Nostalgia

Risteily Itämerellä on suomalaisten suosikkihupia – muistatko vielä, kun ruotsinlaivalla skoolattiin sinisillä enkeleillä ja opittiin kuorimaan katkarapuja?

Suomalaiset ovat risteilleet innokkaasti Ruotsiin jo yli 60 vuoden ajan. Vuosikymmenten mittaan laivoista on kehkeytynyt kansamme oma huviparatiisi.

Ruotsinlaivojen risteily ja elämykset syntyvät n­outopöydän katkarapu­röykkiöistä, ­verovapaan myymälän lakritsipiipuista ja kosmetiikkalöydöistä sekä karaokebaarin hittikimarasta, johon tänä keväänä sisällytettiin myös Käärijän euroviisukappale Cha cha cha. Aina tilanne laivamatkoilla ei ole ollut sama.

”Viihde ja shoppailu vahvistivat asemaansa risteilyillä vasta 1970-luvulla. Kun Viking Line perustettiin vuonna 1959, ideana oli ennen kaikkea mahdollistaa tavallisten ihmisten reissaaminen Suomen ja Ruotsin välillä”, Viking Linen viestintäpäällikkö Christa Grönlund kertoo.

Kansipaikan uniosasto kutsui reilaajia

Laivat olivat aluksi pieniä, ainakin verrattuina nykyisiin kelluviin kerrostaloihin. Vuonna 1957 liikennöinnin aloittanut S/S Silja veti uumeniinsa vain 840 matkustajaa ja 47 henkilöautoa. Vuosina 1959–1970 kulkeneeseen S/S Vikingiin mahtui puolestaan 900 matkustajaa, 85 henkilöautoa ja kolme rekkaa.

Molemmat laivat olivat jo vuosikymmeniä vanhoja, mutta nyt ne valjastettiin kuljettamaan väkeä Suomen ja Ruotsin välillä. Vertailukohteena esimerkiksi Ruotsin reitin uusin laiva, viime vuonna käyttöön vihitty M/S Viking Glory, voi kuljettaa 2 800 matkustajaa ja 464 autoa.

Ajat kuitenkin muuttuivat nopeasti. Eurooppa vaurastui, ihmisten vapaa-aika lisääntyi ja into matkustamiseen kasvoi. Toisaalta Suomen ja Ruotsin elintasojen välillä vallitsi valtava kuilu. Ruotsin kasvava teollisuus houkutteli agraari-Suomen kasvatteja töihin esimerkiksi Volvon tehtaille. Niinpä ensin muutettiin Ruotsiin ja pian reissattiin sukuloimaan lahden puolelta toiselle.

Lue myös: Suomalaiset siirtolaiset muuttivat työn perässä Ruotsiin

Nykyään on itsestään selvää, ­että laivalta varataan hytti. Säästäväisemmät tai läpi koko yön juhlivat saattavat tyytyä kerrossängylliseen ja ikkunattomaan yösijaan autokannen alla. Nautiskelijat taas varaavat sviitin, jossa on parisänky ja parhaassa tapauksessa jopa parveke.

Ruotsinlaivamatkailun alkuvaiheissa oli kuitenkin tyypillistä varata vain kansipaikka. Lyhyet tirsat saatettiin ottaa vaikka makuupussissa lattialla.

Sittemmin laivoille rakennettiin niin sanottuja sleep in -osastoja. Näitä käytävätiloihin sijoitettuja, tekonahkapäällysteisiä ­kerrosvuoteita riitti vain osalle, mikä sai unen tarpeessa olevat interreilaajat ryysimään laivaan vauhdilla varaamaan paikkansa vielä 1990-luvun alussa.

Skool sinisellä enkelillä

Risteilymatkustamiseen kuuluu herkuttelu. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa suomalaisille tuli tutuksi noutopöytä, jota silloin kutsuttiin voileipäpöydäksi. Sen eksoottisin hitti olivat kuorelliset katkaravut, joita noutopöydästä yhä löytyy.

”Luulen, että juuri ruotsinlaivat tekivät katkaravut Suomessa suosituiksi”, Christa Grönlund sanoo.

Tietenkin noutopöytään on mahtunut muitakin kestoherkkuja, kuten Kallen mätitahna. Viking Linella 1960-luvulta lähtien kahvilan suosikkiannos on ollut katkarapuleipä, joita myydään vuosittain noin 250 000 kappaletta.

Harva vietti koko matkaa vesilinjalla – olivathan verovapaat juomat halvempia kuin kuivalla maalla. Tavallisen oluen tai viinilasillisen sijaan laivalla oli tapana tilata värikkäitä cocktaileja: sinisiä enkeleitä, ampiaisia tai Tom Collinseja. Ne tarjoiltiin suuren maailman show-meiningillä eikä tykötarpeissa, kuten paperisissa auringonvarjoissa säästelty.

”Moni laivojen baarimestari on kuulunut alansa legendoihin. Esimerkiksi nykyään iskelmätähtenä tunnettu Jari Sillanpää työskenteli 1990-luvulla Silja Symphonyn baarissa”, Tallink Siljan viestintäjohtaja Marika Nöjd kertoo.

Iltaan kuului tietenkin myös tanssia, sillä 1970-luvulla laivoilla vallitsi diskokuume ja peilipallojen kimallus. Tosin jo sitä ennen tanssiorkesterit olivat saaneet matkustajien lahkeet vipattamaan. Lisäksi tarjolla oli shownumeroita ja 1990-luvulta ­alkaen uusi villitys: karaoke.

Usein laivojen viihdetaiteilijat olivat kansainvälistä porukkaa, ja yhä esimerkiksi itäeurooppalaiset muusikot ovat näkyvästi edustettuina.

Lue myös Seura.fi: Tukholman museot – näe tuttu matkakohde uusin silmin

Risteily lapsille: Pulahdus pallomereen ikisuosikki

Lapsillakin riitti lystiä ruotsinlaivalla, kun koko perhe suuntasi lomamatkalle vaikkapa vuonna 1965 avattuun Kolmårdenin eläinpuistoon tai jo vuodesta 1883 asti toimineeseen Gröna Lundin huvipuistoon.

Laivoille rakennettiin leikkihuoneita, joilla saattoi huristella esimerkiksi kotimaisen Plaston valmistamilla vekkuleilla kurkkumopoilla. Hauskinta oli tietenkin heittäytyä pallomereen, jollaiset esiteltiin ruotsinlaivoilla 1970-luvulla.

Lasten matkan kohokohtiin kuului vierailu verovapaan myymälän karamellihyllyjen äärellä. Yksi takavuosikymmenien kotimaisista suosikeista oli Fazerin komea, peltinen ananaskaramellirasia. Ruotsalaiseksi haastajaksi nousivat vadelmaveneet, joita tosin on valmistettu jo 1920-luvulta lähtien.

Suurin toiveiden täyttymys tietenkin oli saada laivayhtiön oma lelu­maskotti. Silja Linen ikoninen ­hyljetunnus sai nykyisen muotonsa 1970-luvun alussa. Tästä hahmosta, joka sai nimen Harri Hylje, syntyi myös laivayhtiön maskottilelu.

Olin itse opiskeluaikoina kesätöissä Silja Linen M/S Svealla 1990-luvun alussa ja lelukaupassa työskennellessäni huomasin Harrin hurmausvoiman. Olipa lapsimatkustaja sitten suomalainen tai ruotsalainen, pehmo-Harri oli saatava kainaloon.

1980-luvun lopussa Viking Line esitteli Ville Viikinki -nimisen kissan. Aluksi sitä käytettiin postikorteissa, jotka liittyivät laivayhtiön lastenklubitoimintaan. Siihen oli otettu mallia pankkien silloisista lastenklubeista, joista tunnetuimmaksi esimerkiksi nousee Postipankin Kultapossu­kerho.

Pian Villestäkin tehtiin pehmo­lelu. Nykyään molempia maskotteja voi risteilyillä myös käydä halaamassa.

Kuinka lausutaan Gucci?

Nykylaivojen valtavissa myymälöissä vaellellessa on vaikea kuvitella, että vielä 1960-luvulla verovapaa likööripullo tai tupakkakartonki ostettiin askeettisesta kioskista. Aluksi ei muuta ollutkaan tarjolla kuin alkoholia ja tupakkaa. Sittemmin myyntiin tuli makeisia ja hajuvesiä.

Olikin aikamoinen uutuus, kun Viking Linen M/S Apollolle avattiin 1970-luvun alussa verovapaa myymälä. Ajatella, tuotteita pääsi ihan itse hypistelemään! Pitkään tämä onni koski kuitenkin lähinnä vain alkoholipulloja ja makeisia. Elegantit kosmetiikkatuotteet pidettiin visusti tiskin takana, ja shoppailija sai pyytää haluamaansa tuotetta ­laivayhtiön univormuun sonnustautuneelta ­myyjältä.

Joskus kosmetiikkatuotteiden vieraskieliset nimet aiheuttivat niin ­ostajalle kuin myyjällekin päänvaivaa, sillä urhoolliset yritykset ääntää ne hienostuneesti menivät toisinaan hakoteille. Onneksi avuksi tulivat vähitellen myyntikuvastot, joita jaettiin joka hyttiin. Sellaisesta oli kätevää ympäröidä kuulakärkikynällä halua­mansa tuote ja näyttää sitten kuvastoa myyjälle.

Alkoholi oli kortilla

Nykyään alkoholijuomia voi kahmia kotibaarikaappinsa täyteen, mutta ennen EU:hun liittymistä tilanne oli toinen ja ostettavien juomien määrää rajoitettiin. Esimerkiksi väkeviä alkoholeja sai tuoda litran ja viinejä neljä litraa, mutta jostakin syystä kuohuviiniä vain kaksi litraa.

Maihinnousukorttiin oli printattu jokainen alkoholilaatu, ja myymälähenkilökunnan vastuulla oli ruksia siitä kassalta niitä pois sitä mukaan, kun asiakas teki ostoksia. Jokainen ei toisaalta halunnut vaikkapa väkeviä, jolloin muuta sai hankkia enemmän. Tämä vaati asiakkaalta jo matemaattista pähkäilyä, ja niinpä moni shoppailija pakkasi mukaan taskulaskimen.

Erityisesti Merenkurkussa liikennöivillä Vaasanlaivoilla eli nykyisellä Wasalinella kohdattiin 1980-luvulla erikoinen ilmiö. Voin hinta oli Ruotsissa paljon Suomea edullisempaa. Siksi sieltä raahattiin kassikaupalla voita. Ehkä vain nykyinen nuuskan salakuljettaminen yltää samaan.

Ruotsinlaivat ovat tarjonneet elämyksiä ja avanneet ikkunoita uuteen jo yli 60 vuoden ajan. Nykyään niissä voi kokea myös matkan nostalgiseen menneisyyteen. Astutaan siis katkarapupöytään ja muistetaan santsata lihapullia!

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2023.