Neulonta

Annikki, 94, hurahti islantilaisiin neuleisiin – valmiina jo 17 villapaitaa: ”Vähän olen särkysalvaa olkapäihin laittanut”

Mynämäkeläinen Annikki Valtanen innostui koronapandemian aikana monen muun suomalaisen tapaan islantilaisista neuleista. Vajaassa kahdessa vuodessa valmistuneet villapaidat ilahduttavat jo lastenlastenlapsia.

Jaksatko varmasti vielä? lapset varmistavat välillä varovaisesti äidiltään.

Annikki Valtanen, 94, neuloo siihen tahtiin, että nuorempia hirvittää. Hän on yksi tuhansista suomalaisista, jotka ovat hurahtaneet koronavuosina islantilaisneuleisiin.

Vajaan kahden vuoden aikana mynämäkeläisen eläkeläisen käsissä on valmistunut 17 islantilaista villapaitaa jälkipolville. Ottajia paidoille riittää, sillä Annikilla on neljä lasta, 12 lastenlasta ja 20 lastenlastenlasta. Jonossa ovat lisäksi lasten ja lastenlasten puolisot.

”Kutominen ei ole raskasta vaan mukavaa ajankulua. Tiedän monta vanhaa ihmistä, jotka vain istuvat kotonaan. Minun luonnolleni se ei oikein sovi”, Annikki sanoo.

Ensimmäinen vaate olivat lapaset vastasyntyneelle vauvalle

Ensikosketuksen neulomiseen Annikki sai 11-vuotiaana. Taidon hänelle opetti isoäiti. Annikki seurasi, miten puikot kilisivät isoäidin käsissä ja teki itse vieressä patalappua.

Todellinen tarve neulomistaidoille tuli, kun Annikin isä kaatui jatkosodassa marraskuussa 1941. Kolme päivää isän kuoleman jälkeen perheeseen syntyi yhdeksäs lapsi. Surun keskelle syntyneeltä vauvalta puuttuivat lapaset, joten äiti pyysi Annikkia kutomaan ne.

Peukaloita ei tarvitsisi tehdä, äiti oli sanonut.

Annikki tarttui puikkoihin ja ryhtyi neulomaan.

”Kahden aikaan yöllä kävin herättämässä äidin ja sanoin, että nyt olen saanut vanttuut valmiiksi”, Annikki muistelee.

Myöhemmin Annikki opiskeli sotaorvoille tarkoitetun Toivalan kotiteollisuusopiston käsityölinjalla. Sen jälkeen hän innostui ryijyistä ja kangaspuilla kutomisesta. Ne jäivät, kun puolison kotitila siirtyi Annikin perheelle 1960. Aikaa käsitöille ei ollut enää samalla tavalla, kun hoidettavana oli 30–40 lypsettävää, vasikoita, lampaita ja kanoja sekä lapset.

Eläkkeellä Annikki löysi kirjoneulesukat. Sitten hän innostui kissakuvioisista lapasista.

”Ja nyt sitten minulla on ollut tämä villapaitabuumi korona-aikana”, Annikki sanoo.

Islantilaiset villapaidat toivat iloa koronapandemian keskelle

Maaliskuussa 2021 Suomenmaa-nimisessä sanomalehdessä julkaistiin juttu islantilaisista villapaidoista. Siinä kerrottiin, että korona-aikana paitoihin oli hurahtanut yksi jos toinenkin suomalainen. 

Suosio oli ollut lehden mukaan niin suurta, että paitoihin tarkoitetut langat olivat jatkuvasti lankakaupoista loppu. Perinteiseen islantilaiseen villapaitaan käytetään ainoastaan islantilaisten lampaiden villasta kehrättyä lankaa.

Sanomalehdessä oli kuva naisesta, jolla oli päällään islantilaisneule. Alhaalta ylöspäin neulottavan villapaidan kuvioitu kaulus, helma ja hihansuut hurmasivat Annikin.

Annikki ymmärtää, miksi niin moni on innostunut islantilaispaidoista juuri koronavuosina.

Hän muistaa, kuinka koronapandemian alkuaikoina tummiin pukeutuneet hallituksen jäsenet,  asiantuntijat ja viranomaisten kertoivat televisioiduissa tiedotustilaisuuksissa jatkuvasti uusista rajoituksista. Vierailut ystävien luona ja kaupassa jäivät. Kielloista tuli niin huono mieli, ettei Annikki halunnut katsoa enää televisiota.

Sitten neulominen vei mukanaan.

”En ole tuntenut itseäni lainkaan yksinäiseksi, kun tämä islantilaispaitojen neulominen on niin miellyttävää.”

Paidat valmistuvat omaan tahtiin – joskus on lisättävä salvaa kipeytyneisiin hartioihin

Annikki hankki itselleen ”paitafanien Raamatuksi” lehdessä tituleeratun Védís Jónsdóttirin Islantilaisia neuleita -kirjan ja pyysi tytärtään tilaamaan langat. Niitä odotellessa hän neuloi vintillä 30 vuotta olleista langoista itselleen villatakin.

Ensimmäinen islantilaispaita valmistui heti samaksi kesäksi rippilahjaksi lapsenlapsenlapselle. Sen jälkeen paitoja on tullut neulottua niin syntymäpäivä-, kaste- kuin ylioppilaslahjaksikin.

Kaksi kertaa Annikki on purkanut paidan ja aloittanut alusta, kun värit tai kuviot eivät ole miellyttäneet omaa tai lahjansaajan silmää.

Yhden islantilaispaidan neulomiseen kuluu aikaa vähintään kolme viikkoa. Nopeamminkin tulisi kuulemma valmista, jos oikein ahkerasti puikkoja heiluttaisi.

”Kun minä olen näin vanha, en ota kutomista miksikään painajaiseksi. Se on minun harrastustyötäni”, Annikki sanoo.

Välillä on maltettava lepuuttaa neulomisesta kipeytyviä hartioita. Viimeistään parin viikon tauon jälkeen puikoille ilmestyvät uuden islantilaisen ensimmäiset silmukat.

”Vähän olen särkysalvaa olkapäihin laittanut ennen kuin menen nukkumaan. Sillä se on tullut korjatuksi.”

Lue myös Anna.fi: Neulominen ei ole vain harrastus – Niko, Kaija ja Kitti kertovat, että se voi olla myös terapiaa tai tapa kommunikoida

Seuraavaksi islantilaispaita tulevalle ylioppilaalle

Kesällä Annikki piti lomaa islantilaispaitojen neulomisesta, sillä silmukka silmukalta sylissä kasvava neule olisi ollut turhan lämmin helteellä polvien päällä pideltäväksi. Täyttä taukoa neulomisesta Annikki ei kuitenkaan pitänyt. Puikoilta valmistui useampi pari niin pitsi- kuin ruusukuvioisia kirjoneulesukkiakin.

Nyt syksyllä islantilaisneuleet ovat alkaneet jälleen poltella. Sukuun on tulossa ensi keväänä kaksi uutta ylioppilasta, joille pitäisi neuloa villapaidat.

Seuraava värikin on jo tiedossa.

”Kun löytyisi jotain ihanaa vihreää lankaa, olisin tyytyväinen.”