Puutarha

Toisen roska on toisen aarre -sanonta pitää paikkansa tässä siirtolapuutarhassa – Sirpan käsissä vanhat esineet saavat uuden käyttötarkoituksen  

Puutarhan persoonallinen koristelu ei vaadi rahaa vaan luovuutta. Tampereen Nekalan siirtolapuutarhan kesäasukas Sirpa Santala keksii vanhoille kirppislöydöille ja tuttujen lahjoittamille, aikaa nähneille esineille uusiokäyttöä.

Vanhojen tuolien uusissa ”elävissä” istuimissa kasvaa kukkia ja sammalta. Tontin perällä on pitkässä narussa solmioita – jopa silkkisiä – aidan virkaa tekemässä. Kasvien seassa pienet polut johtavat Sirpa Santalan käsitöiden ja kierrätysesineiden kiinnostavaan maailmaan.

Yli 80-vuotias siirtolapuutarhamökki ja sen puutarha inspiroivat Sirpaa koristelemaan molempia vanhoilla puutarhatyökaluilla, tekstiileillä, astioilla ja kasveilla.

”Monet tuovat minulle vanhan tavaran, josta on jokin osa rikki. Ja ruostuneita astioita tuodaan. Tutut tietävät, että teen esineellä jotain tai pistän sen johonkin juttuun.”

Lue myös: Hurmaava siirtolapuutarha x 8 – kokosimme yhteen kauneimmat kesäparatiisit

Vanhan ja uuden yhdistämistä

Vuosien aikana harrastuksena kerätyt ja saadut esineet ovat ennen pitkää soljahtaneet hyvin uuteen ympäristöön. Erilaiset asetelmat elävät ajan myötä, koska puutarha kasvaa esineiden sisään ja ympärille.

”Betoni-, keramiikka- ja risutyöni löytävät paikkansa erilaisiin asetelmiin puutarhassa. Sijoitan niihin myös aikaa nähneitä huonekaluja, neulontatöitä ja muita vanhoja tavaroita.”

Talvenkestävyys on tärkeä ominaisuus puutarhaan sijoitettaville tavaroille, koska varastotilaa on palstoilla yleensä vähän.

”Niiden, jotka kelpuutan, täytyy kestää talvea edes vuoden tai pari.”

Omaa puutarhanhoidon filosofiaa piti muuttaa

Sirpan mökkikausi alkaa toukokuussa. Kaupunkiasunnosta polkaisee pyörällä tai ajaa autolla nopeasti Nekalan siirtolapuutarhalle, jossa hänellä on ollut mökki 14 vuoden ajan.

Rehevä puutarha on jaettu kahteen osaan. Aurinkoisempi alue on kasvihuoneelle ja varjoisampi on tarkoitettu kesähuoneessa oleskelulle. Suuren omenapuun alla ja puskien reunustamassa kohdassa on miellyttävän viileä mikroilmasto, vaikka auringossa lämpötila kohoaa yli 30:n.

Aikaisemmin Sirpa yritti siirtää kasveja sinne minne halusi, mutta sitten hän luovutti ja ajatteli, että kasvakoon missä haluavat.

”Esimerkiksi aloin kyseenalaistaa, miksi yritän väkisin kasvattaa vadelmia kohdassa, jossa kirsikkapuu viihtyy ja antaa suojaa. Ajattelenkin niin, että jos vadelmat haluavat olla missä nyt ovat, niin olkoot.”

Varastelevat naapurit aarteiden riesana

”Naapureiden palaute on pääosin positiivista ja tuntuu mukavalta, mutta itselleni teen tätä kaikkea kuitenkin. Ideoita saan myös taidenäyttelyistä ja ITE-näyttelyt poikivat omia juttuja mieleeni”, Sirpa kertoo.

Sirpan käsityöt ovat kiinnittäneet erityisesti yhden naapurin huomion. Katolla rymistävän ja pihassa liikkuvan oravaperheen kanssa elo on kuin Aku Ankan piirroselokuvissa, joissa Tiku ja Taku tekevät tälle kiusaa.

Puutarhan osia jakavan metalliaidan patalapuista on napattu värikkäitä ”sisustuselementtejä” pesään. Omenapuusta roikkuvista ja naruverkkoihin punotuista verkonmerkkilasipalloista revittiin puolestaan narut.

Luovuutta tarvittiin taas kerran, ja Sirpa keksi tehdä palloihin uudet narut tervalla terästäen. Tämän jälkeen pallot saivat roikkua turvassa.

Ideoita kypsytellessä

Inspiraatiota Sirpa on hakenut myös paljon puutarha- ja sisustusohjelmista, ulkomaita myöten.

”Lempiohjelmani on Unelmakoti Sisiliassa. Täytyy kuitenkin pitää välillä luovia taukoja. Idean kypsyminen vaatii sitä.”

Seuraavaksi hän on suunnitellut laittavansa kierrätystangon maahan kiinni ja kasaavansa siihen vanhoja esineitä. Ennestään jemmassa on kukanmuotoisia lamppuja. Mukaan tulisi taas myös jotain uutta itse tehtyä.

Sirpa käy katsomassa säännöllisesti siirtolapuutarhan metalliroskalaatikon ja kiertelee kirpputoreilla. Hänellä on yksi hyvä neuvo, jota haluaa jakaa muillekin.

”Jos miettii, vienkö kaatopaikalle, älä vie.”