Ihmiset

Windows95man paljastaa huikean lapsuuskuvansa: "Menin asu päällä avaamaan ovea naapurille, joka oli aika kauhuissaan"

Teemu Keisteri nauttii kiireisten dj-kiertueiden vastapainona yksin olosta ja taulujen maalaamisesta. Seuraavana on kuitenkin edessä Suomen edustaminen Euroviisuissa.

Windows95man eli Teemu Keisteri, 38, tunsi olonsa luuseriksi ennen kokopäiväiseksi taiteilijaksi ryhtymistä. Omien unelmien tavoittelu kannatti, ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin Windows95man edustaa Suomea Euroviisuissa.

Tässä juttusarjassa julkisuudesta tunnetut henkilöt jakavat tärkeitä kuvia elämänsä varrelta. Teemu esittelee neljä itselleen merkityksellistä kuvaa, ja kertoo miten hänen elämänfilosofiansa ”no rules” eli säännöttömyys on kulkenut mukana aina.

1. Teemu Keisteri eli Windows95man: Lapsuuden haaveammatti oli sarjakuvapiirtäjä

”Olen koko elämäni ollut haaveilija. Keskittymiseni ei ole koskaan riittänyt kalastamiseen ja veneessä istumiseen. En ole varmaan tämän kuvan Seurasaaren Madonkantajien-kalaseuran onkikisan jälkeen kalastanut.

Lapsuuteni oli vapaa ja onnellinen. Kutsun vanhempiani diplomi-insinööri-hipeiksi, koska tavallaan meininki oli insinöörimäistä, mutta samaan aikaan kasvatus oli vapaata. Olen saanut vapaasti taiteilla ja toteuttaa mitä vain ideoita mieleen on tullut.

Kävin 5-vuotiaasta teini-ikäiseksi saakka kuvataidekoulussa. Tykkäsin tosi paljon piirtää lapsena, ja haaveammattini olikin sarjakuvapiirtäjä. Sarjakuvissani esiintyi Möttösten perhe, joka teki tosi tavallisia asioita, kuten kävi mökillä saunassa ja avannossa.

Äitini on vienyt minua pienestä asti taiteiden yöhön ja museoihin. Kun saimme kotiimme satelliittikanavat, MTV:n musiikkivideot tuntuivat mullistavilta. Ammensin sieltä omaan tekemiseeni, koska olin sarjakuvien lisäksi tosi kiinnostunut animaatiosta ja taiteesta. Aloimme myös 14–15-vuotiaina tekemään kavereidemme kanssa musiikkia omaksi iloksemme talomme yläkerrassa.

Vanhemmat veivät minut jo tosi pienenä Lappiin vaeltamaan ja sieltä on todella hyviä muistoja. Nyt kun elämässäni on vauhdikasta, haaveilen pääseväni vaeltamaan Kilpisjärvelle. Niin syvälle, ettei kännykkä enää toimisi. Ne ovat elämän parhaimpia hetkiä, kun on jossain muutaman päivän vaelluksella eikä puhelimessa ole enää kuuluvuutta. Se tuo mukanaan vapauden.”

2. Lapsuusajan tylsyys oli rikkaus

”Kotimme varastossa oli näytelmävaatekaappi, josta kuvan asukokonaisuus on peräisin. Ylläni on isoäitini vanha pyjama ja äidiltä lainattua huulipunaa. Muistan hämärästi, että menin asu päällä avaamaan ovea naapurille, joka oli aika kauhuissaan. Leikin lapsena paljon yksin, sillä sisarukseni ovat minua viisi ja seitsemän vuotta vanhempia.

Meininkini on ollut melko no rules läpi elämäni. Mietimme usein lapsena kaverini kanssa käydessämme partiossa, että miksi asioiden pitää olla niin tylsiä. Tykkäsin jo silloin leikitellä asioilla ja haastaa itseäni, että pitääkö kaiken mennä aina saman kaavan mukaan. Kuuntelimme kaverini kanssa hardcoreteknoa, koska peruspoppi tuntui tylsältä.

Löysin tosi nuorena kierrätyskeskukset, joissa oli vaikka mitä. Oli tosi innostavaa, että sieltä löydetyistä vaatteista pystyi luomaan vaikka minkälaisia asukokonaisuuksia. Espoo oli tavallaan maaseutua, joten saatoimme välillä pukeutua oudosti ja lähteä kadulle soittamaan soittimia.

Pidän omassa lapsuudessani rikkautena sitä, että meillä oli niin paljon tylsää luppoaikaa, että piti keksiä tekemistä joko yksin tai kavereiden kanssa.

Olen oman lapseni myötä päässyt palaamaan omaan lapsuuteeni, mikä on ollut mahtavaa. Päivän paras hetki on, kun haen lapseni päiväkodista ja pääsemme leikkimään. Muutumme iltaisin vaimoni ja poikani kanssa kolmistaan lapsiksi, ja rakennamme majoja tai leikimme hippaa ja pusuvankilaa. Elämä on minulle leikki.”

Lue myös: UMK-kilpailija Sara Siipola haaveilee olevansa Suomen isoin artisti – ”En uskalla enää googlata itseäni”

3. Taiteilijuus oli Teemulle ainoa vaihtoehto

”Lukio oli itselleni tosi paha paikka, koska ainoat aineet, joissa olin hyvä, olivat kuvataide ja musiikki. Se oli iso kriisi, kun tuli kaikista aineista etenemisesteitä ja motivaatio katosi täysin. Pääsin lukion just ja just neljässä vuodessa läpi.

Vuonna 2012 valmistuin valokuvaajaksi. Olin ennen opintojani työskennellyt kauppakeskuksen kamerakaupassa, jossa kehitin filmejä ja otin ihmisistä passikuvia. Valmistuttuani ajatus samoihin töihin palaamisesta tuntui masentavalta.

Minulla oli vuoteen 2013 saakka vahva tunne siitä, että olen taiteilija enkä sovellu normaaliin päivätyöhön, vaikka yritin sitä monta vuotta. Koin voimakasta syyllisyyttä, että miksi olen näin luuseri, ettei mulla ole rahaa tai mitään työtä, mitä voisin tehdä tässä maailmassa.

Päätös päivätöiden lopettamisesta oli pysäyttävä hetki elämässäni. Päätöksen jälkeen aloin tekemään päätoimisesti dj-keikkoja, Ukkeli-taidettani ja videoteoksia. Ajattelin, että se on ainoa vaihtoehtoni. Sittemmin asiat ovat kasvaneet vähän isommiksi.

Kuva, jossa uppoan suohon, on videoteoksestani One man and a swamp. Videolla upotin itseni kauttaaltaan suohon Karkkilan mökillämme. Sovimme vaimoni kanssa äänimerkistä, että hän pystyi heittämään minulle köyden viime hetkillä, etten uppoa suohon.

Halusin teoksellani kommentoida videotaidetta, parodioida. Itselläni ei riitä keskittyminen siihen, että katson Kiasmassa jotain 45 minuuttia kestävää videoteosta, jossa ei tapahdu mitään. Halusin tehdä omalla tyylilläni videotaidetta, joka on mielestäni mielenkiintoisempaa.”

4. Windows95man: Terveys menee kuuman raudan takomisen edelle

”Kaverini pyysi joulun alla vuonna 2014, että tulisinko vetämään tapaninpäivänä jonkun dj-setin Helsingin Kaiku-teknoklubille. Ehdotin hänelle luomaani Windows95man-hahmoa, ja kaverini suostui.

Kaverini pyysi tapahtuman mainostamista varten promokuvaa, joten menin Windows95manin asussa sängylle ja otin järjestelmädigikameran itselaukaisimella muutaman kuvan. Tästä kuvasta syntyi iso meemi, ja se alkoi elää omaa elämäänsä.

Esiinnyin vuoden 2015 Flow-festivaaleilla, minkä jälkeen kaikki räjähti. Sittemmin olen keikkaillut Suomen lisäksi Japanissa, Saksassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Teneriffalla ja San Franciscossa.

Dj-kiertueet voivat välillä olla hurjia, joten tykkään niiden vastapainoksi olla yksin hiljaa Espoon maaseudulla ja vain maalata. Itsessäni on tosi hyperenerginen puoli, jota Windows95man boostaa, mutta yhtä lailla olen myös rauhallinen.

Euroviisuihin lähteminen tuntuu mielettömän siistiltä. Kävimme Windows95manin toisen osapuolen Henri Piispasen kanssa kahville Käärijän luona, ja hänen ainoa neuvonsa oli, että nauttikaa hetkestä. Vaikka tulisi hulluja juttuja, diilejä ja keikkoja, jotka eivät mahdu pieniin päihimme, yritämme silti vain nauttia hetkestä.

Onneksemme meillä ei ole isoa levy-yhtiötä taustalla, joten voimme tehdä tätä ilon kautta. Meidän ei tarvitse saada kaikkia haastatteluja tai maksimoida tätä momentumia. Menemme terveys edellä. Euroviisut ovat kuitenkin ilon juhla, joten pyrkimyksenä on myös nauttia itse keikasta.

Mennään asia kerrallaan, mutta jos kaikki menee hyvin, niin ehdottomasti olemme kiinnostuneita lähtemään maailmankiertueelle vuonna 2025.

Japani on todella lähellä sydäntäni, joten sinne olisi hienoa päästä vielä esiintymään. Se on tavallaan unelmien paikka, koska siellä öisin kaupungin pimetessä tajuaa sen no rules -ajatuksen. Voin tosi vapautuneesti vetää settini, ja japanilaiset rakastaa ja arvostaa sitä. Siinä kulttuurissa rakastetaan yllätyksellisyyttä, ja sitä myös minä rakastan.”

Lue Anna.fi:stä: Tätä on Käärijän posketon fanitus maailmalla – ”Lensin USA:sta tapaamaan sinua, ja se oli elämäni paras päätös”