Anja saa iloa vapaaehtoistyöstä: ”Jatkan auttamista hoivakodissa ja vedän rakkauspiiriä”
Kun Anja Nieminen, 68, aloitti 11 vuotta sitten vapaaehtoistyöt vanhainkodissa, hän ei arvannut kuinka iloiseksi se hänet tekisikään. Nyt hän vetää senioriystävilleen rakkauspiiriä.
Olen aina ollut iloinen luonne, vaikka lapsuuteni oli vaikea. Isäni oli alkoholisti, ja pelkäsin lapsena paljon. Annoin isälleni aikuisena anteeksi. En halunnut olla katkera. Viha koskee aina ensin vihaajaa, ei kohdetta.
Isoäitini eli mammani sanoi aina: ”Kuules tyttö, katso elämääs ylöspäin. Murehtimisella ei mitään voiteta.” Se on ollut elämäni ohjenuora. Lapsuuden kokemuksiani käsittelin kirjoittamalla runollisen kirjan Elämäni kyyneleet (Pilot-kustannus).
Vapaaehtoistyötä vanhusten hyväksi
Jo kansakoulussa halusin työharjoitteluun vanhainkotiin, mutta sitten suuntauduin työelämässä lasten pariin: olen työskennellyt päiväkodissa, kehitysvammaisten avustajana ja kouluavustajana. Nyt olen eläkkeellä. Vapaaehtoistöitä vanhusten hyväksi olen tehnyt 11 vuotta, ensin Jokioisissa ja nyt Forssassa.
Idea toiminnasta syntyi kuin luonnostaan. Kävin katsomassa ystäväni äitiä Meeriä tämän kotona. Kun Meeri siirtyi hoivakotiin, aloin vierailla siellä.
Oivalsin, että voisin virkistää samalla useampaa asukasta. Kaikki eivät saa yhteyttä vanhuksiin. Minulta se onnistuu. Vapaaehtoistyö antaa minulle nykyisin niin paljon, että välillä olen kuin sulaa vahaa.
Odotettu vierailija
Kun saavun hoivakotiin, huomaan, että minua on odotettu. Halaan jokaisen tuttavani erikseen ja laulan: ”Hyvää huomenta Eeva, mitä sinulle kuuluu?” Sitten hieron vähän hartioita ja sanon: ”Kaikkea hyvää tälle päivälle. Toivottavasti voit hyvin.” On hienoa nähdä, kuinka asukkaat tulevat hyvälle mielelle.
Aiemmin toimin Jokioisissa kahdessa paikassa, palvelukodissa toimintaani osallistui jopa 17 henkeä, reippaita tyttöjä ja poikia.
Ryhmästä minulle on jäänyt tärkeä muisto: Kirjoitimme yhdessä runoja, niin että annoin heille alun. Kerran sanoista ” tytöt iloisesti” syntyi runo, joka kosketti. Se loppui: ”Sitä me aina odotamme, keskiviikkopäivää. Mukavaa kun Anja tulee.”
Ymmärsin, kuinka tärkeitä käyntini ovat asukkaille. Se tuntui hyvältä. Vierailut ovat tärkeitä myös minulle. Onneksi olen harvoin kipeä.
Auttamista myös askareissa
Ennen vanhukset jaksoivat osallistua tietovisaan ja pelata bingoa. Nykyisin kerhoni 6–7 jäsentä ovat huonokuntoisia, eikä poikia ole enää mukana. Vain yksi muistaa odottaa minua oikeina päivinä.
Kahdeksan viimeistä vuotta olen käynyt kaksi kertaa viikossa Forssassa Heikanrinteen palvelukeskuksessa. Käynnillä menee aikaa noin viisi tuntia, sillä yleensä myös autan hoitajia vanhusten syöttämisessä.
Hyvänmielen juttuja
Rakkauspiiri on kerhoni nimi nykyisin. Kun aiemmat ohjelmani eivät enää huonomuististen asukkaiden kanssa toimineet, keksin uudenlaisia hyvänmielen juttuja. Esimerkiksi hatut: koska olen itse aina pitänyt lierihatuista, vein kerran niitä kokeiltavaksi. Voi, että meillä oli hauskaa.
Saatan tuoda pöydälle maljakossa kärpässienen ja sanoa, että nyt menemme sienimetsään. Mielikuvitusta avittamalla pääsemme sinne.
Tarinoin entisajan touhuista ja laulamme. Kyselen asioita, vaikkapa mikä on rakkauden väri ja kertokaapa K:lla alkavia tytön nimiä. Kun näytän kuvia, kissaihminen saattaa paijata söpöä kissan kuvaa.
Kesäisin haen kukkapellolta kukkia viemisiksi. Pellolla tunnen iloa, ja se kaksinkertaistuu kun näen, miten vanhukset nauttivat kukkien kauneudesta.
Ihmiset pitävät siitä, että halaan heitä. Sanon, että halaaminen päivässä pidentää ikää, ja kun halaan teitä kaikkia, en kuole koskaan.
Kun rakkauspiiri päättyy, hyvästelen jokaisen halaten: ”Toivottavasti sydämesi sykkii kun näemme ensi kerralla.”
Lapset ja vanhukset ovat aitoja ja rehellisiä
Onni kumpuaa minulle siitä, että voin tuottaa iloa toisille, olen terve ja voin nauttia kaikesta kauniista. Liikun paljon kävellen ja sulan aikaan pyörällä. Ennen kuljin vanhainkotiin kahdeksan kilometriä suuntaansa, nyt kolme.
Pidän siitä, että lapset ja vanhukset ovat aitoja, rehellisiä. Kun yksi heistä, Wilhelmiina nimeltään, sanoi minulle, että ”Anja, ethän sinä jätä meitä”, liikutuin. Monista vanhuksista on tullut minulle ystäviä. Kun he kuolevat, jään suremaan. Olen ollut myös hautajaisissa. Minulle läheinen jo edesmennyt Linnea sanoi kerran, että olen hänen paras ystävänsä. Tuntui hienolta olla tärkeä jollekin. Lausuin hänen hautajaisissaan Saima Harmajan runon.”
Anjan vinkit onnellisempaan elämään
- Iloitse toisten auttamisesta ja siitä, että saat heidät iloisiksi. Se tekee myös sinut onnelliseksi.
- Mieti mitä syöt. Terveellinen ravinto antaa energiaa ja vaikuttaa mieleesi piristävästi. Älä kuitenkaan ole fanaattinen.
- Liiku luonnossa. Kävele ja pyöräile, ui luonnon vesissä ja retkeile metsissä ja kukkakedoilla. Kun veri kiertää, niin mieli rientää.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2017.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Anja saa iloa vapaaehtoistyöstä: ”Jatkan auttamista hoivakodissa ja vedän rakkauspiiriä”