Suklaapossu

Helpot lusikkaleivät ilman voin paahtamista

Helpot lusikkaleivät

 

Tyttömme 5-vuotissynttäreitä juhlittiin ensimmäisen kerran viime viikonloppuna. Rakastan synttäreiden järjestämistä. Silloin on mahtava tilaisuus testailla kaikkea kivaa leipomiseen liittyvää ilman, että pitää itse yrittää mutustella kaikkia herkkuja omiin suihinsa. Ja kyllä taas tuli kokeiltua vaikka mitä; keksejä, makeita kakkuja (myös munattomina), suolaisia kakkuja, kauniita (ja helppoja!) koristeita kakkujen päälle, liivatteetonta pannacotan tapaisia pikkuherkkuja…! Luvassa on siis reilusti erilaisia, ihania, juhliin sopivia leivontaohjeita tulevina viikkoina. Aloitetaanpa vaikka näillä suht perinteisillä, mutta niin herkullisilla lusikkaleivillä. Jotta ohjeessa ei olisi liikaa toistoa vanhoihin lusikkaleipäohjeisiin, niin tällä kertaa lusikkaleipätaikina syntyi aiempia helpommin ja nopeammin. Eikä makukaan kärsinyt, vaan päinvastoin, mielestäni se jopa parani!

Helpot ja nopeat

Pitäisi varmaan kiittää vanhinta tytärtämme, jonka ansiosta nämä tavallista helpommat (ja maukkaammat) keksit tuli tehtyä. Hänen leivontainnostus nimittäin jatkui (ja jatkuu edelleenkin), tällä kertaa hän halusi tehdä lusikkaleipiä. Olemme tehneet tällaisia jo pariin otteeseen aiemmin sekä vadelmatäytteellä että ihanina lemon curd-versioina eli sitruunatäytteisinä. Ne ovat hyviä ovat, joten en kyllä yhtään ihmettele miksi tyttö tälläkin kertaa kaivoin lusikkaleipäohjeen esille… Yleensä lusikkaleipiä tehdessä taikinaan tuleva voi paahdetaan, jolloin siihen saadaan kinuskinen maku. Tyttömme halusi kuitenkin tehdä lusikkaleivät kokonaan itse, joten halusin jättää kattilan kanssa heilumisen toiseen kertaan. Tämän takia tein ohjeesta vieläkin helpomman ja kokeilin, miten tavallisen sokerin vaihto fariinisokeriin vaikuttaa lopputulokseen. Ja voi jehna kun näistä tuli hyviä!

Synttäreille tarjottavaa

Testailin samalla myös kahta erilaista tapaa tehdä taikina. Toinen oli helppo ja toinen vieläkin helpompi. Kumpaankaan taikinaan ei tarvita vatkainta, vaan aineet sekoitetaan nopeasti lusikalla sekaisin. Toista tapaa varten voi oli huoneenlämpöistä ja toisella tavalla tehden rasva sulatettiin. Molemmat versiot onnistuivat tytöltä hienosti (vaikka hän taisi hieman tarvita apua huoneenlämpöisen rasvan ja sokerin yhteensekoittamisessa, se kun oli sen verran kovaa treeniä käsivarsille). No mutta molemmilla tavoilla lopputulos oli liki sama: lusikkaleivistä tuli kinuskisia, mureita, rapeita, aavistuksen sitkeitä. Tosi herkun makuisia jo sellaisenaankin, ilman täytteitä. Seuraavana päivänä täyttämisestä ne olivat jo melko pehmoisia, enää aavistuksen rapeita, edelleen kinuskisia ja todella suussasulavia.

Laitoin lusikkaleivät pakkaseen pariksi viikoksi ja nostin päivää ennen juhlia sulamaan huoneenlämpöön. Tuon jälkeen rapeus oli hävinnyt, mutta maku oli säilynyt ilmeisen hyvänä, sillä kaikki esille ottamani lusikkaleivät hävisivät parempii suihin juhlien aikana.

Helpot lusikkaleivät

Me taitettiin väliin kaupasta mukaan tarttunutta lakkahilloa, jonka maku hukkui maukkaiden keksin joukkoon. Väliin olisi hyvin sopinut myös vaikkapa jokin muukin, suht tasainen hillo tai vaikka nutella. Hmm, pitänee tehdä itsekin uusi erä ja testailla eri makuja..

 Helpot lusikkaleivät

n. 40 kpl

Aineet:

200 g voita huoneenlämpöisenä

1.25 dl fariinisokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

1 tl soodaa

Väliin:

(lakka)hilloa

Ohje:

Taikinan tekotapa I:

Sekoita huoneenlämpöinen, pehmeä voi ja fariinisokeri hyvin sekaisin vaikkapa puukauhalla. Lisää joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu vaniljasokeri ja sooda. Sekoita keskenään sekaisin vain sen verran, että kaikki aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet. Älä vaivaa taikinaa.

Jos taikina on liian löysää, eikä siitä saa helposti muotoiltua lusikassa taikinakasoja, laita taikina tarvittaessa hetkeksi jääkaappiin. Sen jälkeen sitä on helpompi käsitellä.

–> Tekotapa I:llä lopputuloksena on todella mureita, rapeita, aavistuksen sitkeitä, kinuskisen makuisia keksejä. Aivan ihania!

Taikinan tekotapa II:

Sulata voi. Sekoita siihen fariinisokeri. Lisää joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu vaniljasokeri sekä sooda. Kääntele nopeasti sekaisin niin, että kaikki aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet. Älä vaivaa taikinaa.

–> Tekotapa II:llä lopputuloksena on myös mureita, aavistuksen sitkeitä, kinuskisen makuisia keksejä. Mureus ei ollut niin selvää, kuin tekotapa I:llä. Hyviä toki nämäkin. Ero kekseissä pieneni keksien pehmetessä, kun olivat olleet vuorokauden ajan täytettyinä.

Tee taikina jommalla kummalla yllä olevalla tavalla. Kun taikina on valmis, muotoile siitä lusikkaleipiä. Tämän voi tehdä monella tavalla. Toisesta postauksesta löytyy kuvalliset siihen, miten olemme tyttöjen kanssa tehneet muotoilut ennen ja tälläkin kertaa.

Laita lusikasta poistetut taikinan palat leivinpaperin päälle uunipellille. Ne voi laittaa suht lähekkäin, sillä taikina ei pahemmin leviä uunissa. Paista 175 asteessa n. 12 minuuttia. Anna jäähtyä kokonaan.

Vinkki:

* Voit vaikuttaa valmiiden lusikkaleipien mureuteen taikinan tekotavan lisäksi myös paistoajalla. Pidemmällä paistoajalla lopputulos on kovempi, kun taas lyhyemmällä paistoajalla saat mureampia ja sitkeämpi lusikkaleipiä. Lyhyellä paistoajalla tarkoitan sitä, että sen aikana lusikkaleivät saavat juuri ja juuri väriä alareunoihinsa, mutta ovat muuten vielä vaaleita. Keskusta tuntuu tällöin pehmeältä, mutta kiinteältä. Ne myös jälkikypsyvät vielä uunistaottamisen jälkeen. Pidempi paistoaika on minuutin tai parin pidempi, jolloin puolikkaat alkavat saada väriä jo muuallekin kuin alareunaan. Etsi uuniisi ja makuusi sopiva aika 🙂

* Täytetyissä lusikkaleivissä erot tekotapa I:n ja II:n välillä oli todella pieni. I:llä keksit olivat ehkä aavistuksen mureampia ja II:llä jälkimaku ei-niin-suussasulava kuin I:llä. Ero oli kuitenkin niin pieni, että keksit voi tehdä kummalla tyylillä tahansa. Ainakin jos nauttii ne vasta seuraavana päivänä täyttämisen jälkeen. Jos haluaa mussuttaa keksit jo muutama tunti täyttämisestä, niin silloin tekotapa I:llä (eli pehmeää rasvaa käyttämällä) tulee parempia, mureampia keksejä.

Lusikkaleivät

 


    Tervetuloa seuraamaan Suklaapossun sähköistä reseptikirjaa, josta löytyy leivonnaisohjeita jokaiseen herkutteluhetkeen!

Suklaapossun keittiössä touhuaa kolmen lapsen äiti, joka testailee intohimoisesti erilaisia reseptejä ja haluaa jatkuvasti oppia lisää erilaisia tekniikoita ja löytää uusia, herkullisia makuyhdistelmiä. Blogin myötä olen hurahtanut myös valokuvaukseen. Täydellisen leivonnaisen metsästys ei pääty koskaan!

Copyright

Kuvat ovat itse otettuja, ellei toisin mainita. Ethän lainaa blogin kuvia ilman lupaani, kiitos!

Yhteydenotot
suklaapossu.leipoo (at) gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Helpot lusikkaleivät ilman voin paahtamista

Martta

Pakastitko nämä täytettyinä ja sokeroituna?

Suklaapossu

Hei Martta. Kyllä, pakastin täytteinä ja sokeroituina.

Maire

Kai ihan hyviä, mutta nämä eivät ole nähneetkään keksejä. Mietipä, mitä eroa on keksillä ja pikkuleivällä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *