Kotiliesi kysyy: Pelottaako raha-asioiden hoito sinua?

”Miehet omistavat rahaa, naisilla on suhde rahaan. Suhde on monimutkainen: se on yhtä monimutkainen kuin naisten muutkin suhteet, täynnä tunteita”, kirjoittaa yhteiskuntatieteiden tohtori Leila Simonen tuoreessa kirjassaan.

Naisille rahakursseja pitävä yritysvalmentaja väittää kirjassaan Naiset ja raha – Matkalla arjen vaurauteen (Voimapaja, 2008), että suomalaisille raha on yhä tabu keskustelunaiheena. Siitä ei hevin avauduta. Simonen on jututtanut kirjaansa varten naisia heidän suhteestaan raha-asioiden hoitoon.

Simonen sanoo, että kertoessaan rahasta naiset kertovat unelmistaan, peloistaan, repsahduksistaan, häpeästään, epävarmuudesta ja onnestaan. Rahaan liittyvät tunteet ovat useimmiten kuitenkin negatiivisia. Häpeää ja syyllisyyttä synnyttävät niin ”lohtushoppailu”, yli varojen eläminen kuin ison perinnön saaminenkin.

Oman talouden hallinta, kulutus, säästäminen, sijoittaminen – on monelle naiselle hoitamaton takapiha, ahdistusta aiheuttava asia, johon työn ja kodin hoitamiseen ei jää aikaa ja energiaa”, Simonen kirjoittaa.

Hän kannustaa naisia ottamaan raha-asiat haltuun, tekemään pitkäjänteisiä taloudellisia suunnitelmia eikä tuudittautumaan siihen, että mies hoitaa perheen isot raha-asiat.

Herättävätkö raha-asiat sinussa syyllisyyttä tai pelkoa? Miksi? Entä kuka teidän perheessänne vastaa raha-asioista?

Keskustelu

olen tehnyt työtä pankissa yli 30-vuotta ja siksi hoidan raha-asiamme pääasiallisesti. isoimmat päätokset teemme yhdessä. Tunsin kovasti syyllisyyttä jäätyämme eläkkeelle, kun tulomme pienenivat huomattavasti. Menoja oli vaikea saada sopeutettua. Nyt 7 vuotta on harjoiteltu ja pärjäämme hyvin. Lainat on maksettu pois.

Ei se nyt kauheasti tunteita nostata pintaan. Minä hoidan omat raha-asiani, mies omansa, ja yhteiset hoidetaan yhdessä. Simppeliä.

Millä vuosisadalla ollaan? Olen ikäni (46) hoitanut raha-asiani. Avioehto tuli tarpeeseen: olisi mennyt säästämäni talo alta. Lainoista selvisi suht helposti. Osakkeita on ollut (oli rahastosijoituskin tyttärelle ja kummitytölle, mutta se oli aika syvältä), eikä tappiota ole tähän mennessä syntynyt. Nyt ostelen tyttärelle osakkeita ja toivon, että ne vielä nousevat… Avomiehen kanssa on yhteinen tili taloutta varten, muuten kummallakin omansa, josta siirrämme em. yhteiselle tilille. Ei ollenkaan vaikeata. S-bonus kannatta olla yhteinen, siitä hyötyy enemmän.

Miksi pelottaisi? Meistä kumpikin käy työssä ja saa palkkaa, on niin sanotusti omat rahat. Yhdessä sitten maksetaan lainaa ja laskuja, eikä rahasta siinä mielessä tule riitaa. En silti ole mikään talousnero, ja mies ymmärtää enemmän, milloin kannattaa kilpailuttaa remonttifirmoja ym.

No johan on, eihän tässä hengissä oltaisi, jos raha-asiat pelottaisivat! 60 vuotta olen markkoja, pennejä, senttejä venyttänyt, ei ole ollut onneksi tarvetta pähkäillä, mihin rahat sijottaisi…Alle viisikymppisenä jäin yhtäkkiä leskeksi, ja maksoin silloin juuri otetun ison asuntolainan pienestä työkyvyttömyyseläkkeestäni kymmenessä vuodessa. Nyt olen ensi kerrtaa aikuisikäni aikana velaton. Pidän kirjaa menoistani, tulot ja menot suhteutettava toisiinsa. En elä leveästi, mutta pärjään, jotenkuten.

Ei tokkiisa meikäläisessä aiheuttaisi iso perintö syyllisyyttä – päin vastoin! Olenkin tässä kädet ristissä odotellut, milloin rupeaa siitä Ameriikan yllätysperinnnöstä kuulumaan.
Sitä odotellessa hoidan omat raha-asiani, ne vähät mitkä ovat mahdollisia. Jos kerran kävisi satumainen tuuri arvonnassa tai vastaavassa, en sitä onnea kyllä laulaisi ympäri kaupunkia. Vaiteliaisuuteni ei johtuisi häpeästä tai syyllisyydestä, vaan varovaisuudesta. Pontsarit vetävät tunnetusti puoleensa onnenonkijoita ja kerjäläisiä.

Raha-asioitten hoito ei pelota. Jos en aikanaan olisi hoitanut niitä yhdessä ex-miehen kanssa, yksi eroon johtanut asia olisi poistunut. Minusta on tärkeää, että parisuhteessakin jokainen hoitaa itse raha-asiansa ja on selkeät pelisäännöt niistä osista, jotka vaikuttavat toisiinsa. Siis kuinka paljon kumpikin maksaa asunnosta, ruuasta, lasten menoista.

Nyt eronneena yksinhuoltajana on ollut suuri helpotus, ettei tarvitse mistään tehdä tiliä kuin itselleni. Kaksi pienehköä perintöä viime vuosina auttoivat yli erosta aiheutuneista talousongelmista. Niistä olen äärettömän kiitollinen. Isommastakaan perinnöstä ei minusta pitäisi tuntea syyllisyyttä, voihan sitä rahaa käyttää niin, että siitä on hyötyä muillekin.

Ei pelota. Minulla on ollut aina omat rahat. Mies maksaa omat ostoksensa, minä omani. Talousmenot puolitetaan. Hyvin ongelmatonta.

Minä en ole niitä ihmisiä, jotka antaa miehen hoitaa raha-asiani. 14 vuotta sitten ostin vanhemmiltani sukutilan, joka on suvullamme ollut jo v:sta 1557 ja nainen on ollut puikoissa pari kertaa ennenkin sukupolvien ketjua katsottaessa. Mieheni kotitila on siirtynyt myös ainakin kaksi kertaa naisen kautta suvussa eteenpäin. Että ei näissä meidän suvuissa ennenkään ole naisväki ollut miehen raha-almujen varassa. Sitäpaitsi minä olen meistä kahdesta se fiksumpi osapuoli, mitä raha-asioiden hoitoon tulee, niin että miksi laittaa mies asialle kun joutuu itse perään… Meillä raha-asiat menee niin, että metsätili tulee sille jonka metsästä leimikko on ja peltopuolen tulot on yhteiset. Laskut maksamme tililtä, jolla sattuu eräpäivänä olemaan rahaa. Ja yksityismenoista ei ole huolta: tilanpidolta ei törsättäväksi jää. Mutta kun perustarpeet on tyydytetty, niin hätäkös tässä elellessä; eipä tule törsättyä ylimääräisiä rahojaan epäekologisiin höpsötyksiin kuten taimaanlentoihin…

Minä myös hoidan meidän kaikki raha-asiat. Miestä ei kiinnosta, eikä halua niihin puuttua. Isommista ostoista tietysti päätämme yhdessä. Kummankin tulot menevät samalle tilille ja sieltä siirrän säästötilille silloin, kun ylimääräistä jää ja vähän menee kukausittain myös pariin rahastoon. Olen myös opettanut tyttäreni hoitamaan omat raha-asiansa jo pienestä pitäen. Joten ei taida häntäkään pelottaa…Tuntuisi tosi oudolta, jos olisi miehen rahojen armoilla!!

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Pelottaako raha-asioiden hoito sinua?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X