Millaiset naulat ja ruuvit sopivat perinnerakentajalle? Lue vinkit

Perinnerakentaja suosii mustia nauloja ja kiinnittää ruuveissa huomiota niiden kantaan.

Suomalainen rakentaminen on perustunut painovoimaan, jolloin ei tarvita nauloja eikä ruuveja. Hirret lepäsivät lovettuina toistensa päällä, kattoruoteet laskettiin ylimpien hirsien päälle ja peitettiin koivuntuohella, joka puolestaan pysyi paikoillaan turpeiden alla. Joissakin liitoksissa käytettiin sopivia luonnonvääriä puita.

Rakentaminen oli myös edullista, koska kalliita sepän takomia nauloja ei tarvittu.

Varhaisimmat puuosien kiinnipitäjät olivat puutappeja, joilla voitiin naulata esimerkiksi pirtin oven laudat poikkipuihin. Sepän yksitellen takomien naulojen historia alkaa usean vuosituhannen takaa, mutta Suomessa niiden käyttö yleistyi vasta 1700-luvulla.

Koneella tehtyjen, metallilevyistä leikattujen naulojen (prässi- eli tamminaulojen) valmistaminen alkoi 1800-luvun puolivälissä. Nykyaikaisia lankanauloja alettiin valmistaa 1800-luvun lopulla.

Poraaminen ja naula

Senkkaava poranterä tekee ruuvin kantaa varten kuopan puuhun. Poraaminen estää puun halkeamisen, ja ruuvin kannan alta ei nouse tikkuja. Pikkuruuville aloitusreikä tehdään piikillä.

Ruuvi löysällä

Kaikki vanhat naulat ovat ”mustia”, kun taas nykyään naulat useimmiten sinkitään ruostumisen estämiseksi. Useat rakentajat ovat sitä mieltä, että musta naula pitää paremmin: jos raudan pinta ruostuu hieman, se pureutuu puuhun.

Yksikään ehjäkattoinen talo on tuskin lysähtänyt sen takia, että naula olisi ruostunut poikki. Punamulta ei tartu hyvin sinkityn naulan kantaan.

Ruuvi on tullut rakennustyömaille naulan rinnalle viime vuosikymmeninä. Yleensä naulakin riittäisi kiinnittämiseen, mutta ahtaissa paikoissa on helpompi käyttää sähköistä ruuvinkääntäjää kuin hakata vasaralla. Ruuvi on myös helpompi irrottaa.

Puuhun ei tule vasaranjälkiä, kun viimeiset millit lyödään tuurnalla

Puuhun ei tule vasaranjälkiä, kun viimeiset millit lyödään tuurnalla. Lattialaudan pontissa tuurna on välttämätön, mutta siitä on hyötyä tasaisellakin pinnalla.

Suorasta urasta ristipääkantaan

Perinnerakentaja kiinnittää ruuveissa huomiota erityisesti sen kantaan. Vanhojen helojen ja saranoiden kiinnittämiseen käytetään raudasta valmistettua Y-kantaista uraruuvia. Sen kanta maalataan muun pintakäsittelyn yhteydessä ruostumisen estämiseksi.

Huonekalujen pienissä heloissa on käytetty myös kupu- ja linssikantaisia messinkisiä ja kirkkaaksi niklattuja ruuveja.

Keskiajalta pitkälle 1900-luvulle ruuvin kannassa oli suora ura. Ristipääkanta syntyi 1900-luvun alussa, mutta rakentamisessa se yleistyi vasta vuosisadan jälkipuolella.
2000-luvun kanta on kuusisakaraista tähteä muistuttava torx. Vaikka torxin kanta ei varmasti lipsu, vanhaa tyyliä arvostava nikkari kiinnittää ainakin kaikki näkyvät helat uraruuveilla.

Jos naula on kiskottava irti, käytä vasaran alla ehdottomasti laudankappaletta suojana.

Jos naula on kiskottava irti, käytä vasaran alla ehdottomasti laudankappaletta suojana.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2017.

Keskustelu

Mikä ihme mahtaa olla jutussa mainittu ” Y-kantainen ruuvi”. ?

Edes Google ei ole kuullut sellaisesta.

Kommentoi juttua: Millaiset naulat ja ruuvit sopivat perinnerakentajalle? Lue vinkit

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X