Ihmiset

UMK-kilpailija Sara Siipola haaveilee olevansa Suomen isoin artisti – "En uskalla enää googlata itseäni"

Päämäärätietoiselle laulaja Sara Siipolalle musiikki ei ole pelkkä harrastus, vaan intohimo ja elämä. Tällä hetkellä Sara kisaa paikasta Euroviisuissa.

Laulaja Sara Siipola, 26, sai viime vuonna kuulla olevansa Suomen googletetuin naisartisti. Se tuntui odottamattomalta – ja myös vähän pelottavalta.

Tällä hetkellä Sara kisaa Uuden Musiikin Kilpailussa. Hän kuvailee Paskana-kisakappalettaan voimabiisiksi, jossa ei ole toivoa.

Pääsimme kurkistamaan Saran valokuva-albumiin, josta hän nosti esiin neljä itselleen tärkeää valokuvaa. Miksi juuri nämä kuvat ovat Saralle merkityksellisiä?

1. Sara Siipola: ”Ilman perheeni tukea en olisi tässä”

”Musiikki on ollut elämässäni mukana niin kauan kuin muistan. Tykkäsin lapsena tosi paljon esiintyä, mutta en ole koskaan soittanut mitään instrumenttia tai opiskellut musiikin teoriaa.

Olen pienestä asti pitänyt vahvaäänisistä naislaulajista, kuten Celine Dionista. Minulla oli ala-asteella tapana laittaa koulun jälkeen YouTubesta My Heart Will Go On -karaokeaversiona soimaan ja laulaa mukana sydämeni kyllyydestä. Kuvassa laulan noin viisivuotiaana Jäähyväiset-laulua äidinisänäidin hautajaisissa.

Lapsuudessani Laihialla ei ollut juurikaan tekemistä. Ei ollut musiikkiluokkaa tai edes ABC-huoltoasemaa, jossa hengailla. Pienellä paikkakunnalla on paine sopeutua joukkoon, sillä muuten joutuu nopeasti silmätikuksi. Jouduin pienentämään itseäni enkä pystynyt puhumaan unelmistani ääneen.

Ajattelin teini-iässä, että kaikilla on oma roolinsa eikä sitä voi yhtäkkiä vaihtaa. Oma roolini oli luokan pellenä oleminen ja se, että olen huono koulussa. Mietin, mitä muut ajattelisivat, jos vaihtaisin roolia.

Perheeni on aina kannustanut minua musiikin suhteen, enkä olisi tässä ilman heidän tukeaan. Yläasteella kykyni konkretisoituivat äidilleni, kun hän näki minut esiintymässä kouluni välituntikonsertissa.

Äitini saapui paikalla hieman myöhässä ja oli ihmeissään, kun ymmärsi minun ääneni kantautuvan lavalta. Hän oli todella vaikuttunut esiintymisestäni, vaikka seisoinkin lavalla teiniangstisena. Silloin hän kunnolla tajusi, että minusta voi tulla jotakin laulamisen saralla.

Välituntikonsertissa laulama laulu oli Robinin Onnellinen. On hauska yhteensattuma, että minulla on nykyään sama manageri kuin Robinilla oli tuolloin.”

2. Musiikkiuran alku oli onnenkantamoinen

”Olin 19-vuotias, kun menin ensimmäistä kertaa tapaamaan tulevaa manageriani Hannu Sormusta. Äitini lähti mukaan henkiseksi tueksi, ja matkasimme yhdessä junalla Pohjanmaalta Helsinkiin. Istuimme äitini kanssa Pasilassa hotellin aulassa, ja katselin jännittyneenä ympärilleni, että tunnistaisinko Hannun.

Valmistuin merkonomiksi vuonna 2016. Aloin valmistumisen jälkeen miettiä, etten halua tehdä muuta kuin laulaa. Ajattelin, ettei siinä mitään menetä, jos kokeilee.

Missään ei kuitenkaan opeteta, kuinka laulajaksi tullaan, joten pohdin pitäisikö minun osallistua johonkin laulukilpailuun tai lähettää jollekin viestejä. Päätin hakea vuoden kestävälle rytmimusiikin opintolinjalle Etelä-Pohjanmaalle Ilmajoelle.

Opistolla järjestettiin konsertti, jossa esiinnyin. Äitini kuvasi esiintymiseni puhelimella, jonka latasin myöhemmin Youtubeen. Olin jo aiemmin ladannut lauluvideoita Instagramiin, mutta yleensä poistin ne, koska olen todella itsekriittinen ja perfektionisti. Itkin, kun menin ensimmäistä kertaa studiolle ja kuuntelin demojani. Niin hirveältä omasta mielestäni kuulostin.

Youtubeen lataamani video oli kuitenkin käänteentekevä. Perhetuttuni oli näyttänyt Remu Aaltoselle videoni, joka oli vaikuttunut kuulemastaan. Remu oli ottanut yhteyttä nykyiseen manageriini Hannu Sormuseen, ja kehottanut häntä katsomaan esiintymiseni.

Olin jo tätä ennen ottanut yhteyttä musiikkituottaja Henri ”MGI” Lanziin, sillä pidin hänen kansainvälisestä soundistaan. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa sekä Sormunen että Lanz osoittivat kiinnostusta suuntaani. Mietin, että apua, kenen matkaan lähden. Asia saatiin kuitenkin sumplittua niin, että pystyn tekemään kummankin kanssa yhteistyötä. Nyt minulla on tosi hyvä tiimi kasassa.

Palaset ovat vain loksahdelleet paikoilleen. Uskon todella paljon universumin voimaan ja manifestointiin. Kaikki on mennyt tosi hassusti.”

Lue myös: Voiko manifestointi todella tuoda rahaa tai rakkautta? Tutkijan mukaan kyllä, mutta ilmiössä on myös vaaransa

3. Oma tyyli löytyi tummasta ja sielukkaasta popista

”Sain viime vuoden lopussa kaverini kautta tiedon, että olin Suomen googletetuin naisartisti. En ollut odottanut mitään sellaista, mutta kai se on positiivista, jos ihmisiä kiinnostaa. Vaikka on se myös vähän pelottavaa, enkä ainakaan itse uskalla enää tämän jälkeen googlata itseäni.

Aloitin musiikin tekemisen levy-yhtiössä vuonna 2017, ja kahden vuoden ajan tehtiin vain koko ajan musaa. Etsimme minulle sopivaa tyyliä ja sinä aikana syntyi sata demoa.

Kesti aikansa löytää oikeat tyypit tekemään sen tyylistä musiikkia mitä halusin, sillä sellaista ei ollut Suomessa aiemmin tehty. Syksyllä 2019 julkaistiin mun ensimmäinen single Rohkee sydän ja muutamaa kuukautta myöhemmin single Mitä mä täällä teen. Oli uskomaton fiilis nähdä itsensä Kampin keskuksen valomainoksessa.

En ole ennen musa-alaa ollut julkisuudessa. Osaan olla aikamoinen katastrofi-ajattelija, ja olin jo miettinyt ennakkoon, että mitä tästä seuraa. Se pelotti tosi paljon.

Sitten tajusin, etteivät kaikki tiedä minua sormia napsauttamalla, kun eivät ne tiedä vieläkään. Oli tosi hyvä, etten yhtäkkiä noussut kaikkien tietoisuuteen, sillä pääni ei olisi kestänyt sitä.

UMK tuo nyt tosi paljon näkyvyyttä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska olen vuosia rakentanut uraani ja se on tuonut varmuutta.”

Lue myös Anna.fi: Tässä ovat UMK 2024 -kilpailijat – mukana Käärijän lämmittelijä ja comeback-yllättäjä!

4. Sara Siipola haaveilee olevansa tulevaisuudessa Suomen isoin artisti

”Olen kirjoittanut lapsuudenminälleni biisin, jossa lauletaan Susta tulee tähti. Musiikki ei ole minulle mikään pikkujuttu tai harrastus vaan intohimo ja elämä. Tulevaisuudessa haaveilen olevani Suomen isoin artisti.

Olen viimeiset pari vuotta seurannut Uuden Musiikin Kilpailua. Jossain vaiheessa artistit pitivät kirosanana kaikkea Euroviisuihin liittyvää, mutta eivät enää. UMK on vaikuttanut positiivisella tavalla artistien uriin ja itsellenikin tuli tunne, että tuonne minä haluan.

UMK-biisini tullessa ulos pidimme biisinvalvojaiset levy-yhtiölläni Sony Musicilla. Valvojaisiin tuli minulle tärkeitä ihmisiä, kuten tiimini sekä perheeni Pohjanmaalta asti. Vanhempani ottivat vapaata töistä päästäkseen paikan päälle niin sanotulle isolle kirkolle. Jännitimme yhdessä biisini julkaisuhetkeä ja söimme kakkua.

Kavereilleni tieto kilpailuun osallistumisesta tuli täytenä yllätyksenä. He olivat katselleet julkistustilaisuutta televisiosta ja yllättyneet nähdessään minut siellä. Sainkin nopeasti kummastuneita viestejä. Kaikki ovat olleet todella ylpeitä ja elävät täysillä mukana.

Paskana-biisini vastaanotto on tuntunut uskomattomalta. Biisi kipusi heti Spotifyn TOP3:nneksi ja on siellä edelleen.

Ajatus Euroviisuihin pääsemisestä tuntuu jännittävältä. Koetan kuitenkin oman pääni takia keskittyä nyt ensiksi Uuden Musiikin Kilpailuun. Teen siellä parhaani ja katson, mihin se vie. Olisihan se tietenkin aivan uskomatonta, jos pääsisin Euroviisuihin, kun niitä on pienestä asti katsellut kotisohvalta.

Nautin tästä UMK-ajasta, kun täytyy säntäillä ympäriinsä ja on äksöniä. Kotona yritän rentoutua esimerkiksi katsomalla Netflixistä Love is Blindia. Olen myös fiilistellyt sitä, että veriappelsiinit ovat taas sesongissa.”