Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Kun pelargonit vihdoin puhkesivat ihanasti kukkaan, hoitajan mieleen hiipii jo tuleva talvi. Mihin ihmeeseen saan mahtumaan kohta 100 pelargonia, kun ruukutkin vaativat talveksi tilansa.

Kopsis! Ääni lasiterassilta kertoo, että taas syntyi sirpaleita ja pistokkaita. Kun pienissä saviruukuissa kasvavat pelargonit kuivuvat kunnolla, ne alkavat kaatuilla ja putoilla. Oma vika. Mitäs kasvatan niistä niin pitkäversoisia ja reheviä!

 

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Sieltä se tuli toista metriä korkealta tiililattialle, melko siististi tällä kertaa. Kissat eivät ole nyt syypäitä, koska ne eivät ole mailla halmeilla.  Lajike taitaa olla Friesia? Nimilaput ovat seonneet ja kadonneet jo vuosia sitten.

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Laskin viikolla, että pelargoneja on nyt yhteensä 95 kappaletta. Tuli mieleen, että pitäisiköhän saada Suomi 100 -juhlan kunniaksi tasaluku. Nyt ne syntyivät yhdellä keikauksella, kun leikkelin pisimmät versot pistokkaiksi.

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Kun koko kesän terassilla rehottanut pelargoni putoa tiiviistä rivistä, ei sitä oikein saa enää tukevasti hyllylle. Ote viereiseen kaveriin on kirvonnut, joten nyt on parasta leikata sitten oikein kunnolla.

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Hyvä tästä leikatustakin tulee, ainakin tuuheampi. Muuten noudatan kyllä vapaan kasvatuksen periaatetta, ja annan versojen kasvaa niin pitkiksi ja kiemuraisiksi kuin haluavat. En minä tätäkään kovin lyhyeksi leikannut, muutama kiemuranalku oli pakko jättää.

<Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Pistokkaita tuli juuri se tarvittava viisi. Pistin ne vesilasiin, kuten aina. Haluan nähdä juuret ennen kuin istutan pistokkaan multaan, ettei tarvitse suotta ruukuttaa. Näitä ruukkuja kun on muutenkin kaikki paikat täynnä.

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Jaahas, ruukku meni rikki myös, mutta siihen on totuttu. Rikkonaisesta saviruukusta tulee kaunista sirpaletta rauniopuutarhaan.

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Onneksi jokaisen naisen käden ulottuvilla on läjä vararuukkuja – jos vaikka loppuvat yllättäen. Kesä on ollut sateinen, siitä vihertävä sävy ulkona säilytetyissä kaunottarissa.

Vanhat saviruukut ovat ihania vaikka koristeena. Talveksi ruukut pestään ja pinotaan kasvihuoneeseen, ulkona ne saattavat rikkoutua, vaikka olisivat tyhjiäkin. Koko perheen talkoon, kun näitä tyhjiäkin on viitisensataa :).

Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja

Saviruukkujen alustoilla käytämme vanhoja kahvikupin tasseja. Niitä rikkoutuu myös usein, joten pientä pelivaraa täytyy olla. Lasiterassin astiakaapista on kätevä ottaa rikkoutuneen tai likaisen tilalle puhdas.

Höpöhöpö – kätevyys on kyllä tästä hommasta kaukana. Aluslautasten puhtaana pitämisessä on tosiassa iso homma. Kun toiset kitkevät puutarhaansa, minä pesen sen astioita!

Pelargonien talvi

Vielä pari kuukautta pelargonit viettävät kesälomaansa kasvihuoneessa ja lasiterassilla. Sitten ne tuodaan sisälle, jolloin koti alkaa hetkellisesti kukkia – kyllä se siitä pian rauhoittuu ja alkavat kitukuukaudet kevättä odotellessa.

Viime vuonna sisälle tuotiin 80 kappaletta ja kevääseen niistä selvityi 55 kpl. Haastena on 20 prosentin vuosittainen lisäys, ja talvehtineet kasvitkin ovat vuosi vuodelta suurempia!

Lue viime pelargonien viime syksyn kotimatkasta täältä . Pois ei pelargoneja kannata heittää, vaan kokeile rohkeasti talvettamista huoneenlämmössäkin! Varoitan kuitenkin, että pelargoniharrastus voi koukuttaa keräämään yhtä jos toista!

Kauniita loppukesän päiviä, toivottaa puutarhatoimittaja Paula