Nora ja Tomi ostivat talon, jonka remontissa seinän takaa löytyi salahuone – tarinan mukaan rakennukseen on kätketty hopea-aarre
Pöydän alla nukkuva kummitus, salahuoneita seinien sisällä ja kätketty hopea-aarre. Harva pystyy kertomaan kotitalonsa menneisyydestä yhtä kiehtovia tarinoita kuin lahtelaiset Nora ja Tomi, jotka ostivat vanhan lankarullatehtaan isännöitsijän talon.
Myyntisivustolta bongattu 400-neliöinen talo herätti hilpeyttä yhteistä kotia etsivissä Nora Niskasessa ja Tomi Hiltusessa – se kun täytti komeasti toivotut kriteerit. Hakusessa oli näet tilava talo hyvien kulkuyhteyksien varrella.
Pariskunta oli löytänyt toisensa aikuisiällä keväällä 2019. He ehtivät käydä tutustumassa pariin rintamamiestaloon, kunnes katse osui ilmoitukseen komeasta keltaisesta pytingistä.
”Laskimme asiasta leikkiä, että lähdetäänkös katsomaan tämmöistä kartanoa. Hieman hihitellen päädyimme tutustumaan taloon – ja sen jälkeen meille ei sitten kelvannutkaan enää mikään muu”, Nora kertoo.
Tomiin teki jo pihalla vaikutuksen se, miten jylhä ja näyttävä talo oli kokonaisuudessaan. Sisällä ihmetytti huoneissa vallitseva hiljaisuus, vaikka oltiin kuitenkin lähellä Lahden keskustaa.
”Oli kuin ulkopuolinen maailma olisi jäänyt jonnekin kauas”, hän sanoo.
”Sisään kuljettiin ihanan lasikuistin kautta, joka sai heti kaltaiseni romantikon sydämen läpättämään. Alakerran tiloissa oli neuvottelupöytiä ja muodollisia kalusteita. Sieluni silmin aloin kuitenkin heti nähdä, miten ihana tila olisi, kun sen sisustaisi kodiksi”, Nora lisää.
Remonttitarpeet selvitettiin huolella
Ensi-ihastuksesta huolimatta näin suurta hankintaa ei tehty hätiköiden. Oli mietittävä talouspuolta ja selvitettävä mahdollisia remonttitarpeita.
Pariskunta kävi tutkimassa rakennusta kolme kertaa, viimeisellä kerralla mukana oli myös putkimies. Talossa oli tuolloin suora sähkölämmitys ja piti selvittää, miten se voitaisiin vaihtaa edullisempaan järjestelmään.
Stora Enson omistuksessa olleesta rakennuksesta oli pidetty asiallisesti huolta. Tomi ja Nora saivat luettavaksi paksun kuntotarkastusraportin ja paikalla kävivät myös homekoirat. Tiedon runsas määrä rauhoitti ja kaupat uskallettiin lopulta tehdä. Muuttokuorma kannettiin sisään pääsiäisenä 2021.
Talo muuttui yksityiskodista vieraskerhoksi
Rakennuksen tarina alkaa vuodesta 1888, jolloin se valmistui Tornatorin lankarullatehtaan isännöitsijän kodiksi. Ruukinpatruuna Wolter Ramsay perusti tehtaan Lahteen pääradan ja Vesijärven pistoraiteen risteykseen, koska sieltä löytyivät hyvät kuljetusyhteydet ja runsaasti koivupuuta.
Isännöitsijän asuintalo rakennettiin alueen pohjoispäähän, erilleen tehdasrakennuksista ja työväenasunnoista. Talossa asui vuosien varrella useampikin tehtaan isännöitsijä, nykytermein toimitusjohtaja. Isännöitsijä ja paikallisjohtaja Georg Enbomin aikana hirsirunkoiseen taloon rakennettiin lautarakenteinen toinen kerros sekä kellari keskuslämmityskattiloineen 1930-luvun puolivälissä.
Tiettävästi talossa on ollut myös puutarhurin ja konttoristien asunnot. Tähän viittaavat rakennuksessa olleet keittiöt sekä merkinnät sähkökaapissa.
Vuonna 1974 rakennuksen käyttötarkoitus muuttui, ja se lakkasi toimimasta yksityiskotina. Tehtaan työterveysasema muutti talon toiseen päätyyn. Muissa tiloissa pidettiin kokouksia ja kestittiin vieraita, yläkerrassa nämä saattoivat myös yöpyä. 1980-lopusta lähtien koko rakennus oli tehtaan vieraskerhon käytössä aina siihen saakka, kun Nora ja Tomi ostivat sen jälleen yksityiskodiksi.
Poliisi nouti kummituksen
Talon menneisyydestä liikkuu monia tarinoita. Stora Enson lainaamassa historiikissa vieraskerhon emäntänä vuoteen 1999 asti toiminut Kirstin Kivistö kertoo seuraavaa:
”Eräänä aamuna töihin tullessani luulin kohdanneeni vanhan talon oman kummituksen. Lähempi tarkistus osoitti, että yöllä taloon omin lupinensa tullut ”vieras” oli nautiskellut virvokkeita ja nukahtanut pöydän alle. Tapaus osoittautui poliisin tutuksi ja pikku hässäkän jälkeen musta-maija nouti kummituksen.”
Samaisen emännän mukaan tarina kertoo, että taloon olisi vapaussodan aikaan kätketty hopea-aarre: ”Ehkäpä omistaja käy sitä välillä tarkastamassa ja unohtaa ovet auki, olenpa joskus ollut kuulevinani narinaa yläkerrasta. Aarretta ei kuitenkaan ole löytynyt remontin yhteydessä, eikä sen takia kannata taloa purkaa.”
Tomi ja Nora eivät ole kummituksiin saati aarteeseen törmänneet mutta muita hassuja löytöjä on tehty.
”Ylävintillä on valtava tynnyri, jonka käyttötarkoitus ei ole meille selvinnyt. Se ei mahdu mitään kautta vintiltä pois, emmekä siksi ymmärrä, miten se sinne on saatu”, Tomi kertoo.
Seinien sisältä on paljastunut myös kaksi salahuonetta. Toisesta löytyi outoja välineitä, joita kuuleman mukaan on käytetty pontikankeitossa.
Seinien välistä löytyi lankarullia
Vuosituhannen vaihteessa rakennuksen alakertaan oli tehty mittava remontti. Punaisena lankana oli palauttaa taloon sen alkuperäinen henki ja tunnelma. Puulattiat oli maalattu ja seinät tapetoitu paperitapeteilla.
”Kodin raamit olivat siis kuta kuinkin valmiit alakerran osalta muuttaessamme”, Nora toteaa.
Suurin muutostarve oli lämmitysjärjestelmän muuttaminen vesi-ilmalämpöpumppuihin. Tämä edellytti patteriputkiston rakentamista ja kaikkien pattereiden vaihtamista. Kolme putkimiestä teki töitä kuusi viikkoa, jotta kaikki saatiin valmiiksi ennen pakkasia.
”Yläkerran makuuhuoneissa ei ollut tapahtunut mitään noin puoleen vuosisataan, joten siellä olemme tehneet remonttia vähitellen. Iloksemme muovimattojen alta löytyivät vanhat puulattiat, jotka pääsivät jälleen päivänvaloon”, Tomi sanoo.
Seiniin oli käytetty oman firman tuotteita, eli Enso-paneelia, joka sekin on saanut lähteä. Huoneet oli vieraskerhon aikoina numeroitu, ja tapa jäi käyttöön nykyisillekin asukkaille.
”Tällä hetkellä valmiina ovat huoneet viitonen ja ykkönen”, Tomi nauraa.
Kaikki tarpeelliset remontit tehdään perinteisiä menetelmiä kunnioittaen. Muovia ei talon rakenteista löydy. Eristeenä käytetään Ekovillaa – tai purua, kuten ennen vanhaan.
”Kun kerran lankarullatehtaan talossa ollaan, seiniä on eristetty rullien sorvauspurulla. Joukossa on myös puisia lankarullan palasia.”
Nora metsästää jykeviä jugend-huonekaluja
Tomi on perheen remonttireiska, joka luottaa Noran kykyyn luoda kotoisuutta väreillä ja kalusteilla. Molemmat ovat käytännönläheisiä kodinlaittajia, eivät tiukkapipoisia pönöttäjiä.
Yhteiseen kotiin tuotiin seulan läpi päässeet kalusteet, vanhaa ja uutta yhdistellen. Kirppikset ovat paras hankintapaikka, ja hakuvahti piippailee kännykässä tasaiseen tahtiin Tori.fi-sivustolle ilmestyneistä löydöistä.
Talon arvokas henki ohjaa valintoja jossain määrin. Nora metsästää jykeviä huonekaluja, mielellään rakennuksen aikakauteen sopivia jugend-tyylin edustajia. Tässäkään ei kuitenkaan ole menty äärimmäisyyksiin.
Kauppojen kylkiäisinä ostettiin myös joitakin talossa olleita kalusteita ja valaisimia, jotka saivat näin jäädä kertomaan omaa tarinaansa menneistä vuosista.
Puutarha nostetaan uuteen loistoon
Taloon kuuluu hehtaarin tontti, joka näin lähellä kaupungin keskustaa lienee aikamoista luksusta. Alun perin piha-alue oli jaettu kahteen osaan: huvilan eduspuistoon ja talon takana olevaan hyötypuutarhaan, jonka yhteyteen Wolter Ramsay oli myös teettänyt sorsalammikon.
Hyvin hoidettu alue oli niin tuottoisa, että sieltä myytiin tuotteita myös ulkopuolisille. Tuoreet puutarhatuotteet ja omassa leivintuvassa paistettu lämmin leipä olivat joka-aamuinen nautinto johtajan aamukahvipöydässä.
Tehtaan työläisiä rohkaistiin kasvattamaan ravintoa omilla palstoilla antamalla taimia johtajan puutarhasta. Hyötytarhassa kasvatettiin myös kukkia myytäväksi työntekijöille.
Historian saatossa puutarhan loisto on päässyt himmenemään. Noralla ja Tomilla onkin edessään aikamoinen seikkailu pihapiirin palauttamiseksi ennalleen. Nyt on vasta raapaistu pintaa ja tehty ilahduttavia löytöjä.
”Nurmikosta putkahti keväällä iloksemme esiin tulppaaneja ja lumipisaroita. Hyötypuutarhasta löytyi karvainen muinaiskarviainen sekä muitakin marjapensaita ja omenapuita. Pihan satavuotiaat puut ovat meille ilon ja ihastuksen lähde kaikkina vuodenaikoina”, Nora ja Tomi sanovat.
Kokemusta heillä on kyllä pihanhoidosta, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Opittavaa siis riittää. Inspiraatiota on käyty hakemassa muun muassa Ainolasta ja Hvitträskistä. Nora on ilmoittautunut myös kansalaisopiston pihasuunnittelukurssille.
Alkuperäisistä lankarullatehtaan rakennuksista ei ole enää jäljellä kuin kerrostaloalueen keskelle jäänyt piippu ja purusiilo. Johtajan huvila sen sijaan on täynnä elämää.
Nora ja Tomi nauttivat siitä, että on tilaa kutsua ystäviä ja sukulaisia kylään. Talo loistaa, kun sen huoneet täyttyvät naurusta ja iloisesta yhdessäolosta.
Lue myös: Retro hurmasi Hallikaiset: kerrostaloasunnon oven takaa paljastuu tyylipuhdas fiftarikoti!
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/2024.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Nora ja Tomi ostivat talon, jonka remontissa seinän takaa löytyi salahuone – tarinan mukaan rakennukseen on kätketty hopea-aarre