Vanhukset on jätetty pulaan digiasioiden kanssa, eikä se kiinnosta oikein ketään – ”Tämä on törkeää ja syrjintää”
Heimo Mäkinen, 87, tekee yhä töitä yrittäjänä, mutta ei juuri käytä tietokoneita. Tytär Elina ei voi ymmärtää, miten yksin vanhukset on näissä asioissa jätetty – sitä ei ymmärrä vanhusasiavaltuutettukaan.
Vanhaan nokialaiseen on tullut tekstiviesti. Heimo Mäkinen, 87, ymmärtää, että se koskee hänen vuodentakaista lonkkaleikkaustaan. Viestin perässä on linkki. Siitä pitäisi painaa ja mennä nettiin täyttämään lomake. Viestin on lähettänyt HUS eli Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
Heimo ei avaa linkkejä. Tyttäret kielsivät tekemästä niin sen jälkeen, kun virus veti puhelimen niin juntturaan, että piti ostaa uusi. Eikä tällä nykyisellä puhelimella voisi niin tehdäkään. Se on älytön. Sillä ei pääse nettiin.
Onneksi Heimon tytär Elina Hiltunen, 52, on tullut käymään. Hän ajaa usein 50 kilometriä Espoosta Keravalle auttamaan isää nettiasioissa.
Linkki saadaan yhdessä auki tietokoneella, mutta Elinaa suututtaa.
”Kun kyseessä on 87-vuotias ihminen, niin voisiko ajatella, että joku ihan vaikka soittaisi hänelle puhelimella”, hän kysyy.
Lue myös: Hilkka Olkinuora: ”Ei ole sinun vikasi, jos et osaa käyttää tietokonetta.”
Hallituksen tahto on siirtää palvelut verkkoon
Ei näköjään voisi. Terveydenhoito on valahtanut verkkoon niin kuin kaikki muutkin palvelut. Hallitus esittää, että jatkossa kaikki viranomaisasiointi hoidetaan ensisijaisesti siellä. Heimon kaltaiset vanhukset saavat opetella siis surffaamaan netissä.
Heimo on harvinaisen toimelias liki yhdeksänkymppiseksi. Elää yksin, ajaa autoa, käy viikoittain tansseissa. Hän on elättänyt itsensä 15-vuotiaasta, ensin raskaissa metsätöissä, sitten lvi-insinöörinä.
Hänellä on edelleen yritys. Kynällä, paperilla ja 50 vuoden ammattitaidolla hän tekee laskelmia nuoremman kollegan kanssa. Pääasiassa lämmitysverkon tasapainotukseen liittyvää suunnittelua.
”Mutta nämä digitaaliset asiat ovat meille vanhoille vähän hankalia”, hän sanoo.
Eläkeläisillä on tutkitusti vaikeaa digimaailmassa
Heimo ei ole ainoa ikäihminen, jolla on hankalaa. Hänen ystävistään nuoremmatkin ovat luovuttaneet ”digihommat” lapsilleen.
Tilastojen mukaan hänen kaltaisiaan ikäihmisiä on maassa satojatuhansia. Sanahirviö Digi- ja väestötietovirasto julkisti joulukuussa raportin, jonka mukaan suomalaisten digitaidot ovat hyvät. Tosin ne alkavat heiketä jo 45-vuotiaiden ikäryhmässä.
Eläkeiässä tapahtuu romahdus. Yli 65-vuotiaista suomalaisista vain puolella on digitaaliset perustaidot, yli 75-vuotiaista enää viidesosalla. Kolmannes ikäihmisistä ei käytä nettiä lainkaan. Valtaosa vanhuksista seikkailee siis melko eksyksissä tiedon valtateillä.
Tietoturva tipotiessä, kun lapset seikkailevat netissä vanhempiensa tunnuksilla
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo tapaa heitä kaikkialla missä liikkuu. Päivääkään ei kulu, etteikö joku ottaisi yhteyttä.
Ilman digiä on lähes mahdotonta ostaa matkalippuja tai maksaa laskuja. Hoitaa normaaliin elämään kuuluvia asioita.
”Niiden ihmisten, jotka eivät käytä digitaalisia laitteita, on koko ajan vaikeampaa löytää tietoa, jolla on merkitystä heidän elämälleen”, Päivi sanoo.
Moni ikäihminen toki käyttää sujuvasti älypuhelinta tai tietokonetta, mutta heilläkin on vaikeuksia. Päivi huomauttaa, että laitteet ja ohjelmat päivittyvät ja muuttuvat koko ajan. Myös ihmisen muisti heikkenee ja ikääntyminen jäykistää käsien hienomotoriikkaa.
Moni joutuu turvautumaan Heimon tavoin muihin ihmisiin, eikä kaikkia auta rakastava tytär.
”Jos joudut luottamaan vaikkapa pankkiasiasi toisen käsiin, olet aika turvaton, jos kaikki ei menekään hyvin. Tämä on yleisesti tiedossa pankeissakin, mutta sitä ei tunnisteta lainsäädännössä, eikä missään muuallakaan”, Päivi sanoo.
Kaikkein eniten huolissaan hän on niistä ikäihmisistä, jotka ovat kokonaan digitaalisten palveluiden ulottumattomissa. Joilla on vähän koulutusta ja rahaa.
”Meillä näkyy jo, että sosiaalityön asiakkaiksi tulee ikäihmisiä, joiden asiat ovat hoitamatta, koska heillä ei ole digiä.”
Heimon vaimo hoiti eläessään pariskunnan digiasiat
Heimon 12 vuotta nuorempi vaimo menehtyi syöpään kuusi vuotta sitten. Hän oli hoitanut pariskunnan digiliikenteen.
Heimo ei käyttänyt työelämässä koskaan tietokonetta. Kaularangan välilevyn pullistumat pakottivat hänet sairauseläkkeelle jo alta viisikymppisenä. Sen jälkeen hän on pärjännyt piirustuspöydän, kynän, paperin ja laskimen kanssa.
”Vaimo oli matematiikan opettaja ja tarkisti laskelmat. Harvoin oli virheitä”, Heimo sanoo.
Tytär Elina on ammatiltaan futuristi ja koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän käy luennoimassa yrityksille muun muassa tekoälystä. Lämmin tietotekniikan ystävä siis. Elina on pakottanut isänsä hankkimaan peruspuhelimen rinnalle älykännykän.
Isä lähettää sillä Whatsapp-viestejä kavereilleen. Hänellä on myös tabletti, jolla näkee nyrkkeilyä Youtubesta, harvoin käytössä oleva läppäri sekä vanha tietokone, jolla hän kirjoittaa muistelmiaan. Nettiyhteyttä koneessa ei ole.
Kun pitää maksaa laskuja tai hoitaa virallisia asioita, Elina tulee Espoosta auttamaan.
”Pyydän joissain asioissa itsekin apua omilta lapsiltani”, hän parahtaa.
Heimo on ollut nuoresta asti toiminnan mies. Jos hän on tarvinnut lääkärinaikaa, hän on hurauttanut terveyskeskuksen tiskille. Käteistä hän on hakenut pankista. Verotoimistossakin hän asioi kasvotusten, kunnes siellä sanottiin, että olisi parempi käyttää nettiä.
Elina hiiltyy siitä, että yhteiskunta olettaa, että jokaisella vanhuksella on lähipiirissään digitukihenkilö.
”Tämä on minusta oikeasti törkeää. Ja syrjintää. Tässä on yksi ihmisryhmä laitettu tylysti sivuun palveluista.”
Jos Elinaa tai hänen siskoaan ei olisi, jos Heimo olisi lapseton mies, kuka hänen asioitaan hoitaisi?
”Jostainhan sitä apua pitäisi sitten etsiä”, hän tuumaa.
Vanhusasiavaltuutetun mielestä julkisen vallan pitäisi ottaa vastuu
Lain mukaan viranomaisilla ja pankeilla on velvollisuus opastaa kansalaisia omissa sähköisissä asiointikanavissaan. Toki ne opastavatkin. Ainakin robotti vastaa chattiin, jos vanhus sattuu ymmärtämään, mikä se on.
”Jos ihmisellä ei ole digitaalisia perustaitoja, hänen on kyllä hyvin vaikeaa olla opastettavana, koska digimaailmaan liittyvät käsitteet ovat hänelle tuntemattomia”, vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo manaa.
Vastuu perustaitojen opettamisesta kuuluisi hänen mielestään julkiselle vallalle. Kun hallitusta koottiin, Päivi Topo oli neuvotteluissa kuultavana. Hallitusohjemaan päätyi lämpimiä ajatuksia. Hallitus lupaa sanamukaisesti kannustaa kuntia ja järjestöjä edistämään asioita.
Enterin vapaaehtoiset auttavat ilmaiseksi
Käytännössä ikäihmisiä opastavat digiviidakossa toiset ikäihmiset, vapaaehtoiset.
Uudellamaalla toimiva Enter ry on tehnyt tätä työtä 26 vuotta. Sillä on parisataa tietotekniikasta kiinnostunutta vapaaehtoista, jotka neuvovat lähimmäisiään 18 kunnassa, kirjastoissa ja palvelukeskuksissa. Maksutta.
Toiminnanjohtaja Juulia Andersson kertoo, että apua tarvitaan aivan perusasioihin, laitteiden opetteluun, päivityksiin ja tilanteisiin, joissa kone on vain mennyt jollain tavalla jumiin.
”Viime vuonna opastuksissa käsiteltiin tosi paljon sähköistä asiointia”, hän sanoo.
Nekin, jotka ovat saattaneet pärjätä työelämässä, ovat eläkkeellä pulassa.
”Työelämässä on monesti it-ammattilaisia auttamassa, mutta kotona ongelmat pitää ratkoa itse”, Juulia sanoo.
Hän näkee, että Heimon tavoin moni on pulassa terveysasioissa. Enter toimii Uudellamaalla viidellä hyvinvointialueella. Niillä kaikilla on omanlaisensa tietojärjestelmät, jotka tuottavat opastajillekin haasteita. Yleinen vaikeus on seuraava: ihminen haluaisi soittaa, mutta ei löydä sivustoilta yhteistietoja.
”Sitä tulee vastaan myös todella paljon, että kodeissa on vanhentuneita laitteita, etenkin Android-puhelimia ja tabletteja.”
Viimeaikaiset kauhutarinat kansainvälisistä kodintekniikkaketjuista näkyvät myös Enterin toiminnassa. Opastajat ovat törmänneet vanhuksiin, joille on myyty useita eri liittymiä ja sängyn alta löytyy avaamaton viihdepaketti.
”Kohtaamme myös ihmisiä, jotka ovat menneet ostamaan vaikkapa sähköpostia varten yksinkertaista tietokonetta, mutta kävelleet ulos kaupan kalleimman kannettavan kanssa tietoturva- ja huoltosopimuksilla varustettuna.”
Pitäisi kodinhoitajien ohella olla myös digihoitajia?
Lonkkaleikkauksesta toipuessaan Heimo sai hetken aikaa ruoan suoraan kotiovelle.
Keravan kaupunki toimitti asiakkailleen ruokalistan paperilla, mutta kun palvelu myytiin Attendolle, listat katosivat nettiin, pitkän ja hankalan linkin taakse. Taas tarvittiin Elinaa.
Vanhuksilla on apunaan kodinhoitajia. Digitukena toimiva tytär ehdottaa, että heillä olisi myös digihoitajia.
Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo haluaisi puolestaan, että maahan saataisiin valtakunnallinen palvelunumero. Että digitaidoton ihminen voisi halutessaan hoitaa asiansa puhelimella, kasvokkain tai kirjeitse.
Hän vaatii myös, että Heimon kaltaisten ikäihmisten tarpeet kirjattaisiin lakiin.
”Tuettua asiointia ei juuri tunnisteta lainsäädännössä, vaikka suuri osa iäkkäistä tarvitsee sitä.”
Kolmanneksi Päivi haluaa, että kunnat kantaisivat vastuunsa. Järjestöt auttavat digiasioissa ja hyvin auttavatkin. Nyt kuntien pitäisi Päivin mielestä ottaa vastuu siitä, että niillä on tähän hyväntekeväisyyteen myös tilat ja tukea.
Ettei auttaminen ja hyväntahtoisuus olisi seurakunnan varassa niin kuin se on Tampereella.
Lue myös Seura.fi: Häpeä omasta digiosaamisen puutteesta vaikeuttaa ikäihmisten oppimista – Läheisten vähättelevä asenne pahentaa tilannetta.
Arttu Lahtinen käy seurakunnan työntekijänä kodeissa auttamassa
Arttu Lahtinen odottaa asiakastaan Tampereella Verkkokauppa.comin edessä. Hän on lupautunut oppaaksi kahdeksankymppiselle työuransa toimittajana tehneelle naiselle.
Liikkeestä pitäisi ostaa tabletti.
Arttu on digiopas, jonka voi pyytää avukseen joko kotiin tai kuten tänään, ostosreissulle. Hänen palkkansa maksaa Harjun seurakunta.
”Tunnen kyllä lähes kaikki läntisen Tampereen vanhukset, ja nekin, joita en ole itse tavannut, tietävät minut.”
Arttu työskenteli lähes kymmenen vuotta kaupallisessa firmassa samankaltaisissa neuvontatehtävissä, mutta kyllästyi siihen, että työn ainoa tavoite oli kasvattaa tulosta.
Sitten Harjun seurakunnan vanhustyönohjaaja Maija Lehtonen sai ajatuksen.
Nyt Arttu kiertää ikäihmisten kodeissa. Jokaisella on omat pulmansa. Joskus se on jumiin jäänyt kone, joskus uuden älytelevision asennus. Joskus etsitään television kaukosäätimestä oikeat nappulat.
”Useita kertoja näissä tapaamisissa on vuodatettu kyyneleitä, kun pitkään kiusannut tilanne on ratkennut lopulta melko helposti”, Arttu kertoo.
Arttu on ainoa laatuaan
Aluksi seurakunta palkkasi Artun opastamaan digiongelmissa vanhuksille suunnattuissa tilaisuuksissa. Nopeasti kävi ilmi, että opastus isossa ryhmässä palveli yhtä tai kahta ihmistä kerrallaan.
”Muut vain ahdistuivat, kun oppi tuntui menevän yli hilseen”, Arttu muistelee.
Kovin moni tuntui tarvitsevan yksilöllistä opastusta, sitä että pulmat ratkotaan rauhassa ja kädestä pitäen.
Tätä työtä Artun piti tehdä ensin vuosi. Nyt on takana kaksi.
Työssään Arttu on huomannut, että ratkaisemattomat tietotekniset pulmat ahdistavat ikäihmisiä. Hän näkee paljon myös häpeää. Suomalainen vanhus, etenkään mies, ei kehtaa sanoa, ettei jotain ymmärrä, jos osaa kuitenkin vaikkapa valjastaa hevosen.
Arttua sapettaa, että asiakaspalvelijoita vähennetään sairaaloista, terveyskeskuksista ja pankeista. Ikäihmisiä komennetaan hoitamaan asioitaan netissä, mutta kukaan ei näytä, miten sinne pääsee.
”Jos rakennukseen tehdään ramppi, että sinne pääsee pyörätuolilla, minusta se ramppi pitää tehdä ihan samalla tavalla myös nettipalveluihin. Ei ikäihmisille saa sanoa, että koeta keksiä tai pyydä lapsenlasta auttamaan.”
Artun kaltaisia arkielämän hyväntahdon lähettiläitä ei ole tiettävästi muita. Siis ilmaisia.
”Minusta on edesvastuutonta, että ainoat paikat mistä saa apua kotiin, ovat tolkuttoman hintaisia yrityksiä. Se on toisen osaamattomuudella rahastamista asioissa, joiden hoitaminen on elämässä välttämätöntä. Ei ole ok tehdä maailmasta ensin vaikea ja sitten rahastaa niitä, jotka eivät osaa.”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 5/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Vanhukset on jätetty pulaan digiasioiden kanssa, eikä se kiinnosta oikein ketään – ”Tämä on törkeää ja syrjintää”