Puutarha

Keväällä kukkivat perennat ilahduttavat aikaisella loistollaan – katso 10 vaihtoehtoa puutarhaan

Aikaisin keväällä kukintansa aloittavat perennat tuovat katseltavaa muuten vasta heräilevään puutarhaan.

Keväällä kukkivat perennat loistavat kilpaa sipulikukkien kanssa. Kumpiakin kannattaa istuttaa puutarhaan, jotta heräilevät pölyttäjät saavat ravintoa ja ihmiset silmäniloa.

Aikaisten perennojen kukinta-aika riippuu lajista ja lajikkeesta mutta ennen kaikkea kasvupaikasta. Aika vaihtelee vuosittain lumien sulamisen mukaan.

Jos tulee aikainen ja lämmin kevät, kukinta saattaa yllättää jo pälvipaikoissa ja seinänvierustoilla. Varjoisassa paikassa sama sortti saattaa kukkia jopa viikkoja myöhemmin.

Kokosimme kymmenen vaihtoehtoa varhain kukkivista perennoista. Pääseekö joku näistä sinun puutarhaasi?

Keväällä kukkivat perennat

Vaaleajouluruusu (Helleborus niger) kukkii joskus jopa lumen keskellä, mutta viimeistään huhti-toukokuussa. Lajikkeita on paljon ja niiden korkeus vaihtelee, mutta tavallisesti laji kasvaa noin 30 senttiä korkeaksi. Jouluruusut viihtyvät puolivarjossa paikassa, humuspitoisessa ja ravinteikkaassa maassa.

Kevätesikko (Primula veris) on kevään airut, yksi varhaisimpia kevätkukkijoita. Keltaiset tai oranssit kukat avautuvat tavallisesti toukokuussa, mutta usein kukintaa riittää kesäkuun puolellekin. Matalahko 10–20 senttiä korkea perenna viihtyy auringosta puolivarjoon. Laji pitää läpäisevästä, hyvin kalkitusta maasta. Esikot leviävät siementämällä ympäristöönsä.

Tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris) on matalahko 20–30 sentin korkuinen hyvin aikaisin kukkiva perenna. Kukinta alkaa usein jo toukokuussa, mutta saattaa viivähtää kesäkuun puolelle. Nuput ovat ”karvaiset”, ja niistä avautuvat sini- tai liilasävyiset kukat. Kylmäkukat viihtyvät aurinkoisilla paikoilla, hiekkapitoisessa läpäisevässä kalkitussa maassa.

Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) on viehättävä noin 10 senttiseksi kasvava pienikukkainen perenna. Taivaansiniset kukat avautuvat touko-kesäkuussa ja muodostavat kukkivan maton puutarhaan. Kasvupaikan tulee olla puolivarjoisa ja maan humuspitoinen ja läpäisevä. Paahdetta tai syvää varjoa kasvi ei siedä. Kevätkaihonkukka leviää versoilla kasvupaikallaan.

Herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia) on ainavihanta 30–50 senttiä korkea perenna, jolla on kiiltävät paksuhkot lehdet. Liilat kukat nousevat touko-kesäkuun vaihteessa lehtien keskeltä, kukinta kestää pitkään. Vuorenkilpi viihtyy auringosta varjoon. Humuspitoisessa maassa kasvu on rehevintä. Kasvin ilme siistiytyy, jos kukat leikkaa pois niiden kuihduttua.

Pikkutalvio (Vinca minor) on 10–15 senttiä korkeaksi kasvava ainavihanta maanpeitekasvi. Lehdistö on kaunis, kiiltävä. Touko-kesäkuussa avautuvat siniset, liilat tai valkoiset kukat. Parhaiten kasvi menestyy puolivarjosta varjoon. Etenkin kevätauringolle alttiina kasvavat kohdat kannattaa suojata, kunnes ympäröivät kasvit varjostavat talviota. Kasvupaikan maan tulee olla humuspitoista ja kalkittua. Laji leviää rönsyjen avulla.

Sammalleimu (Phlox subulata) on matala 5–10 senttiä korkeaksi kasvava runsaskukkainen ja herkästi leviävä laji. Kukat voivat olla valkoiset tai sinisen ja liilan sävyiset. Kukinta-aika on touko-kesäkuu. Kasvi viihtyy aurinkoisella kasvipaikalla läpäisevässä, hiekkapitoisessa maassa. Kun kasvi ränsistyy keskustastaan, se tulee jakaa. Muurahaiset levittävät sammalleimun siemeneniä, joten taimia saattaa löytyä kiven koloistakin.

Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) kukkii puolivarjoisilla paikoilla touko-kesäkuussa kermanvalkoisin kukin. Lehdet ovat heleänvihreät ja niiden ylle nousevat kukat kuin poutapilvet. Tiarella kasvaa noin 15–25 senttiä korkeaksi. Paras kasvupaikka on lievässä varjossa, mutta laji selviää myös auringossa, jos maa on kosteutta pidättävää. Maaperän tulee olla lievästi hapanta.  

Patjarikko (Saxifraga Arendsii-Ryhmä) on hanakasti kasvupaikallaan leviävä viehättävä, vain 5–10 senttiä korkeaksi kasvava laji. Kukinta-aika on touko-kesäkuu. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen ja maa kuivaa, hiekkaista ja niukkaravinteista. Jaa kasvi, kun ruusukkeet alkavat ruskettua keskeltä. Lajista on tarjolla paljon lajikkeita. Yhdestä ainoasta taimesta saattaa siementämällä saada alkunsa laajakin kasvusto.

Lue myös Anna.fi: Museonjohtaja Julia Donnerin mielestä puutarhaa ajatellaan turhan paljon kuvana, jonka pitäisi pysyä täydellisenä

Niittykullero (Trollius europaeus) on keltakukkainen perenna, joka kasvaa 50–70 senttiä korkeaksi. Kukinta-aika on kesäkuun alkupuolella, mutta kevään tulon mukaan se saattaa kukkia aikaisemminkin. Kullerolle sopii aurinkoinen tai puolivarjoisa kasvupaikka. Maan tulee olla kosteutta pidättävää ja humuspitoista. Kullerot viihtyvät ojanpientareilla ja tulvaniityillä.

Lähteenä käytetty Viheralueiden suomalaiset perennat (Taimistoviljelijät 2023).