Kun Jenni avasi kahvilan Helsinkiin, hän teki kaikki mahdolliset virheet – konkurssi ei silti ollut maailmanloppu
Konkurssiin liittyy epäonnistumisen ja voimattomuuden tunteita mutta myös helpotusta, kun sinnittely päättyy. Jenni, Carita ja Tanja ovat selvineneet konkurssista ehjin nahoin.
Jenni Höijer makaa leipomon lattialla. Eletään vapun jälkeistä aikaa vuonna 2020. Jennin sydän hakkaa ja päällä ovat muutkin paniikkikohtauksen oireet. Hän saa soitettua miehelleen, joka on palomies ja ambulanssinkuljettaja.
Tero tulee nopeasti, istuu vaimonsa viereen, pitää kiinni ja antaa paperipussin, johon Jenni hetken hengittelee. Sitten alkaa helpottaa.
Jenni on paiskinut vuosia töitä yrittäjänä Sokerileipuri Suomisen leipomossa ja kahviloissa. Hän tuntee antaneensa yritykselleen kaikkensa, mutta sekään ei ole riittänyt. Korona lyö viimeisen iskun.
Suomisen kahvilat Oy:n konkurssihakemus jätetään maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 2021.
Hakemuksen vie käräjäoikeuteen toimitusjohtajana toimiva Tero, koska Jenni ei kykene. Hän istuu autossa 16 vuoden tarinan päättyessä.
”Olin parikymppinen kun aloitin. Yritys oli ensimmäinen lapseni.”
Jenni pelkäsi, mitä työntekijät ajattelevat
Velkaa on yhä maksettavana.
”Vaikka emme joutuneet luopumaan kodistamme, itse takaamamme laina on taakka, joka ottaa päähän”, Jenni sanoo nyt.
Tällä hetkellä hänelle ja koko perheelle kuuluu hyvää. Jenni edistää sairaanhoitajan opintojaan ja keikkailee hoitajana. Hän myös leipoo kakkuja Tiirinkosken kahvilan vitriiniin ja asiakastilaisuuksiin. Neljä lasta käy koulujaan.
”Jos voi sanoa, että konkurssista voi selvitä ihan ok, niin me selvittiin.”
Hän tuntee silti haikeutta, kun ajattelee yritystään.
Vuonna 2005 ajatuksena oli pelkkä leipomo, mutta pian Jenni avasi kahvilan ja palkkasi työntekijän.
”Sähäkkä ja eteenpäin menevä luonne kun olen. Nykyisellä kokemuksellani en ehkä lähtisi noin nopeasti eteenpäin.”
Tehtiin kaikki mahdolliset virheet
Pitkään yrityksellä menikin hyvin, mutta kahvilatoiminnan laajentuminen Helsinkiin vuonna 2013 muutti suunnan. Jenni sanoo tehneensä siinä kaikki mahdolliset virheet.
”Budjetti oli huonosti suunniteltu. Kustannukset olivat paljon suuremmat kuin osasimme odottaa. Olimme ottaneet lainaa 60 000 euroa.”
Helsingin valloitus oli myös ensimmäinen kerta, jolloin Jenni ei luottanut omaan visioonsa.
”Ajattelin, että kaiken pitää olla suurta, kun mennään Helsinkiin. Sisustus ei ollut ollenkaan näköiseni, eivätkä asiakkaat löytäneet kahvilaa.”
Hämeenlinnan Jukolaan perustetulla kahvilalla ryhdyttiin paikkaamaan Helsingin tappioita. Kun talous oli jo vakaa, avattiin vielä Villa Marenki, josta tuli Jennin unelmien täyttymys. Kun korona iski alkuvuodesta 2020, yritys oli tehnyt historiansa parhaat kuukaudet. Vakituisia työntekijöitä oli kymmenkunta.
Jenni Höijer ei olisi koskaan kuvitellut, että yksi virus kaataa hänen yrityksensä. Kahvilat piti sulkea, kukaan ei järjestänyt juhlia ja vuokra juoksi. Kun konkurssin välttämättömyys sitten konkretisoitui, epäoikeudenmukaisuuden tunne oli musertava.
”Tunsin epäonnistuneeni ja mietin, mitä työntekijäni ja asiakkaat meistä ajattelevat.”
Yrittäjä sinnittelevät usein yksin ja pitkään
Nyt eletään yhä lisääntyvien konkurssien aikaa. Syyskuu oli synkin 24 vuoteen. Silloin pantiin vireille Tilastokeskuksen mukaan 301 konkurssia.
”Trendi on ollut nouseva lähes koko vuoden, ja ylöspäin varmaan vielä mennään”, sanoo lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen Suomen Yrittäjistä.
Osin tilanne johtuu siitä että koronavuosina tehtiin väliaikaisia lakimuutoksia ja järjestelyjä, joilla konkursseja pyrittiin välttämään.
”Nyt se patoutuma purkautuu.”
Yleinen taloustilanne, inflaatio ja korkojen nousu ovat vaikuttaneet ihmisten käyttäytymiseen.
Suomalaiset yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Yli 90 prosentissa työskentelee alle kymmenen henkeä.
”Pienet kaupan ja palvelualan yritykset ovat hankaluuksissa, koska kuluttajat ovat tarkkoina.”
Vielä ei kuitenkaan olla 1990-luvun laman luvuissa. Silloin konkursseja tehtiin pahimmillaan 7000 vuodessa. Tämän vuoden määräksi on ennustettu 2500–3000.
Osa yrityksistä saattaisi välttää konkurssin hakeutumalla yrityssaneeraukseen, jossa elinkelpoiset liiketoimet pyritään tervehdyttämään.
”Valitettavasti suurin osa saneeraukseen hakeutuvista yrityksistä tekee sen liian myöhään”, Toivonen sanoo.
Yrittäjät tapaavat sinnitellä muutenkin turhan pitkään yksin.
”Varsinkin varttuneemmissa yrittäjissä talousongelmia pidetään häpeällisinä ja niitä piilotellaan lähipiiriltäkin. Valitettavasti yhä välillä kuulee, että yrittäjä on päätynyt ongelmissaan jopa itsemurhaan.”
Konkurssi teki Jennistä varovaisemman
Kun Jenni ja Tero kertoivat konkurssista työntekijöilleen, molemmat olivat itkettyneitä.
”Oikeastaan meidän ei tarvinnut sanoa mitään. Kaikki arvasivat. Kukaan ei syyttänyt meitä. Meillä oli ihan mahtava porukka töissä.”
Nuivimmin suhtautui tuttu pankki. Se ilmoitti, ettei ole enää tekemisissä Jennin ja Teron kanssa, koska heidän yrityksnesä on tehnyt konkurssin. Myös uusien toiminimien saaminen ennakkoperintärekisteriin oli konkurssin jälkeen vaikeaa.
”Nykylainsäädännön tavoite on saada konkurssin tehnyt yrittäjä jaloilleen, mutta aina se ei siltä tunnu.”
Koettu on tehnyt Jennin varovaisemmaksi toimissaan.
”Teron kanssa olemme hitsautuneet entistä tiukemmin yhteen.”
Taina Ahtela on kirjoittanut konkurssin tehneistä yrittäjistä vasta ilmestyneen kirjan 10 tapaa tehdä konkurssi – ja selvitä siitä (Gummerus). Hän haastatteli siihen yrittäjiä kuten myös tässä jutussa esiintyviä Jenni Höijeriä ja Tanja Sipilää. Ahtela vaikuttui siitä, kuinka omistautuneita suomalaiset yrittäjät ovat.
”Yrittäjien kokemusten perusteella voi sanoa, että niin hieno asia kuin suomalainen sisu onkin, se voi kääntyä itseään vastaan, jos väkisin vääntää loputtomasti. Silloin taloudelliset seuraamuksetkin usein vain kasvavat ja itse palaa loppuun. Moni yrittäjistä sanoikin, että konkurssi kannattaa tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.”
Carita Peltonen muutti konkurssin jälkeen maaseudun rauhaan
Voimattomuuden tunne oli suuri, kun Carita Peltonen myönsi itselleen kesällä 2021, ettei löydä enää mitään keinoa, millä pelastaa perustamansa Metsä Skogen -yritys.
”Tiedostin senkin, että kun nostaa konkurssikäden pystyyn, myös oma talous sukeltaa. Rahani olivat kiinni yhtiössä. Olin taannut vakuuksia.”
Konkurssiin asti Caritan ei ollut tarvinnut miettiä, mihin rahansa laittaa. Oli hevosia, koiria ja lomamatkoja. Lapsille oli pystynyt mahdollistamaan kaiken.
”Aiemmin asumiseni laatutaso oli ollut yhdeksän, nyt jouduin katsomaan koteja, jotka olivat nelosen ja vitosen tasoa.”
Konkurssin myötä Carita muutti Vihtiin mummonmökkiin metsän reunaan ja on nyt kodistaan onnellinen, vaikka muutos entiseen on suuri.
Metsän läheisyys on hänelle suorastaan elinehto, koska sieltä hän on saanut voimaa. Siellä oli syntynyt liikeidea Metsä Skogeniinkin.
23 vuotta yrittäjänä toiminut Carita oli sairastunut vakavaan työuupumukseen keväällä 2018.
Silloin hän oli mennyt metsään saadakseen olla rauhassa. Hän oli tehnyt valtavasti töitä, pyörittänyt menestyvää Touchpoint Oy:ta, joka valmisti työvaatteita ja yrityslahjoja. Hän irtaantui yrityksestä ja myi oman osakkuutensa.
Pian metsässä voimia kerätessä virisi jo uusi liikeidea. Kyseessä oli elämyksellinen liike Helsingin ytimeen.
Asiakkaat saattoivat ostosten lomassa aistia metsän ääniä, tuoksuja ja tunnelmia. Myytiinpä tuotteita Japanin hienoimmalle design-brändillekin. Mutta pian iski pandemia ja myynti seisahtui.
Carita oppi, että kansainvälisen brändin rakentaminen vaatii huomattavasti isompia investointeja.
”Pitää myös kestää markkinaan tulevia kolhuja kuten koronaa, sota Euroopassa tai inflaatiota.
Lue myös Seuran juttu: Konkurssin jälkeen Saulin elämästä tuli merkityksellisempää
Yrittäjät huomaavat asenteiden muuttuneen suopeammiksi
Suomen Yrittäjissä on huomattu, että ilmapiiri konkurssin tehneitä kohtaan on muuttunut suopeammaksi. Tiina Toivonen sanoo koronavuosien lisänneen empatiaa.
”Ihmiset ymmärtävät, ettei konkurssi välttämättä johdu mistään muusta kuin siitä, ettei asiakkaita kerta kaikkiaan ole. Moni tuntee kylän kauppiaan, ravintoloitsijan tai kampaajan, joka ei ole pystynyt jatkamaan.”
1990-luvun laman konkurssiaallon myötä lakeihin tehtiin muutoksia, joilla helpotettiin yrittäjän asemaa. Konkurssin tehnyt ei jää ikuiseen velkavankeuteen, vaan veloilla on erilaisia vanhentumisaikoja.
”Jos velkajärjestelyssä oleva yrittäjä ei ole pääsääntöisesti kolmessa vuodessa kyennyt maksamaan kaikkia velkojaan, hän pääsee lopuista veloista eroon.”
Miten kalliiksi tämä tulee yhteiskunnalle?
”Kysyisin ennemminkin, miten kalliiksi se tulee yhteiskunnalle jos ihmisellä on hirveät velat niskassaan, hän lamaantuu, eikä pysty työllistämään itseään tai menemään töihin”, Toivonen vastaa.
Caritalle jäi maksettavaa pankille ja kiinteistöfirmalle
Myös Carita Peltonen oppi omassa konkurssissaan, ettei se ole mikään maailmanloppu.
”Vaikka itsetuntoni meni, olen saanut sen ajan myötä takaisin.”
Caritan aikuiset lapset ovat uskoneet äitinsä selviytymiseen silloinkin, kun hän ei ole itse uskonut.
”Se on antanut voimaa.”
Carita on kiitollinen siitä, ettei jäänyt velkaa yrityksen tavarantoimittajille.
”Ne olivat paljolti pieniä toimittajia, jotka olisivat pahimmillaan voineet kaatua siinä mukana.”
Pankille ja kiinteistöfirmalle hänelle sen sijaan jäi maksettavaa.
Nyt Carita on jo uuden alussa.
”Jo Metsä Skogenin alkupolulle sijoittanut pääomasijoittaja halusi antaa meille uuden mahdollisuuden jatkaa uudessa Metsämood Oy:ssä ja osti meille Metsä/Skogen brändin takaisin. Olemme jo vahvasti menestyksen polulla ja uskon, että saan velkani kuitattua jo lähivuosina.”
Kun on ikänsä ollut yrittäjä, ei osaa kuvitella muuta.
Pitääkö jokaisen yrittäjän tehdä konkurssi ollakseen oikea yrittäjä kuten Amerikassa ajatellaan?
”Ei pidä. Se on liian raadollinen korkeakoulu.”
Naisyrittäjät ovat tutkimusten mukaan erityisen kovilla
Konkurssien historiaa tutkinut akatemiatutkija Riina Turunen Jyväskylän yliopistosta sanoo, että 1860-luvulla luotu konkurssilainsäädäntö vaikutti pitkään siihen, miten Suomessa meneteltiin.
”Oikeastaan 1990-luvun lamaan asti tärkeintä on ollut se, että konkurssin tehneen yrityksen velkojat saavat omansa pitkälti takaisin. Laman inhimilliset tragediat ja kokonaisten perheiden näköalattomuus johtivat siihen, että meillä uudistettiin lainsääntöä muun muassa velkasaneerausjärjestelmillä.”
Kansainvälistä tutkimusnäyttöä on siitä, että konkurssi satuttaa naisyrittäjiä ja heidän perheitään enemmän kuin miehiä.
”Se liittyy yhteiskunnalliseen talouden sukupuolittuneisuuteen. Naisten on yleensäkin vaikeampi löytää pääomia uuden yrityksen aloittamiseksi, puhumattakaan siitä jos heillä on taustallaan konkurssi.”
Yrittäjämyönteisessä Yhdysvalloissa konkurssilla ei ole samanlaista häpeäleimaa kuin Suomessa tai muualla Euroopassa on ollut.
”Siellä ajatellaan, että jos ihminen yrittää, häntä pitää kannustaa, sillä se hyödyttää koko yhteiskuntaa. Eikä epäonnistumisesta pidä rangaista, koska uudelleen aloittaminen toimii yrittäjän sosiaaliturvana.”
Turunen pohtii, että nykyinen yksilökeskeinen aikamme on yrittäjämyönteinen, koska jokaisen ajatellaan olevan oman onnensa seppä.
”Siihen, että konkursseihin ei liity entisenlaista häpeää, ovat varmasti vaikuttaneet myös startup-yritykset, joihin on sisäänleivottuna ajatus, että yritetään riskialttiillakin idealla ja saatetaan myös erehtyä.”
Konkurssi on yksi asia muiden joukossa
Tanja Sipilä ajattelee, ettei konkurssi leimaa häntä ihmisenä.
”Se on yksi asia monien asioiden joukossa, joita on tapahtunut elämäni aikana”, nykyisin yrityskonsulttina toimiva ja onnellisuusvalmentajaksi kouluttautuva Sipilä kertoo.
Hän on toiminut yrittäjänä lähes koko ikänsä. Hänen World of TRE-desigmyymälänsä hakeutui konkurssiin vuonna 2020.
Viisi vuotta aiemmin hän oli pystyttänyt kahden muun omistajan kanssa Helsingin ytimeen liikkeen, jossa myytiin suomalaisten huippudesignereiden tuotteita. Kaupan oli muun muassa vaatteita, koruja ja sisustustavaraa. Avajaisiin jonotettiin kadulla.
”Se oli joka suhteessa vaativa projekti. Sellaisessa mittakaavassa en ollut toiminut. Keräsin yritystä varten pääomia 300 000 euroa, mutta kun vuokrat ja palkat lähtivät juoksemaan, pääomat hupenivat nopeasti.”
Tanja Sipilä tunsi konkurssin tehtyään sekä häpeää että helpotusta
Ensimmäiset vuodet näyttivät lupaavilta ja julkinen kiinnostus yritystä kohtaan oli suurta. Iso virhe oli Korean markkinoille lähtö.
”Kaikki näytti paperilla hyvältä, mutta emme ymmärtäneet riittävästi sikäläistä markkinaa. Aasiassa tykätään nimekkäiden brändien luksuksestaja toisaalta taas halpatuotteista, kun meidän tuotteistamme suurin osa sijoittui keskihintaisten tuotteiden yläpäähän. Ne eivät kerta kaikkiaan menneet kaupaksi.”
Kiireellä avattiin pop-up-liikkeitä talouden paikkaamiseksi, kerättiin joukkorahoitusta ja pyrittiin yrityssaneeraukseen, mutta juuri silloin iski pandemia. Liikkeet suljettiin, henkilöstö lomautettiin ja tavarantoimittajat jäivät ilman saataviaan.
”Päätökseen tehdä konkurssi liittyi hyvin monenlaisia tunteita. Toki häpeääkin mutta olin myös helpottunut, koska olin aivan poikki.”
Tanja tajusi olevansa pitkästä aikaa tilanteessa, jossa hänen ei tarvinnut koko ajan ”puskea ja puskea” tavoitteitaan läpi. Kun hän päätti vetää henkeä, hän huomasi, että asioita alkoi tapahtua omalla painollaan.
Mitään erityistä apua tai tukea hän ei kokenut konkurssissa saaneensa, paitsi lähipiiriltään.
”Mutta ei konkurssi aiheuttanut minulle henkistä kriisiä saatikka romahdusta. Joutuvathan ihmiset selviämään paljon hirveämmistäkin asioista.”
Sen jälkeen kun World of TRE -desigmyymälä hakeutui konkurssiin, Tanja Sipilä on toiminut yrityskonsulttina ja opiskellut onnellisuusvalmentajaksi.
Lue myös Annan juttu: Konkurssissa tuhoutuvat työpaikka ja toimeentulo, suunnitelmat ja unelmat. Käteen jää vain valtava velkakuorma. Kaksi konkurssin tehnyttä yrittäjää kertoo, miten he selviytyivät.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä nro 23/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kun Jenni avasi kahvilan Helsinkiin, hän teki kaikki mahdolliset virheet – konkurssi ei silti ollut maailmanloppu