. Isäni palasi myöhemmin yliopistolle ja rupesi tekemään väitöskirjaa. Äidille jäi kasvatuksellinen rooli, mikä oli yleistä siihen aikaan.

Olen edelleen läheisissä väleissä äitini kanssa. Hän soittelee minulle ja käy tervehtimässä, kun ehtii. Hän laittaa myös kerran viikossa viestin: ’Muista Mika olla rohkea ja luja!’ Äiti on aina ollut puuhakas ihminen, joka on kannustanut tarttua toimeen.”

Lue myös Seura.fi:n juttu: Isyys herätti toivon ja rohkeuden – Mika Aaltola haluaa puhua tulevaisuudesta suoraan: ”Tiedän, etten ole pojan elämässä montaa kymmentä vuotta”

Mika muutti maalta Manhattanille opiskelemaan

Mika Aaltola nuorena
Nuori Mika poseeraa kuvaamon kameralle New Yorkissa. © Mika Aaltolan perhealbumi

”Tämä kuva on muisto New Yorkista, kun olin 17- tai 18-vuotias. Olin paria vuotta aiemmin lähtenyt Petäjäveden lukiosta opiskelemaan Columbian yliopistoon Manhattanille. Idea New Yorkiin muuttoon lähti isosiskostani, joka muutti nuorena Yhdysvaltoihin ja meni siellä naimisiin. Hän oli tukikohtani New Yorkin lähettyvillä.

Kuva on otettu kuvaamossa työhakemuksia varten. Amerikassa yliopistot maksavat paljon. Vaikka minulla oli pieni stipendi, jouduin tekemään paljon baarimikon töitä. Olin ollut Suomessakin töissä ravintolassa ja osasin kantaa brikkaa. Opin elättämään itseni aika nuorena.

Näen kuvan miehen silmissä toiveikkuutta. Olin ujo mutta uskalias nuori, ja halusin kokeilla vähän omia siipiäni maailmalla. Muistan, että minua jännitti. Kaikki tuntui kaupungissa monimutkaiselta. Taisi kyynelkin olla poskella, kun ikävöin niin paljon kotia. Ihmettelen joskus, miten uskalsin lähteä New Yorkiin, koska lukiossa olin vielä ujo ja punasteleva poika.

Manhattanilla asuminen oli omanlaisensa maailma. Siellä oli upeita museoita ja kirjastoja. Kaikki loisto ja synkkyys kietoutuvat yhteen. Kilpailu oli kovaa. Moni opiskelija pänttäsi kymmentuntisia päiviä. Samalla siellä sai paljon oppia siitä, miltä maailma näyttää suurvallan näkökulmasta.

Ajattelen, että sitä kasvaa siellä, missä sattuu. Olisin varmaan hyvin erilainen ihmisenä, ellen olisi pakottanut itseäni maailmalle. Kommentoin vieläkin Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Uskon, että se tuo tietotaitoa, että olen asunut maassa. Vieläkin menen usein mielenmaisemissani vuosiini New Yorkissa.”

Kirsi-vaimon tapaaminen oli käänteentekevää

Mika ja Kirsi Aaltola
Mika ja Kirsi yhteiskuvassa suhteensa alkuvaiheessa. © Mika Aaltolan perhealbumi

”Kuva on otettu minun ja vaimoni Kirsin suhteen alkuvaiheessa. Kirsi oli hommissa vähän samalla alalla. Hän ymmärtää maailmanpolitiikan perusasiat hyvin. Koin hänen kanssaan heti alussa sielunsympatiaa.

Kirsin tapaaminen on ollut käänteentekevää. Toivoni perheen perustamisen suhteen oli jo hieman hiipunut. Kukapa olisi uskonut, että kävikin näin? Usein sitä löytää asioita paikassa, jossa niitä ei ollut etsimässä.

Kirsi on yhtä elämännälkäinen kuin itsekin olen. Meitä yhdistää halu uskaltaa, mutta itse en ollut parisuhde- ja lisääntymisasiassa rohkea. Siihen tarvittiin Kirsi dynamiitiksi. Olen aina pelännyt vähän perheen perustamista, koska olen ajatellut, että kaikki aika menee sitten siihen. Mutta lapsi vain ruokkii elämännälkää. Se ei ole päätepiste, vaan uuden sivun kääntäminen. Nyt haluamme perheenä kokea uusia asioita.

Minä olen sellainen, että voisin katsella järven ulappaa koko päivän ja olla koko ajan aloillani. Kirsi on meidän priimusmoottorimme. Hän puskee meitä tarmokkaasti eteenpäin ja pitää liikuntapuolesta huolta. Hänelle on tärkeää, että koti, perhe ja fysiikka on kunnossa, jotta jaksaa muita juttuja. Nyt minustakin on tullut Kirsin kaltainen liikkuja.”

Lue myös Anna.fi: Kirsi Aaltola ihmetteli, miten Mika Aaltola oli tutustuessa vielä vapaa: ”Syy oli looginen”

Mikan muistisairas isä iloitsee Geo-vauvan kanssa jutustelusta

Mika Aaltola isänsä ja poikansa kanssa
Mika isänsä ja poikansa kanssa. © Mika Aaltolan perhealbumi

”Kuvassa on kolme sukupolvea: isäni ja poikani Geo. Isäni on muistisairas ja äitini on hänen omaishoitajansa. He tulivat yhdessä kylään meille. Geo on kuvassa vielä alle vuoden vanha eli melko tunnistamaton.

Isästä on tullut sairauden myötä aikamatkaaja. Se, mitä hän muistaa, on lapsuuden ajalta. Hän osaa käsitellä lasta ja tulee hyvälle mielelle siitä, kun Geo on hänen vierellään. Hän lässyttää lapselle ihan entiseen tapaansa. Se taito ei ole hävinnyt minnekään.

Minulle on tärkeätä, että isä näkee lapsenlapsensa ja lapselleni jää jonkinlainen mielikuva isoisästään. Minulle tärkeää elämässä on ylisukupolvisuus. Särkymätön ketju säilyy. Vaikka isä ei pääse kertomaan tarinoitaan, hän on ollut läsnä, kun poika on syntynyt ja kasvanut.

Isä oli kasvatustieteen professori ja puhui aina kasvatusmalleista. Opit ovat edelleen läsnä, eivät ne meidän mielistämme häviä. Isältäni olen varmasti saanut vaikutteita tieteellisessä mielessä. Eivät omenat kauhean kauas puusta tipu.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mika Aaltola paljasti hellyttävän nuoruudenkuvansa: ”Olin ujo mutta uskalias baarimikko”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.