Nostalgia

Noitia on pelätty ja kartettu, mutta loitsut ja rituaalit ovat kuuluneet myös tavallisen kansan elämään – nykynoidat eivät piilottele itseään, vaan ovat näkyvillä sosiaalisessa mediassa

Noituus on ollut osa Pohjolan historiaa aina. Populaarikulttuurista tuttu stereotypia syrjässä elävästä pahasta noita-akasta ei ole silti koskaan ollut kovin pätevä, väittää tutkija.

Keskellä synkkää ja syrjäistä metsää sijaitsee mökki, jossa elää vanha, lapsia padassa keittävä eukko. Noita kenties?

Sinäkin olet todennäköisesti kuullut tämänkaltaisen sadun. Tarina kaikkien karttamasta ja pelkäämästä, lapsia syövästä pahasta noita-akasta on klassikko, josta ovat ammentaneet niin kansantarinat kuin Grimmin veljeksetkin.

Todellisuuden kanssa tällä tarinalla on kuitenkin vain vähän tekemistä, väittää väitöskirjatutkija ja tietokirjailija Karolina Kouvola. Hän on kirjoittanut huhtikuussa ilmestyvän kirjan Pohjolan noituus – magian historia Pohjoismaissa (Atena).

Kouvolan mukaan Pohjolassa on ollut noitia niin kauan kuin joku on täällä talsinut.

”Stereotypia eukosta, joka asuu yksin metsässä, ei silti ole koskaan ollut kovin pätevä.”

Valtaosa tietäjistä ja tuomituista noidista on ollut miehiä. Jos he olivat naisia, he olivat yleensä vauraiden porvareiden ja talonpoikien rouvia.

Tyypillisesti noidiksi on ­kutsuttu henkilöitä, joiden on uskottu vahingoittavan muita rituaaleilla ja loitsuilla. Jos maidosta tai kermasta ei saatu kirnuttua voita, navetassa oli taatusti käynyt noita.

”On ajateltu, että maailmassa on vain tietty määrä onnea. Jos naapuri on menestyneempi, se on itseltä pois. Siksi naapurin on täytynyt turvautua noitakeinoihin”, Kouvola sanoo.

Sulhasen hylkäämän tyttären äiti saattoi esimerkiksi maksaa noidalle siitä, että noita sairastutti uuden morsiamen.

Noitarumpu
Noitarummun ääni auttoi loitsimisessa, ja rummun kalvolle maalattuja kuvioita käytettiin ennustamisessa. © Museovirasto

Noituus ei ole vain paha asia – loitsuilla pyrittiin lisäämään naima- ja karjaonnea

Karolina Kouvolan mukaan näkemys pahansuovasta noituudesta on turhan yksioikoinen. Loitsuja ja rituaaleja on käytetty myös hyvään: sairauksien hoitoon, metsästys- ja naimaonnen parantamiseen sekä kadonneiden rahojen löytämiseen.

1800-luvulla monet käsityöläiset ja mäkitupalaiset harjoittivat sivuelinkeinona tietäjän tai parantajan ammattia. Heillä riitti maksuhalukkaita asiakkaita, jotka noidutuksi joutumisen pelossa tarjosivat mielellään myös kyytiä tai majapaikkaa.

Loitsut ja rituaalit kuuluivat myös tavallisen kansan elämään. Länsi-­Suomessa, Savossa ja Karjalassa vanhemmat naiset kylvettivät ­vanhojapiikoja, joiden ovelle ei ollut ilmestynyt kosijoita 25 ikävuoteen mennessä. Kylvetysrituaalin uskottiin lisäävän naisen seksuaalista viehätysvoimaa.

Loitsuilla pyydettiin kaloja vedenhaltija Ahdilta ja suojaa karjalle metsänhaltija Mielikiltä. Maatilojen emännät nousivat seisomaan kahden aidantolpan päälle ja päästivät lehmät kulkemaan haarojensa alta. Rituaalin uskottiin tarjoavan lehmille ”vitun väen” suojaa kesäksi.

Raja tavallisen loitsuja taitavan pulliaisen ja tietäjän tai noidan välillä on ollut aina häilyvä.

”Itse ajattelen, että noituus on näkyvään maailmaan vaikuttamista näkymättömillä keinoilla. Noituus ei ole vain paha asia”, Kouvola sanoo.

Parantaja ottaa tautia pois potilaalta.
Petsamossa vuonna 1933 parantaja otti tautia pois potilaalta. © Museovirasto/Ilmari Manninen

Ruotsista levisi tarinoita Paholaisen bileistä, jossa noita ystävineen irstastelee ja uhraa vastasyntyneitä

1600-luvulla ympäri Eurooppaa roihusivat noitaroviot. Luterilaisen puhdasoppineisuuden nimeen vannoneet kirkko ja kruunu vahtivat Suomessakin, että alamaiset elivät nuhteetonta elämää Jumalaa palvellen.

Kirkon silmissä magian harjoittaminen oli Jumalan tahdon rikkomista. Syntyi synnittömyyttä valvova kontrolliyhteiskunta, jossa ihmiset ilmiantoivat toisiaan. ­Syytökset ­noituudesta levisivät ketjureaktioina.

Pahin rikos oli liitto Paholaisen kanssa. Ruotsin valtakunnassa kerrottiin tarinoita noitasapatista eli Paholaisen järjestämistä riettaista pirskeistä. Naispuoliset noidat lensivät sinne öisin luudilla tai eläimillä, juopottelivat, harrastivat estotonta seksiä ja uhrasivat vastasyntyneitä.

Tuomio Paholaiselle antautumisesta oli kuolema.

Suomessa ei silti koskaan ollut varsinaisia noitavainoja. Ahvenanmaalle ja Pohjanmaalle levisi ruotsinkielisen sivistyneistön mukana tarinoita siitä, että Paholainen kutsui noitia kanssaan rietastelemaan Blåkullaan.

Pääsiäiskortti vuodelta 1904.
Pääsiäiskortti vuodelta 1904: neiti ostamassa pelkkää menolippua Blåkullaan, noitien asuinpaikkaan. © Museovirasto

Useimmiten noidaksi syytettiin toista keskinäisten riitojen, aviokriisin tai omaan tai karjan terveyteen kohdistuneen epäonnen vuoksi.

Pietarsaaressa huhut Paholaisen kanssa tehdyistä liitoista ­laittoi ­alulle mies, joka oli jäänyt vaille juotavaa vuonna 1673. Hän haukkui tarjoilijan noidaksi ja kertoi nähneensä muitakin lentäviä noitia. Mies sai sakot kunnianloukkauksesta.

”Noituudesta syytettyä ei aina tuomittu noituudesta. Syytteitä tutkittiin ihan niin kuin minkä tahansa muunkin rikosepäilyn kohdalla”, Kouvola sanoo.

Suomessa kuolemantuomion noituudesta sai noin 150 henkilöä. Henkensä menettäneitä oli vähemmän, sillä monesti tuomiot lieventyivät hovioikeudessa. Merkittävin tuomio oli yhteisöstä ulos sulkeminen.

Lue myös Seura.fi: Vuotaako kivi syyttömän verta? Noitana mestattu Kaarina lausui ennen teloitusta: ”Niin totta kuin tuntoni on puhdas, pitää tämän kiven aina hikoileman verta”

Pääsiäinen, pääsiäistrulleja katolla Vetelissä vuonna 1939.
Pääsiäisenä 1939 noidat lentelivät Vetelissä talon katolla. © Otavamedia

Parantaja oli kylälääkäri – modernin lääketieteen asema alkoi vahvistua vasta 1920-luvulla

Voiteilla tai yrteillä parantamisesta ei missään vaiheessa tuomittu. Vielä 1900-luvun alussa maaseudun asukas kääntyi sairastuessaan todennäköisemmin kansanparantajan kuin lääkärin puoleen. Lääkäreitä oli vain kourallinen, mutta kylätietäjiä ja synnytysloitsuja taitavia lapsenpäästäjiä löytyi lähes joka pitäjästä.

Maailmankuvakin vaikutti. Modernin lääketieteen käsitykset viruksista ja bakteereista olivat hölynpölyä ihmisille, joille iho- tai silmäoireet tarkoittivat kalmasta tarttunutta tautia.

”Kyseenalaistettiin, onko lääkärin keino tarpeeksi tehokas, jos siinä ei käytetä samoja rituaaleja ja loitsuja, joita on käytetty sukupolvien ajan”, Karolina Kouvola sanoo.

Kouluja käyneiden keskuudessa kylätietäjät ja -parantajat herättivät paheksuntaa. Lääkäri Elias Lönnrot haukkui tietäjiä.

Aina tietäjät eivät itsekään uskoneet maagisiin kykyihinsä. Yksi heistä oli Pohjanmaalla 1800-luvun lopulla parantajana toiminut Himis Hejk. Kansa uskoi, että Hejk hoiti sairauksia loitsuilla ja ihmisen pääkallolla. Tosiasiassa Hejkillä oli ­hyllyllinen lääkärikirjoja, joista hän otti oppia.

”Hejk itse naureskeli maineelleen suurena noitana. Se toi hänelle kuitenkin asiakkaita ja gloriaa.”

Noitia ivaavat uutiset sanomalehdissä toimivat ennen kaikkea mainoksina. Tihentyvä lääkäriverkko ja äitiysneuvolatoiminnan kaltaiset uudistukset alkoivat kuitenkin horjuttaa kyläparantajien asemaa 1920-luvulta alkaen. Kokonaan parantajat eivät missään vaiheessa hävinneet.

Parantaja hoitaa potilaan lonkkaa tuvassa vuonna 1917.
Parantaja apulaisineen oli kutsuttu Taivalkosken Loukonvaaraan vuonna 1917 hoitamaan kolottavaa lonkkaa. © Museovirasto/Samuli Paulaharju

Saatanapaniikki iskee – mediassa saatananpalvonta ja noituus yhdistettiin toisiinsa

1970-luvulla suomalaiset kiinnostuivat spiritismistä ja esikristillisistä kansanuskonnoista. Tunnetuimpia oli Englannista levinnyt uuspakanallinen wicca, joka palvoo luontoa ja kaikkea elävää symboloivaa jumalaa ja jumalatarta.

Noidat saivat elää rauhassa, kunnes 1990-luvulla Suomen valtasi saatana­paniikki, kertoo väitöskirjatutkija Essi Mäkelä Helsingin yliopistosta. Amerikassa oli kohistu jo 1980-luvulla kultista, joka vie lapsia päiväkodista ja murhaa saatanallisissa rituaaleissa.

Vuonna 1993 Suomen suojelupoliisi kertoi, että Suomessakin on vahvoja epäilyjä rituaalimurhista. Se johti noitien julkiseen demonisointiin.

Kun Hyvinkäällä tapahtui vuonna 1998 paloittelusurma, motiiviksi epäiltiin saatananpalvontaa. Toimittajat kysyivät wicca-noidilta, tuntevatko nämä tekijöitä.

”Mitään järjestäytynyttä saatananpalvontakulttia ei todellisuudessa ollut olemassa”, Mäkelä sanoo.

Nykynoita näkyy Tiktokissa

Essi Mäkelän mukaan suomalainen nykynoituus on hyvin maanläheistä ja arkista. Yksi noita keittää flunssajuoman valkosipulista, inkivääristä ja chilistä, toinen hakee varmuutta päätöksentekoon polttamalla kynttilöitä. Joku ennustaa tarot-korteista, osa pyrkii tasapainottamaan energioi­taan kivillä tai kristalleilla.

Lisäksi on feministinoitia, jotka ajavat tasa-arvoa.

”Koska noituudesta on usein syytetty poikkeavia yksilöitä, jo noita-sanan haltuunotto voi voimaannuttaa ja haastaa patriarkaattia”, Mäkelä sanoo.

”Ennen on ollut satukirjoista tuttu käsitys pahasta noidasta, joka syö Hannun ja Kertun. Nyt termi otetaan omaksi.”

Nykynoita ei piilota itseään, vaan näkyy siellä, missä muukin kansa: Instagramissa, Facebookissa, Tiktokissa ja Youtubessa.

Karolina Kouvolan Pohjolan noituus (Atena) ilmestyy 4. huhtikuuta 2023. Lähteenä on käytetty myös Mirkka Lappalaisen teosta Pohjoisen noidat – Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa (Otava, 2018)

Lue myös: Katariina Souri kiinnostui luonnonuskonnoista: ”Metsässä kytkeydyn noitien energiaan”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2023.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Noitia on pelätty ja kartettu, mutta loitsut ja rituaalit ovat kuuluneet myös tavallisen kansan elämään – nykynoidat eivät piilottele itseään, vaan ovat näkyvillä sosiaalisessa mediassa

Sinun täytyy kommentoidaksesi.