Alapohjan peruskorjaus ja eristäminen – näin remontoit vanhan lattian

Millainen alapohja ja lattia sopivat vanhaan rakennukseen? Tietenkin rossipohja ja lankkulattia! Perinnemestari kertoo, kuinka vanha lattia remontoidaan.

Aitan lattiat eli maata vasten oleva alapohja ja kahden kerroksen välissä oleva välipohja rakennettiin remontissa kokonaan uudestaan. Aitta oli aikaisemmin kylmää tilaa, mutta nyt alakerta on puolilämmin verstas ja yläkerrassa on vuoden ympäri asuttavat huoneet.

Lue myös: Vanhan aitan kunnostus

Lue myös: Miten syntyy kestävä ja hyvä perustus aitalle?

Jotta alapohjaan saatiin riittävästi tilaa eristeelle, aittaa korotettiin samalla, kun hirsikehikko oli nostettuna syrjään uusien perustusten tekemistä varten.

Täydellinen alapohja

Varhaisimmat rakennusten alapohjat olivat multapenkkejä, joissa eristettä oli vain ulkoseiniä vasten. Keskilattian alueella oli tavallaan suuri matala kellari. Rossilattioita eli täytepohjia alettiin rakentaa säätyläistaloihin 1700-luvun alussa, ja 1800-luvun jälkipuolella ei multapenkkejä enää tehty pikkumökkeihinkään.

Rossilattia on mielestäni paras mahdollinen alapohjarakenne, koska se ei ole suorassa yhteydessä maaperään, josta voi nousta kosteutta rakenteisiin. Kosteus voi nousta maaperästä salakavalasti vesimolekyyli kerrallaan ja kastella lattiarakenteet, ellei talon alla ole kunnollista tuuletusta. Tämän takia samaista lattiarakennetta kutsutaankin virallisemmin tuulettuvaksi tai ryömintätilaiseksi alapohjaksi.

Meillä on matala ryömintätila, joten aitta säilytti alkuperäisen matalan ulkoasunsa. Pelkkien nurkka- ja välitolppien varaan perustetun rungon ansiosta ilma pääsee virtaamaan esteettä talon alla.

Lue myös: Millaiset naulat ja ruuvit sopivat perinnerakentamiseen? 

Vanhat lankut uusia parempia

Aitan huoneissa oli käsittelemättömät lankkulattiat. Yläkerran permanto oli melko siisti, mutta alhaalla suolahuoneen lankut suolaveden värittämät ja viljalaarien puolella hiirien nakertamat.

Siirsimme yläkerran kauniisti patinoituneet lankut alakertaan, jonne ne kiinnitettiin koneleikatuilla nauloilla. Teollinen naulatuotanto alkoi Suomessa 1800-luvun puolivälissä.

Yläkertaan hankimme uusia 5 x 20-senttimetrisiä lankkuja suoraan sahurilta, joka etsii hyvälaatuista puutavaraa veneenveistäjille ja lattiantekijöille. Vaikka etsimme laatupuuta, vanhat lankut olivat paremmat.

Jos verstaassa pudottaa vasaran lattialle, siihen ei tule koloa. Yläkerran vierashuoneessa ei sen sijaan voi kopistella korkokengissä.

Alakerran huonokuntoiset lankutkin pääsivät kiertoon. Aitta ei ole vielä valmis, mutta haimme jo uuden rakennusluvan: aitan taakse tulee kaksi isoa varastohuonetta, jotka saavat pinnastaan robustin mutta muuten tukevan lattian.

Hyvää lattialautaa on vaikea saada

Vielä sata vuotta sitten, kun isäntä kaatoi itse oman metsänsä, hän pani parhaat tukit syrjään. Niistä saatiin rakennuspuut. Kun monitoimikone kaataa metsää, ei siinä vuosikasvua mitata. Jos sahalla tutkitaan puun laatua, niin paras tavara menee 
vientiin.

Puutavaraliikkeet ja lattiavalmistajat kehuvat, että heillä on hyvä raaka-aine, mutta harvoin olen nähnyt lattia-lankkua, jonka vuosikasvu on 1–2 millimetriä. Se on ainoa varma laadun tae: hitaasti kasvanut on kovaa ja kulutusta kestävää.

  • Käytä vanhat lankkusi
    Kun teet remonttia, yritä kaikin keinoin säilyttää vanhat lattialaudat ehjinä ja palauttaa ne. Niissä voi olla naarmuja ja kolhuja, mutta yhtä hyvää puuta ei kaupasta saa. Uusi maali tekee lattiasta jälleen siistin.
  • Osta vanhat lankut
    Muutamat perinnerautakaupat myyvät purettuja lattialautoja. Netin markkinapaikoiltakin voi löytää vanhoja lankkuja, mutta etsiminen on kovan työn takana. Sen sijaa hötöä ylijäämälautaa saa halvalla. Yksi netti-ilmoittaja olisi antanut laminaattia pari neliömetriä ilmaiseksi. Sen arvoista se.

Lisää kuvia osoitteessa perinnemestari.fi.

Laadukkaassa lankussa vuosikasvu on 1–2 millimetriä.

Suopa suojaa lankkulattiaa

Perinteiset lattioiden pintakäsittelyt ovat yksinkertaisia. Satojen vuosien ajan kuurattiin hiekalla ja vedellä. Varhaisin käsittely oli sively rasvattomalla maidolla, jonka kaseiini teki pintaan ohuen suojaavan kalvon.

Yläkerran työhuoneen lattiat käsitellään pellavaöljystä valmistetulla suovalla, joka tekee lankkuihin hieman öljymäisen pinnan. Suopaa on käytetty lattiasuojana 1700-luvulta lähtien.

Kuuratessa suopaa lorautetaan kylmään pesuveteen. Lattia kastellaan ensin pestävältä alueelta, suopavedellä harjataan pinta puhtaaksi ja lopuksi pesuvesi kuivataan pois. Kun lattian kuuraa toistuvasti, se saa ajan myötä kauniin matan pinnan.

Vanha lattia pestään vedellä ja suovalla.

Suopakuuraus tehdään kylmällä vedellä märälle lattialle.

Alakerran verstashuoneiden patinoituneiden lankkujen pintakäsittely on vielä helpompi – niille ei tehdä mitään. Kun lankuilla on trampattu sata vuotta, niiden pinta on kovettunut likaa hylkiväksi.

Porraskuistin uusien rappusten pintakäsittely tuottaa eniten päänvaivaa. Jos niille ei tee mitään, kulkuväylä alaa likaantua, mutta lopulta portaat patinoituisivat tasaisesti. Ehkä emme jaksa odottaa sataa vuotta, vaan ne maalataan pellavaöljymaalilla samoin kuin pihapiirin kahden muunkin porraskuistin askelmat.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Alapohjan peruskorjaus ja eristäminen – näin remontoit vanhan lattian

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X