Talous

Satu, 75, sinnittelee pienellä eläkkeellä – rahat eivät riitä, vaikka hän on tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti

Satu Ek saa eläkettä 1265 euroa kuussa. Summa ei riitä kaikkeen tarvittavaan, vaikka Satu elää niukasti.

Satu Ek, 75, on tehnyt 14-vuotiaasta asti töitä. Lappeenrantaan ompelijan ja sekatyömiehen ainoaksi lapseksi heinäkuussa 1948 syntynyt Satu tottui jo lapsuudessaan siihen, ettei ylimääräistä rahaa ollut koskaan käytettävissä.

Vaikka äiti kutsui itseään köyhäksi, ei Satu koe, että häneltä itseltään olisi puuttunut lapsuudessaan mitään. Käsistään taitava äiti ompeli tyttärelleen kauniit vaatteet itse, lapsen pään päällä oli aina katto, eikä ruoastakaan ollut puutetta.

Toisin on nyt.

”Ruoka on pirun kallista. Yritän syödä suhteellisen terveellisesti ja kasvispainotteisesti. Korkeintaan kerran kuussa ostan kalkkunaa tai broileria, mutta ruoka on se, mistä joudun säästämään”, Satu kertoo.

Vaikka Satu on tehnyt suurimman osan elämästään töitä – esimerkiksi laivasiivoojana Karibianmerellä, lääkäriaseman vastaanottohenkilönä diktaattori Francisco Francon aikaisessa Espanjassa, keittiötyöntekijänä ja oman vaatepuodin pitäjänä – ei hänen eläkekertymänsä ole kummoinen.

Pätkätyöt ja vuodet kotiäitinä johtivat siihen, että kun eronnut ja yksin asuva Satu jäi eläkkeelle vuonna 2011 aikuiskoulutuskeskuksen koulutusassistentin työstään, jossa hän viihtyi työuransa viimeiset 16 vuotta, hänen elintasonsa romahti.

”Se oli shokki. Putosin ikään kuin kuoppaan.”

Lue myös Anna.fi: Anne Flinkkilän kolumni: Lapsuuteni koulussa tehtiin selväksi, ketkä luokassa ovat tosiköyhiä

Tiukka budjetti

Sadun nykyiset kuukausitulot koostuvat yhteensä 1 020,57 euron työeläkkeestä ja 245,16 euron vanhuuseläkkeestä. Yhteensä käyttövaroja kertyy kuukaudessa 1 265,73 euroa.

”Katson aina hyvin tarkkaan kaikki tarjoukset ja kierrän sekä Lidlin, K-Citymarketin että Prisman. Teen perusruokaostokset kuun alussa eli heti, kun saan eläkkeen. Sen jälkeen vain täydennän jääkaappia noin kerran viikossa.”

Yllättäviin menoihin, saati huvitteluun, Sadulla ei ole varaa – ei ainakaan omalla rahalla. Nautintoa elämäänsä Satu saa lastensa ja lastenlastensa kanssa touhuamisesta, kirjojen lukemisesta, ristikoiden ratkomisesta ja nettipasianssin pelaamisesta.

”Odotan jo kesää, jotta pääsen istumaan puron rannalle ja juomaan siellä kahvit”, Satu haaveilee.

Silloin tällöin vanhat työkaverit kutsuvat Sadun kahville tai lounaalle omaan piikkiinsä johonkin lähiseudun kahvilaan. Se tuntuu Sadusta mukavalta. Myös naapurissa nykyään asuva aikuinen tytär haluaa tarjota äidilleen aina välillä ruokahetken ravintolassa.

Koska raha on tiukassa jatkuvasti, joutuu Satu myös tinkimään arjen perusasioista. Kun pyykinpesukone hajosi puolisen vuotta sitten, Satu laski, ettei hänellä ole varaa ostaa uutta. Samoin uusi nojatuoli on saanut odottaa omaa ostovuoroaan jo pidemmän aikaa.

Kaihileikkaus ­lainalla

Joskus elämä kuitenkin heittää eteen tilanteita, joihin ei voi etukäteen varautua. Ensimmäisen kerran Satu joutui tiukkaan paikkaan noin vuosi eläkkeelle jäämisen jälkeen, vuonna 2012, kun häneltä löydettiin rintasyöpä.

”Se oli rankka kokemus. Oikea rintani leikattiin kokonaan pois. Koko seuraavakin vuosi meni toipuessa sairaudesta.”

Sen lisäksi, että syöpä oli kova koet­telemus sielulle ja ruumille, oli se myös taloudellisesti painava taakka vastikään eläkkeen varaan jääneelle yksinasujalle. Yhtäkkiä eläkkeen ­piti riittää paitsi normaaliin elämiseen myös äkillisesti alkaneiden sairauskulujen kattamiseen.

Tilanne osoittautui kestämättömäksi. Sairaala- ja lääkelaskuja tuli syövän vuoksi niin paljon, että Satu joutui lopulta turvautumaan harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen.

”Kun jouduin käymään sosiaalitoimistossa, yritin tsempata itseäni, että olen oikeasti avun tarpeessa. Avun pyytäminen tuntui silti häpeälliseltä. Olen oppinut ajattelemaan, että itse pitää pärjätä mahdollisimman pitkälle”, Satu sanoo.

Myöhemmin Satu on kuitenkin muistellut sosiaalitoimistossa asiointia lämmöllä.

”Minua on aina kohdeltu siellä todella hyvin.”

Toisen kerran Sadun budjetti paukkui yli muutamia kuukausia sitten – joulukuussa 2023 – kun hän joutui kaihileikkaukseen. Sadun silmät leikattiin yksityisellä silmälääkäriasemalla. Operaatiota varten hän oli saanut julkisen terveydenhuollon puolelta 600 euron palvelusetelin per silmä.

”Ilman palveluseteliä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta maksaa leikkausta. Palvelusetelistä huolimatta jouduin ottamaan leikkausta varten myös lainaa, jonka turvin ostin myös uudet silmälasit, koska leikkaus paransi näköäni.”

Nyt Satu maksaa silmien hoitamista varten ottamaansa lainaa takaisin 70 euroa kuukaudessa koko tämän vuoden ajan.

”On siinä maksettavaa ja mietittävää. Perussairauksina minulla on astma, sepelvaltimotauti ja diabetes, joiden lääkitsemiseen menee kolmen kuukauden välein noin 100 euroa. ­Lisäksi lääkäri määräsi minulle uuden diabeteslääkkeen, joka maksaa nyt 40 euroa kuukaudessa. Se on suuri menoerä.”

Satu suhtautuu tilanteeseensa rauhallisesti, vaikka rahat eivät meinaakaan riittää edes vakavien kroonisten sairauksien hoitoon. Hän ei esimerkiksi pystynyt tänä keväänä ostamaan uutta diabeteslääkettään lähes kahteen kuukauteen, vaikka lääkäri oli sen jo määrännyt. Hinta oli aiemmin yksinkertaisesti liian korkea.

”Tämä nyt on tällaista. Jos rupeaisin stressaamaan kaikista lääkkeistä ja sairauksistani, olisin sekopäinen. Ei auta kuin ottaa huumorilla”, Satu hymähtää.

Toisaalta luottoa paremmasta tulevaisuudesta ylipäätään tuo usko korkeampaan voimaan.

”Jos en olisi Jehovan todistaja, olisin todella huolissani. Mutta nyt en jaksa ajatella ikäviä asioita kovinkaan kauaa, koska uskon, että kohta tulee parempi maailma ja kaikki paha katoaa.”

Tämä on lyhennelmä jutusta, joka on julkaistu Kotilieden numerossa 9/2024.