Ihmiset

Sara, 13, on saanut tuntemattomilta miehiltä 100 peniskuvaa – tyttöjen kokema seksuaalinen häirintä alkaa 10-vuotiaana

Rasvaisia ehdotuksia, seuraamista, kuvaamista, liian lähelle tuppautumista, peniskuvien tulvaa. Tätä kaikkea hyvin nuoret tytöt kohtaavat arjessaan. Tässä jutussa seitsemän yläkouluikäistä tyttöä kertoo seksuaalisen häirinnän kokemuksistaan.

Kun 15-vuotiaat Inga ja Fanny menevät kuntosalille, ensimmäiseksi he tarkistavat, minne päin salia uskaltaa mennä harjoittelemaan, jotta välttyy häiritsevän tunkeilevilta katseilta.

Tyttöjä pari vuotta vanhemmat pojat ovat pahimpia.

”He tuijottavat, ja jotkut vielä nauravat. Se tuntuu ikävältä. Ensimmäinen ajatus on, että ­teenkö jotain väärin”, Fanny sanoo.

Inga on joutunut myös tilanteeseen, jossa aikuinen mies seurasi häntä ympäri salia ja tuli liian lähelle tekemään omaa sarjaansa.

Kuntosali ei ole ainoa paikka, jossa sipoolaiset Inga ja Fanny ovat kokeneet seksuaalista häirintää. Kadulla aikuiset, yleensä humalaiset miehet, huutelevat törkeyksiä. Pahoissa paikoissa, kuten Keravan asemalla, saatetaan lähteä seuraamaan, ja välitunnilla koulukaverit käyvät käsiksi leikin varjolla.

Tyttöjen asenne kokemaansa on se, että tämä on ihan tavallista. Siis se, että pojat tai miehet pitävät oikeu­tenaan kommentoida tyttöjen kehoja häiritsevällä ja seksuaalissävytteisellä tavalla.

Lue myös: Pia Rickman varmistaa, että leffojen intiimikohtaukset näyttävät aidoilta – alusvaatteisiin pujotettavat silikonisuojat tuovat näyttelijöille turvallisuuden tunnetta seksikuvauksiin

Seksuaalinen häirintä on tuttua puolelle tytöistä

Inga ja Fanny eivät ole yksin tuntemuksineen. Tänä vuonna julkaistussa kouluterveyskyselyssä paljastui, että lähes puolet yläkouluikäisistä tytöistä kokee häiritsevää seksuaalista ehdottelua ja ahdistelua.

Määrä on suurempi kuin koskaan ennen. Vastaavaa kokee saman ikäisistä pojista kymmenen prosenttia. Sekin on iso osuus, mutta häirintää kohtaavien tyttöjen määrä on mykistävä.

Kouluterveyskyselystä paljastuu myös se, että tyttöjen häirintä on lähes yhtä yleistä ympäri maata.

Tähän juttuun haastatellut seitsemän tyttöä kertovat, että seksuaalinen häirintä alkoi, kun he täyttivät kymmenen vuotta. He eivät esiinny jutussa ­koko nimillään asian arkaluonteisuuden takia.

Seksuaalinen häirintä tulee tyttöjen elämään sosiaalisesta mediasta. Inga ja Fanny katselevat kännykkää sohvalla.
Seksuaalinen häirintä ui tyttöjen elämään sosiaalisesta mediasta, kun heidän vaatetustaan ja kehojaan kommentoidaan. Fanny on lakannut postaamasta kuvia, joissa on pukeutunut esimerkiksi pieneen toppiin. ”Olen alkanut miettiä, voinko ylipäätään käyttää sitä vaatetta.”

Seksuaaliseen häirintään reagoidaan herkemmin

Kyse on menneiden sukupolvien painolastista ja vallankäytöstä, tietynlaisesta pojat ovat poikia -asenteesta, sanovat asiantuntijat.

”Asenteet ja ajatukset muuttuvat hyvin hitaasti, vaikka lainsäädäntö on Suomessa varsin hyvässä kunnossa”, väkivaltaa tutkiva Satu Lidman sanoo.

”Huomaamattomien vakiintuneiden toimintatapojen ja ajattelumallien muuttamisessa on vielä paljon töitä.”

Isot luvut eivät välttämättä tarkoita sitä, että kaikenlainen seksuaalinen häirintä olisi lisääntynyt. Kyse on siitä, että ilmiö tunnistetaan entistä selkeämmin. Aiemmin iso osa häirinnästä on jäänyt piiloon.

”Nykyisin tytöt ja naiset tietävät, että heillä on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi. Myös hyvin nuoret tytöt ovat perillä siitä, ettei heitä ei saa koskea eikä heille puhua seksuaalissävytteisesti. Näihin reagoidaan herkemmin, mikä on hyvä asia”, YK:n ­tasa-arvojärjestö UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas sanoo.

Sara on saanut sadalta random-tyypiltä dickpickejä

Helsingin Kontulan nuorisotalo kerää nuoria ympäri kaupunkia viettämään aikaa yhdessä. Seitsemäsluokkalaiset kaverukset Emma, Sara, Eve ja Sofia sattuvat istumaan aulassa ja nyökkäävät, kun heiltä kysyy, ovatko he kokeneet seksuaalista häirintää.

Nämä 13-vuotiaat lapset tietävät tarkasti ja omasta kokemuksestaan, mitä termillä tarkoitetaan.

Se on heidän mukaansa sitä, että tuntemattomat tuijottavat, kuvaavat heitä kännyköillään, kommentoivat heidän kehoaan, ehdottelevat, lähettävät sosiaalisessa mediassa kuvia sukupuolielimistään tai lähtevät kadulla seuraamaan.

Mistä tietää, että tuntematon seuraa eikä vain satu kulkemaan samaan suuntaan?

”Siitä, että hän on ensin katsonut minua pitkään ja lähtee tulemaan tismalleen samaa reittiä, jota minä kuljen. Siitä tulee epävarma ja inhottava olo”, Emma sanoo.

Kaikilla neljällä on kokemusta kadulla kuvatuksi tulemisesta. Se tuntuu heistä erityisen ikävältä.

”Ei voi tietää, minne hän laittaa kuvat tai videon”, Eve sanoo.

Kaikki neljä ovat myös saaneet somepalvelu Snapchatissa tuntemattomilta miehiltä sukupuolielinten kuvia. Tytöt tuhoavat kuvat ja estävät niiden lähettäjän, jotta tämä ei pääse uusimaan tekoaan. Se ei kuitenkaan lopeta kuvien virtaa.

”Olen saanut varmaan sadalta random-tyypiltä dickpickejä. Eilen tuli viisi kuvaa, kun minut oli lisätty johonkin ryhmään”, Sara kertoo.

Seksuaalinen häirintä netissä yleistyy

​Miten ihmeessä alapääkuvat voivat päästä somessa lasten silmiin?

Sen ymmärtääkseen on ymmärrettävä sosiaalisen median toiminta­logiikkaa ja käsitettävä sosiaalisen median oleellinen asema nuorten elämässä.

Jotta nuori voi ylipäätään kuulua kaveripiiriin, hänen on oltava sosiaalisessa mediassa.

Snapchatissa esiinnytään tavallisesti nimimerkeillä. Toiminnan moottorina on se, että mitä enemmän on kavereita, sitä paremman näkyvyyden saa itselleen. Sen takia kaveriksi hyväksytään ihmisiä laajalla skaalalla tietämättä, keitä nimimerkin takana todellisuudessa on.

Yhteiskunta ei ole pysynyt kyydissä sosiaalisen median varjopuolten estämisessä. Tämä on se osa seksuaalista häirintää, joka asiantuntijoiden mielestä on aidosti lisääntynyt.

”Toivon, että tietoisuus oikeudesta olla turvassa laajenisi myös nettiympäristöön”, YK:n tasa-arvojärjestön Jaana Hirsikangas sanoo.

Asian muuttaminen ei kuitenkaan ole nuorten vastuulla, hän muistuttaa. Usein ongelmaa on totuttu ratkaisemaan siitä päästä, mitä häirinnän kohteiden pitää muuttaa toiminnassaan.

Tämän sijaan keskeisiä keinoja ovat tietoisuuden lisääminen häirinnästä ja sen vaikutuksista. Myös somealustojen pitäisi ottaa vastuu häirinnän estämisestä.

Inga ja Fanny
Inga ja Fanny ovat aktiivisia yhdeksäsluokkalaisia, muun muassa koulunsa tukioppilaita. He haluavat vaikuttaa asioihin, ja siksi he päättivät kertoa, miltä häirintä tuntuu. 

Laki laajentuu

Jonkinlaiseksi avuksi nettihäirintään puuttumisessa tulee vuodenvaihteessa voimaan astuva seksuaalirikoslain uudistus.

Seksuaalisten kuvien ei-toivottu lähettäminen tulee uuden lain mukaan nykyistä selkeämmin rangaistavaksi. Kohteen nuori ikä tekee teosta erityisen vakavan.

Monet tyttöjen kuvailemista teoista ovat juuri sellaisia, jotka eivät tällä hetkellä ole lain mukaan rangaistavia seksuaalisena ahdisteluna, koska tekoon ei liity kosketusta. Jatkossa esimerkiksi seuraaminen kadulla seksiä ehdotellen, ei-toivottu sanallinen taivuttelu sukupuoliyhteyteen tai toistuva seksuaalisten ruumiinosien loukkaava kommentointi voivat tulla rangaistavaksi.

”On katsottu, että on korkea aika laajentaa laki kattamaan sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ahdistelu ei rajoitu vain kosketteluun. Viestintäteknologian kehitys mahdollistaa yhä monimuotoisempaa seksuaalista häirintää”, lain valmisteluun osallistunut lainsäädäntöneuvos Sami Kiriakos sanoo.

Asenteisiin puuttuminen on Jaana Hirsikankaan mielestä tehokkain tapa ennaltaehkäistä häirintää.

”On tärkeää puuttua maaperään, josta ilmiö versoo.”

Jos tyttöjen kokemaa häirintää vähätellään tai sen olemassaolo kielletään, se merkitsee hiljaista hyväksymistä. Tämä luo maaperää astetta vihamielisemmälle asenneympäristölle, jossa tytöttely, naista halventavat vitsit ja esineellistäminen ovat mahdollisia.

Tällaisessa ilmapiirissä kynnys naisten kosketteluun ilman lupaa madaltuu ja askel vakavaan seksuaaliseen väkivaltaan käy helpommaksi.

Seksuaalinen häirintä ei unohdu

Kontulan nuorisotalolla viettää aikaa myös 16-vuotias Mila. Hänellä on ahdistavia kokemuksia vakavasta sek­suaalisesta häirinnästä.

Mila seurusteli 13-vuotiaana vuotta vanhemman pojan kanssa. Kun Mila sai tietää, että poika petti häntä, Mila jätti tämän. Pojalle se ei käynyt, vaan hän alkoi vaatia Milalta seksiä ehtona erolle. Mila ei ollut silloin, kuten ei ole vieläkään, harrastanut seksiä.

Poika uhkasi tulla Milan kouluun ja ottaa häneltä seksiä vaikka väkisin koulun vessassa tai varastossa.

”Olin pitkään peloissani enkä ole vieläkään pystynyt unohtamaan tätä kokemusta. Se tuntui myös ristiriitaiselta, koska olin ollut rakastunut häneen”, Mila kertoo.

Pari vuotta sitten Milaa ahdisteltiin koulun liikuntatunnilla. Mila oli viemässä välineitä varastoon, kun samalla luokalla oleva poika tuli sinne.

”Hän alkoi puhua seksin harrastamisesta ja työnsi sormen housuihini. Koko ajan hän ehdotteli seksiä.”

Mila järkyttyi ja tunsi itsensä häpäistyksi. Hän kertoi tapahtumasta muutamille luokkakavereille ja sai kuulla, että ei ollut pojan ainoa ­uhri. Poika on edelleen samalla luokalla, mutta hän ei ole ahdistellut Milaa toistamiseen.

Turkissa syntyneille vanhemmilleen Mila ei kertonut kummastakaan tapahtumasta, vaan pui niitä luottoystävien kanssa.

Parhaat neuvot kaverilta

Sipoolaiset Inga ja Fanny eivät ole kertoneet vanhemmilleen kokemastaan häirinnästä.

”Siitä ei halua kertoa, kun ei ole varma, miten he reagoisivat. En halua riskeerata liikkumisvapauttani”, Fanny sanoo.

”Ja kun asialle ei kuitenkaan voi jälkikäteen tehdä mitään. Olisi turhaa huolestuttaa vanhempia”, Inga perustelee.

Molemmat ovat kehittäneet keinoja vähentää häirinnän uhkaa. Jos kadulla esimerkiksi kulkee kuulokkeet korvilla, ei tarvitse kuunnella huutelua. Kavereiden kanssa liikkuminen iltapimeällä tuo turvallisuuden tunnetta. Ja jos joutuu kulkemaan yksin pimeällä, voi valita valaistun tien, vaikka reitti olisi pidempi.

13-vuotiaat Sara, Sofia, Emma ja Eve puolestaan toimivat ahdistelua kohdatessaan niin kuin aikuiset ovat opettaneet. He lähtevät pois, jos heitä katsotaan häiritsevästi tai lähestytään.

Sara kertoo, että parhaat konstit hänelle on opettanut Emma: jos joku yrittää koskettaa, pitää toimia. Silloin mennään joko lähellä olevan aikuisen luo, huudetaan apua tai soitetaan poliisille.

”Tosin jos minua yritettäisiin koskea, vetäisin lättyyn”, Sara sanoo.

Lue myös Seura.fi: Lapsiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu on verkossa arkea – Lähes joka viides saa viikoittain sopimattomia grooming-viestejä itseään vanhemmilta

Vieras nainen auttoi

Kaverukset jättävät yleensä kertomatta häirintäkokemuksista ­vanhemmilleen ja puhuvat niistä mieluummin kavereiden kanssa. Vakavammat tapaukset kuitenkin raportoidaan myös kotona.

Sofia puhui vanhemmilleen esimerkiksi tilanteesta, jossa vanha mies tuppautui tyhjässä metrossa tiiviisti hänen viereensä ja sanoi: Oletko raskaana? Kohta olet.

”Jäin metrosta pois saman tien.”

Eve kertoi kotona häirinnästä, jonka sivullinen sai loppumaan. Vanhempi mies oli vaatinut metroasemalla Eveltä suudelmaa. Sivullinen nainen käski miehen jättää Eve rauhaan. Etkö tiedä, kuka olen, mies vastasi. Ihan sama kuka olet, mutta et ahdistele tätä nuorta tyttöä, nainen vastasi jämäkästi. Mies lopetti häirinnän.

”Tuntui hyvältä, kun nainen puuttui tilanteeseen”, Eve sanoo.

Inga ja Fanny
Inga ja Fanny kulkevat usein kadulla kuulokkeet korvilla, jotta eivät kuule ikävää huutelua.

Aikuinen: näin voit auttaa

Juuri sivullisten aikuisten toiminta saattaa olla avainasemassa julkisilla paikoilla tapahtuvassa häirinnässä.

”Se voi saada tilanteen loppumaan. Se myös vähentää uhrin syyllistymistä”, väkivaltatutkija Satu Lidman sanoo.

Jokaisen aikuisen olisi syytä opetella yksinkertaiset keinot, joilla voi sivullisena puuttua ahdisteluun.

”Tärkeintä on, että ei katsele toisaalle ja yritä olla kuin mitään ei tapahtuisi.”

Sivullisella on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen.

Jos tilanne ei ole kovin uhkaava, voi tulla lähemmäs, jutella uhrille tai osoittaa elein ja ilmein, että tämä ei ole yksin. Myös häiritsijää voi puhutella. Joskus yllättävä kysymys, kuten paljonko kello on, voi lopettaa ahdistelun.

Jos tilanne on epämääräinen tai pelottava, sivullinen voi jäädä paikalle ja soittaa tarvittaessa poliisille.

”Häirintä on meidän yhteinen ongelmamme, ja siihen puuttumisen vastuu on kaikilla”, Lidman sanoo.

Tämä on tärkeää myös sen takia, että tyttöjen lapsuuden ei tarvitsisi loppua kymmenvuotiaana.

Minkälainen olisi se maailma, jossa ei olisi seksuaalista häirintää?

”Se olisi aika outo. Häirintään on niin tottunut”, 16-vuotias Inga sanoo.

On surullista, että tilanne on tämä.

Juttu julkaistu Kotiliedessä 24/2022

Kommentoi

Kommentoi juttua: Sara, 13, on saanut tuntemattomilta miehiltä 100 peniskuvaa – tyttöjen kokema seksuaalinen häirintä alkaa 10-vuotiaana

Sinun täytyy kommentoidaksesi.