Pekka Sauri: Haaveiden toteuttaja

Pekka Sauri on yökukkuja. Öiseen aikaan on syntynyt milloin puolue, milloin radio-ohjelma ja viimeksi romaani. Tunnollinen puurtaja on kuusikymppisenä onnellinen mies,
joka uskaltaaa puhua myös oman elämänsä kipukohdista.

Pekka Sauri

Pekka Sauri täytti keväällä kuusikymmentä. Syksyllä häneltä ilmestyi esikoisromaani Parempaa kuin seksi (Kaiku Books). Helsingin apulaiskaupunginjohtaja oli kypsytellyt henkilökohtaista romaania jo vuosia ja kirjoitti sitä öisin. Päivisin hän huolehti, että ratikat ja metrot kulkevat ajallaan ja tulipalot sammutetaan.
– Ajattelin romaanista, että nyt tai en koskaan. Eihän sitä tiedä, paljonko elämää on jäljellä. Iso leikkuupuimuri lähestyy ja täytyy huolehtia, että sinne menee muutakin kuin juolavehnää. Halusin kirjoittaa kertomuksen, jolla on merkitystä.

Syntyi vuolas ja monitasoinen tarina, jonka päähenkilön nimi on Pete. Pete parantaa maailmaa, asuu kommuunissa, perustaa perheen ja puolueen. Ja tapahtuu monta muutakin asiaa. Nyt Pekka Sauri istuu työhuoneensa nojatuolissa Helsingin kaupungintalolla ja palaa elämänsä tärkeisiin käänteisiin.

1. Halkolaatikon päällä

Pyykit liehuvat narulla Hattelmalanharjulla vuonna 1954. Kuukauden ikäinen Pekka Markus Sauri on saapunut ensi visiitille isovanhempien luokse Hämeenlinnaan.
– Minulla on isän ottama kuva tuosta hetkestä. Kuvatekstissä lukee, että ”Pekka tuli ensimmäistä kertaa Kaivonmäkeen. Mäki oli tapauksen vuoksi
juhlaliputettu.”

Viisivuotiaana Pekka, pikkuveli ja vanhemmat muuttavat Helsingistä Hämeenlinnaan ja asettuvat myöhemmin asumaan Kaivonmäkeen. Isä opettaa ammattikoulujen opettajaopistossa ja äiti Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopistossa. Vanhemmat ovat liberaaleja kulttuuri-ihmisiä. Kodin seiniä kiertävät kirjahyllyt, ja kirjapinot kohoavat pöydiltä. Pekka oppii lukemaan nelivuotiaana. Hän viihtyy huoneessaan lukemassa. Myös rock kiinnostaa. Jo alakoululaisena Pekka kuuntelee Radio Luxembourgia transistoriradiostaan.
– Se avasi minulle suuren maailman mutta lisäsi erillisyyden tunnettani pikkukaupungissa.

Pekka sairasti paljon. Seitsemänvuotiaana hän sai angiinasta lähteneen yleismyrkytyksen ja makasi pitkään sairaalassa.
– Meinasin kuolla. Myöhemmin sairastuin sikotaudin jälkitautina aivokalvontulehdukseen. Taas olin viikkokausia yksin sairaalassa. Sen jälkeen kärsin pitkään päänsärystä.
Päätä särki niin, ettei poika jaksanut pitää sitä koulutunnilla aina pystyssä. Silloin opettaja pani hänet halkolaatikon päälle lepäämään. Sairastelu jätti Pekkaan syvän yksinäisyyden tunteen.
– En oikein päässyt kiinni muiden kepeään ilakointiin. Aivokalvontulehduksen aikana luin kaikki Sakari Pälsin Fallesmannin Arvokirjat.

Vanhemmat kävivät katsomassa häntä sairaalassa, mutta Pekka toivoi, että he lähtisivät pian pois.
– En kestänyt nähdä heidän huoltaan ja hätää.

Myöhemminkin Saurin on ollut vaikea ottaa tukea vastaan. Hän huokaa ja hieraisee ohimoitaan.
– En pyydä edes lapsiani tekemään mitään. Teen asiat mieluummin itse.

2. Hippinä Helsinkiin

On ylioppilasjuhlien jälkeinen päivä vuonna 1973. Kuuden laudaturin ylioppilas hyppää Helsinginjunaan. Seuraavana päivänä Pekka istuu kesäyliopistossa ja syksyllä psykologian luennoilla Helsingin yliopistossa.
– Valitsin psykologian, kun ajattelin, että jos ymmärtää ihmisten ja yhteisöjen toimintaa, se antaa elämässä valmiuksia moneen.

Vielä tuolloin Pekka Sauri ei ollut kiinnostunut politiikasta.
– Kouluaikana koin politiikan vastenmieliseksi. Hämeenlinna oli oikeistolainen kaupunki, ja kaverit kulkivat Olen porvari -nappi rinnassaan. Itse olin yleisidealisti, anarkisti ja hippi.

Yliopistossa jyllännyt taistolaisuus suorastaan ahdisti Pekkaa.
– Aina joku oli vaatimassa nimeä adressiin. Jollet ole meidän puolella, olet meitä vastaan! Se lähenteli väkivaltaa.

Pian hän tapasi tulevan puolisonsa Gandul Sariksen. Gandul oli 17-vuotias, Pekka 19.

3. Vihreä koti

On yö 1980-luvun alkupuolella Laivanvarustajankatu 5:ssä. Pekka Sauri, Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Teppo Turkki ovat kumartuneina valopöydän ylle Suomi-
lehden toimituksessa. Umpiväsyneinä he kasaavat juttuja ja kehittelevät samalla vihreää ideologiaa. Pekka Sauri on vaihtoehtoisen kulttuurilehden päätoimittaja. Ympärillä häärii energistä porukkaa.
– Olin tutustunut Heidiin Kasvisravintolassa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa vuonna 1976. Heidi teki Uuden Ajan Aura -lehteä, jonne myös multa pyydettiin juttua. Hän esitteli minut Pekka Haavistolle. Loppu on ikään kuin historiaa.

”Alkujengiin” tutustuminen merkitsi suurinta käännettä Saurin elämässä. Vihreä ideologia antoi muodon ”epämääräiselle haaveilulle”, jota hän oli harrastanut kouluvuosista lähtien.
– Olemassa olevat poliittiset liikkeet eivät sopineet minulle. Alkujengissä kohtasin samanhenkisiä ihmisiä. Heitä saattoi kutsua melkein perheeksi.

Alkujengi ryhtyi ottamaan maailmaa haltuun. He seurasivat Saksan vihreiden kirjoituksia ja loivat omaa poliittista vaihtoehtoaan. Alusta läh-tien siihen tuli mukaan naisliike ja vammaisliike.
– Tunsin, että sain merkityksen elämääni.

Pian Suomessa oli vihreitä kaupunginvaltuutettuja, kansanedustajia ja ministereitä.
– Olihan se huimaa.

Sauri oli joukon väsymätön puurtaja ja muiden sparraaja. Introverttina hän pyrki pysyttelemään julkisuudesta hieman sivussa. Kun Sauri valittiin puolueen puheenjohtajaksi, hän ei tuntenut olevansa kotonaan.
– Jännitin televisio-esiintymisiä. Mietin, kyke-nenkö sanomaan niissä jotain tuoretta.

4. Uneton yölinjalla

Nuorella perheenisällä on neliskanttiset suuret silmälasit ja pitkähköt hiukset. Aamuisin hän nostaa lapsen hartioilleen ja vie tämän päivähoitoon. Saurin perhe asuu ensin kommuunissa ja myöhemmin omassa asunnossa. Poikia syntyy kolme: Sampo 1982, Panu 1986 ja Valo 1993.

Pekka yrittää olla täydellinen perheenisä. Iltaisin hän valmistaa maittavaa kasvisruokaa. Kun lapset nukahtavat, hän ryhtyy kirjoittamaan. Perheen perustaminen yhtä aikaa puolueen kanssa oli raju ”setti”.
– Elämä oli sellaista pysäyttämätöntä koskenlaskua. Ihme että selvisin hengissä.

Jossain välissä Sauri väittelee tohtoriksi. Kun vihreiden puheenjohtajuus päättyy, mies on ”aivan loppu”. Silti hän kiitää työstä toiseen. Sunnuntaiöisin hän juontaa Radio Cityn Yölinja-ohjelmaa Lepakossa.
– Olihan se irvokasta. Yritin siinä kunnossa antaa ohjeita ihmisille, jotka olivat kriisin keskellä.

Sauri kertoo, kuinka hän lähti suoraan toisen lapsensa synnytyksestä, kädet kuivuneessa veressä, vetämään Yölinjaa.
– 16 vuoden aikana, ensin Radio Cityssä, myöhemmin Ylessä, kävin 12 500 keskustelua suorissa lähetyksissä. Kuulin kaikki mahdolliset ihmiselämän käänteet. Ihmiset olivat ogelmineen yksin.

Palaute on Saurille tärkeää. Joku soittaa ja kertoo, että uskalsi lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta. Toinen sanoo, että on keskustelun seurauksena hengissä.

Pekka Saurin omassa elämässä avioeron merkit ovat näkyvissä. Puolisot tekevät töitä tahoillaan ja maailmankuvat eriytyvät.
– Yritin kaikkeni, mutta se ei riittänyt. Lopulta ero tuntui järkevältä. Perheen hajoaminen oli vaikea paikka. Perhe oli ollut kasassa pitävä struktuuri kaoottisessa elämässäni.

5. Hesalaisten palvelija

Pekka Sauri

Aamulla kello 6 Pekka Sauri astuu puolisonsa Pirjo Hiidenmaan kanssa ulos kotitalonsa ovesta. Sauvat käsissään he lähtevät kohti Kaivopuistonrantaa.
– Silloin meillä on yhteistä aikaa. Pidämme huolta, että pysymme ajan tasalla toistemme asioista. Pirjo aloittaa pian Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden professorina. Kirjallisuus ja kirjoittaminen ovat yhteinen maailmamme.

Pari meni naimisiin vuonna 2002 ja tytär Ilona syntyi samana vuonna. Sauri näyttää ylpeänä kännykkänsä takakanteen liimattua tyttären kuvaa. 11 vuotta apulaiskaupunginjohtajana eivät ole muuttaneet Saurin arvomaailmaa.
– Minulla ei ole ollut tarvetta alleviivata asemaani. Toimialani eli joukkoliikenne, pelastuslaitos, kouluruoka ja ympäristöasiat ovat konkreettisia asioita.

Hän tuntee olevansa kaupunkilaisten palvelija.
– Pyrin vastaamaan ihmisille mahdollisimman pian, kun he kysyvät minulta kaupungin asioista somessa tai sähköpostitse.
Mutta kyllä hän tuntee olevansa kotonaan silloinkin, kun istuu Pekingin kaupunginjohtajan luona keskustelemassa liikenneratkaisuista. Työmatkapäiviä kertyy pahimmillaan 90 vuodessa.

Sauri nojautuu tuolissaan eteenpäin. Hän sanoo olevansa onnellinen ja vapautunut. Saihan hän kirjoitettua romaanin valmiiksi vaikka oli alistua urakan alle.
– Tein tyhjästä kirjan. Elämän ihme on siinä, että haaveesta tulee totta.

Teksti: Essi Salonen
Kuvat: Anni Koponen

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 25/14.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Pekka Sauri: Haaveiden toteuttaja

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X