Nostalgia

Kun nainen luki ensimmäistä kertaa uutisia Ylen radiolähetyksessä, kuulijoiden reaktio oli tyrmäävä – muistatko nämä käänteet radion historiassa?

Jo yli sadan vuoden ajan radio on pitänyt meille seuraa yksinäisinä hetkinä ja viestittänyt tärkeistä uutisista maailman muuttuessa. Huippusuositut juontajatkaan eivät kuulu vain nykyradioon, sillä heitä on ollut aina.

Radio tuo tunnelmaa taustalle pitkin päivää. Töihin ruuhkassa ajaessa aamujuontajien hillittömät jutut pitävät pirteinä – onpa tutuista äänistä tullut kuin kavereita. Kotiaskareiden kanssa ahertaessa hittibiisit viihdyttävät. Illalla taas on mukava rentoutua rauhallisen keskusteluohjelman tai klassisen musiikin parissa.

Itsestään selvästä asemastaan huolimatta radio on ollut läsnä länsimaisen ihmisen elämässä vain reilut sata vuotta. Televisio on sen tiukka haastaja, samoin nykyajan suoratoistopalvelut. Radio kuitenkin pitää pintansa. Missä piilee radioaaltojen hurma?

Oopperaa langattomasta

Arvasiko italialainen Guglielmo Marconi vuonna 1896 hakiessaan patenttia keksinnölleen, ihmeelliselle radioapparaatille, että se mullistaisi maailman vain muutamassa vuosikymmenessä? Ehkä, sillä jo ­kaksi vuotta sen jälkeen hän perusti Englannin Chelmsworthiin radiotehtaan, joka työllisti peräti 50 henkilöä.

Vastaanotinta, jota siellä valmistettiin, kutsuttiin nimellä wireless eli langaton, mikä hämmästytti sen ajan ihmisiä – tuntuihan vempaimesta kulkevan johtoja ristiin ja rastiin. Nimi kuitenkin viittasi siihen, että radio ­ottaa langattomasti vastaan sähkömagneettista säteilyä eli radioaaltoja.

Alkuun radiolähetykset olivat ­lähinnä innokkaiden amatöörien puuhastelua. Ensimmäisen maailmansodan myötä kaikki muuttui. Suursota osoitti, että sanomalehteä nopeampi tiedotusväline tuli tarpeeseen – myös rauhan aikana.

Marconin perustama yritys alkoi lähettää uutisten ohella myös musiikkia kuuntelijoille. Niinpä jopa palvottu oopperatähti, australialainen Nellie Melba piipahti lähetyksessä Britannian vierailullaan.

Saippuaoopperaa Yhdysvalloissa

Vielä tärkeämpi virstanpylväs oli British Broadcast Corporationin eli BBC:n perustaminen vuonna 1922. Sen myötä radiovastaanotin hankittiin yhä useampaan kotiin. Meilläkään ei eletty takapajulassa, sillä Suomen Yleisradio näki päivänvalon jo toukokuussa 1926.

Myös Yhdysvalloissa radionkuuntelu niitti suosiota, mutta siellä kehitys kulki eri tavalla kuin Euroo­passa. Kansallisten yleisradioyhtiöiden ­sijaan radioaaltoja hallitsivat yksityiset asemat, jotka rahoittivat toimintaansa verovarojen sijaan mainoksilla. Esimerkiksi suosittujen viihteellisten kuunnelmien välissä esitettiin usein pesuainemainoksia, mistä sana saippuaooppera juontaa juurensa.

Päivisin perheenemäntiä valistettiin radion ruoanlaitto-ohjel­milla, joiden sponsoreina saattoi toimia ­jokin leivinjauhe- tai margariinimerkki. Sittemmin kaupalliset radiot rantautuivat Eurooppaankin – Suomeen tosin vasta vuonna 1985.

Nainen kuuluttajana, ennen kuulumatonta

Vanhoja radiolähetyksiä on säilynyt vähän, sillä alkuun äänityslaitteita ei ollut. Yleisradio osti ensimmäisen ääni­tyslaitteensa vuonna 1934, ja niinpä sillä saatiin tallennettua presidentti P. E. Svinhufvudin uuden­vuodenpuhe 1.1.1935. Se on ensim­mäinen säilynyt, suomalainen radio-ohjelma.

Äänityslaitteiden puuttumisen vuoksi meno entisajan radiostu­dioissa oli toisenlaista kuin nykyään. Musiikin takasi paikalle tuotu orkes­teri, minkä muistoksi monissa ­maissa toimii edelleen radion sinfoniaorkesteri. Esiintyjiltä vaadittiin täsmällisyyttä, sillä eetterissä piti olla sekunnilleen silloin, kun oma vuoro odotti.

Taitavista esiintyjistä sukeutui ­koko kansan kuuluisuuksia. Suomalaisen radion legendoihin kuuluu esimerkiksi Markus Rautio, ­jonka Lastentuntia koko maan ipanat kuuntelivat korvat höröllään ­vuosina 1926–1956. Myöhemmin hän toimi kuunnelma- ja selostusosaston päällikkönä ja pääohjaajana.

Toinen kuuluisuus oli Alexis af Enehjelm. Oopperalaulajanakin tunnettu esiintyjä aloitti Yleisradion kuuluttajana heti sen perustamisen myötä, ja eteni sittemmin selostus- ja ajanvieteosaston päälliköksi. Hänen menehdyttyään vuonna 1939 surijoita jonotti tuhansittain Hietaniemen hautauskappeliin, ja hautajaiset piti välittää ulkopuolella odottavalle yleisölle kovaäänisten kautta.

Sen sijaan naisääniä esiintyi alkuun lähinnä kuunnelmissa, ei kuuluttajina. Kun toimittaja Anna-Liisa Anttila luki ensimmäisen kerran uutisia Ylellä 1965, reaktio oli tyrmäävä.

Anttila muisteli myöhemmin Ylen haastattelussa, että yksi kommentoijista kehotti ”ampumaan sen akan”. Siitä huolimatta toimittaja teki pitkän uran radiossa sekä selosti myös Linnan juhlia niin radion kuin televisionkin puolella.

Lue myös: Oi aikoja! Rakkaimmat radiomuistot – Lauantain toivotuista Markus-setään

Päivän juhlahetki kuunneltiin hiirenhiljaa

Alkuun radion kuunteleminen oli juhlahetki: ohjelmia oli vähän, sillä niiden tuottaminen maksoi paljon. Radiovastaanotinten ääni soi heikkona, joten kuunnelman kaikuessa perheen oli parasta pitäytyä hiirenhiljaa.

Kuuntelijoita saattoi sitä paitsi istua tuvassa runsaastikin, sillä radiot olivat kalliita, eikä läheskään joka huushollilla riittänyt moiseen varaa.

Moni radion nykyisistä suosikkiohjelmista on kaikunut jo vuosikymmenten mittaan. Esimerkiksi Lauantain toivotut levyt ovat soineet aina vuodesta 1935. Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa on puitu kansainvälisiä tapahtumia vuodesta 1964 ja Kansanradiossakin vastattu kuulijoiden kysymyksiin jo 44 vuoden ajan.

Usein radion kultaisina vuosina pidetään 1920- ja 1950-lukujen välistä ajanjaksoa, sillä silloin ohjelmat saivat koko kansan vankkumattoman huomion. Sen jälkeen uudeksi haastajaksi astui näköradio eli televisio.

Lue myös: Muistatko vielä, kun pirtissä istuttiin korva kiinni radiossa?

Nuoriso keksi keinon kuunnella hittejä

Suomessa tämä aika koitti vuonna 1955, kun Tesvisio esitti ensimmäiset lähetyksensä. Sen ohjelmistoon kuului paljon amerikkalaista viihdettä, kuten Lucy ja minä -komediasarja, jonka pääosassa nähtiin entinen radiotähti Lucille Ball.

Vuonna 1958 Yleisradio aloitti omat televisiolähetyksensä ja seitsemän vuotta myöhemmin se osti kilpailijansa Tesvision pois kartalta.

Tämä ei merkinnyt vielä radion kuolemaa. Nuorisomusiikki oli nosteessa meillä ja maailmalla, eikä esimerkiksi Beatles-mania tuntunut härmässäkään vieraalta ilmiöltä.

Yleisradio kuitenkin soitti nuorten suosimaa musiikkia niukasti ja pitkin hampain. Esimerkiksi sunnuntaisessa Lista-ohjelmassa saattoi 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa kuulla hyvällä tuurilla yhden tai kaksi sellaiseksi luettavaa kappaletta. Rockradio-ohjelmakin syntyi vasta vuonna 1980.

Neuvokas nuoriso keksi kuitenkin keinon: piraatti- eli merirosvoradiot. Luvattomat radioasemat luukuttivat päivän hittejä toisensa perään. Moni viritti putkiradion mainosrahoitteisen Radio Luxembourgin taajuudelle, jossa hittikimara oli taattu.

Räväkät radioäänet ovat superjulkkiksia

Suomessa radiotarjonta mullistui, kun kaupalliset radiot vihdoin saivat luvan aloittaa toimin­tansa. Ensim­mäisenä lähetyksen piti ­Radio ­Lakeus, sitten helsinkiläinen Radio City vuonna 1985. Sittemmin ­niitä seurasivat lukuisat tulokkaat, ­joista osa pysyi pystyssä, toiset eivät. ­Nykyään kaupallisia radiokanavia toimii maassamme noin 60.

Kaupallinen radio toi mukanaan uudenlaiset juontajat. Kun Yleisradio oli edellyttänyt asiallisuutta, kaupallisilla kanavilla räväkkyys ja viihdyttävyys nousivat ykkösiksi. Näihin uudenlaisiin juontajiin kuuluivat esimerkiksi suorasanaiset Outi Popp ja Jyrki ”Njassa” Jantunen, jotka toimivat Radio Cityssä heti sen ensiaskeleilla.

Vetävämpi tyyli vaikutti myös Ylen toimintaan, joka teki kanavauudistuksen vuonna 1990 ja lisäsi valikoimiinsa rutkasti poppia ja rokkia. Ylilyöntejäkin tuli. Esimer­kiksi Ruben Stiller sai esiintymiskiellon nimitettyään Yleisradion johtoon nousevaa Tapio Siikalaa kökkötraktoriksi.

Nykyään suositut radiojuontajat, kuten Esko Eerikäinen tai Tinni Wikström ovat superjulkkiksia, joiden sosiaalisen median tilejä seurataan tarkasti.

Moni radionkuuntelija kuitenkin haluaa välillä vaihtaa vauhdikkaan menon perinteiseen radio­tuokioon ja keskittyä kuuntelemaan asiaohjelmaa tai ajatonta musiikkia.

Lähteet: Gordon Bathgate: Radio Broadcasting: A History of the Airwaves. Pen and Sword History 2020; Airi Leppänen, Timo-Erkki Heino & Eeva Mäntymäki (toim.): Yleisradio median murroksessa. Radio- ja televisiotoimittajien liitto 2010; Martti Soramäki: Sensuurista sananvapauteen: Yleisradio 1926–2022. SKS 2022.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 26/2023.

Lue myös: Toimittaja Olga Ketosen, 58, äiti kuoli rintasyöpään viisikymppisenä – myös Olga pelkäsi kuolevansa samanikäisenä: ”Onneksi se ei mennytkään niin”