Huonekasvit

6 asiaa, joita huonekasvien asiantuntija ei koskaan tekisi omille kasveilleen: ”En missään nimessä suosittele”

Huonekasvit ovat usean kodin vakiovaruste, mutta moni tuskailee niiden oikeaoppisen hoidon kanssa. Asiantuntija listaa kuusi asiaa, joita jokaisen viherpeukalon olisi hyvä välttää.

Vaikka huonekasvien hoitoon kätkeytyy useita sudenkuoppia, on moni niistä helposti kierrettävissä. Kysyimme Biolanin puutarhaneuvoja Riikka Kerttulalta, mitä hän ei ikinä tekisi omille kasveilleen.

1. Pimeään nurkkaan laittaminen

Moni hankkii huonekasvin ulkonäön perusteella. Kotona kasvi saatetaan sijoittaa paikkaan, jossa se näyttää sisustuksen kannalta mahdollisimman hyvältä sen kummemmin asiaa miettimättä.

Kasvi voidaan esimerkiksi asettaa pimeään nurkkaan, missä luonnonvalon puute koituu kasvin kohtaloksi.

”Kasvi on sijoitettava mahdollisimman lähelle ikkunaa. Suomessa on talvisin hyvin vähän aurinkoisia päiviä, ja moni kasvi vaatii luonnonvalon kaveriksi myös kasvivalon. Mikäli kasvi ei saa tarpeeksi valoa, ei se voi yksinkertaisesti selviytyä”, Kerttula muistuttaa.

2. Vääränlainen kastelu

Huonekasvia valitessa on hyvä pohtia, miten paljon aikaa ja energiaa siitä huolehtimiseen on.

Kerttulan mukaan moni ahkera viherpeukalo saattaa erehdyksissään hankkia kasvin, joka pärjäisi huomattavasti vähemmällä hoidolla ja toisin päin. Silloin päädytään tilanteeseen, missä kasvia kastellaan joko aivan liikaa tai liian vähän.

Kannattaakin miettiä, onko omalla kohdalla ongelma enemmänkin liikakastelu vai kastelun unohtaminen.

”Olen itse hyvin laiska huonekasvien hoitaja, enkä tästä johtuen voisi kuvitellakaan kasvattavani esimerkiksi tasakosteaa multaa vaativaa peikonlehteä tai viirivehkaa, ellen omistaisi vesisäiliöllä varustettua kestokasteluruukkua”, Kerttula kertoo.

3. Mullanvaihdon skippaaminen

Mullanvaihdon merkitystä huonekasvin kasvulle usein vähätellään. Moni ajattelee, ettei multaa tarvitse vaihtaa, sillä kasvilla on vielä hyvin tilaa kasvaa ruukussaan. Tilanpuute ei ole ainoa syy, miksi multa täytyisi vaihtaa säännöllisesti.

”Jo vuodessa multaan voi huoneilman ja kastelun kautta kertyä haitallisia määriä suoloja ja bakteereja, jotka haittaavat kasvin vedensaantia. Siksi multa olisi hyvä vaihtaa noin kerran vuodessa.”

Isosta ruukusta voi kaivaa pintamultaa, ja korvata sen uudella tuoreella mullalla, jos kaikkea multaa on hankala vaihtaa.

4. Lannoituksen laiminlyönti

Kerttulan mukaan yksi yleisimmistä syistä kasvien näivettymiselle on lannoituksen laiminlyönti.

On totta, että vaikka kasvia ei hetkeen lannoittaisi, saattaa se silti kasvaa. Kasvi kuitenkin käyttää ruukussa olevat ravinteet nopeasti loppuun.

”Jos ravintoa ei anneta lisää, kasvilla alkaa henkiinjäämistaistelu. Kasvi saattaa saada vettä ja pysyä hengissä muttei kasva. Vähitellen alimmat lehdet alkavat kellastua, kun kasvilla ei riitä energiaa kasvuun.”

5. Kasvien leikkaamatta jättäminen

Roikkuvat ja rönsyilevät kasvit, kuten amppelit, ovat tällä hetkellä kovassa huudossa. Vaikka etenkin talvella tämän kaltaisten kasvien rönsyt kasvavat ohuina ja pitkinä, eivät ihmiset uskalla leikata tai typistää versoja. Saksimista ei kannattaisi pelätä, muistuttaa Kerttula.

”Etenkin talven aikana näivettyneet versot ja ruskeat lehdet kannattaa kevään tullen leikata pois. Silloin kasvi näyttää hyvinvoivalta ja myös on sitä.”

Lue myös Anna.fi:stä: Sisusta viherkasveilla koti kauniiksi! Trendikkäimmät huonekasvit, vinkit asetelmiin ja neuvot oikean ruukun valintaan

6. Somesta löydettyjen vinkkien noudattaminen

Sosiaalinen media on pullollaan vinkkejä kaikkeen, myös viherkasvien hoitoon. Kerttula kannustaa tarkastelemaan sosiaalisessa mediassa esiteltyjä vippaskonsteja kriittisin silmin.

Esimerkiksi Instagramissa ja Facebookissa näkee niksejä, joissa kasvi upotetaan veteen tai multa kuumennetaan uunissa tuholaisten torjumisen toivossa.

”Näitä en missään nimessä suosittele, sillä multa on elävä materiaali, jonka ominaisuudet heikkenevät rajusti, jos se kastellaan läpimäräksi tai kuumennetaan. En suosittele kuumentamista missään tilanteessa, sillä nykyään on olemassa hyvä valikoima biologisia torjuntaeliöitä”, Kerttula toteaa.