Suhteet

Kiinasta Suomeen muuttanut Minhua Zinh: "Mieheni ihmetteli, miksi huudan hänelle"

Minhua Zhou, 47, kohtasi Kantonissa elämänsä miehen ja muutti Kiinasta Suomeen 12 vuotta sitten. Hän on opetellut keskustelemaan kuten suomalaiset, hiljaa ja hillitysti.

Kun tapasin Pertin talvella 2006, työskentelin Etelä-Kiinan aluemyyntipäällikkönä runkovesiputkia myyvässä yrityksessä Kantonissa. Vanhempani huolehtivat pojastani kotikaupungissani Maanshan Cityssä 1300 kilometrin päässä.

Pääsin käymään kotona poikani luona vain kerran kuussa. Elämänrytmini oli todella kiireinen. Pari vuotta aiemmin olin eronnut ensimmäisestä miehestäni.

Kohtasimme Pertin kanssa ensimmäisen kerran Kantonissa ravintolassa, joka sijaitsi samassa rakennuksessa kuin yrityksemme toimisto. Huomasin Pertin tarvitsevan apua kielen kanssa tehdessään ravintolassa tilausta. Autoin häntä, rupesimme keskustelemaan ja vaihdoimme yhteystietoja. Jatkoimme yhteydenpitoa netin välityksellä senkin jälkeen, kun hän palasi työmatkaltaan takaisin Suomeen.

Huomasin, että hän on hauska ja huumorintajuinen mies, joka sai minut nauramaan. Hänen kiltteytensä ja luotettava luonteensa vetosivat minuun.

Vanhemmat vastustivat

Puolen vuoden kuluttua Pertti palasi Kiinaan ja kutsui minut käymään Suomessa. Olin kuullut Helsingistä paljon hyvää ja tiesin, että Nokian kännykät ovat suomalaisia. Kesäinen Suomi teki minuun vaikutuksen, ja pian Pertti pyysi minua muuttamaan luokseen Lauttasaareen. Halusimme kokeilla elämää yhdessä, koska olimme molemmat yksin ja kaipasimme kumppania.

Vanhempani vastustivat ajatusta voimakkaasti. Heidän mielestään en olisi saanut jättää hyvää työtäni. Heitä myös harmitti, koska Suomi oli niin kaukana.

Olin kuitenkin tehnyt päätökseni. Halusin, että 10-vuotias poikani saa perheen. Pikkuhiljaa vanhempani huomasivat, että Pertti on luotettava mies ja lopulta he hyväksyivät ratkaisuni.

Muutin Suomeen marraskuussa 2006. Poikani jäi vielä tuolloin Kiinaan käymään kolmannen luokkansa loppuun. Maaliskuussa 2007 menimme naimisiin kotikaupungissani Kiinassa ja seuraavana kesänä palasin hakemaan poikani luoksemme Suomeen. Hän sopeutui tänne nopeasti ja oppi kielen äkkiä. Koulunkäynti tuntui hänen mielestään helpommalta kiinalaisen kurin jälkeen ja läksyjäkin oli vähemmän.

Kiinalaiset puhuvat kovaa

Suomalainen ja kiinalainen tapa kommunikoida ovat hyvin erilaisia. Parisuhteessamme se näkyy siinä, että olen tottunut puhumaan kiinalaisittain kovaan ääneen. Suomalaiset keskustelevat asioista hillitymmin, lyhyemmin ja rauhallisemmin. Etenkin suhteemme alkuvaiheessa mieheni ihmetteli, miksi huudan hänelle. Kiinalaiset puhuvat aina kovaa.

Kiinassa ei myöskään sanota aamulla huomenta tai toivoteta illalla hyvää yötä tai anneta hyvän yön suukkoja. Jos vahingossa jätän toisen sanomatta tai suukon antamatta, mieheni luulee, että olen hänelle vihainen. Olen opetellut huomioimaan häntä paremmin.

Minulle oli myös aikamoinen kulttuurisokki tottua suomalaiseen ruokaan. En voinut uskoa silmiäni, kun minulle ensimmäisen kerran tarjottiin nakkikeittoa. Meillä Kiinassa vieraille tarjotaan aina monta eri ruokalajia ja nyt pöydässä oli vaan yksi pata, jossa oli perunaa ja nakkia. Aluksi se ei maistunut hyvältä, mutta olen myöhemmin oppinut pitämään siitä.

Pertti yritti toppuutella

Aloitin suomen opiskelun melkein heti sen jälkeen, kun olin muuttanut Suomeen. Seuraavana vuonna aloitin aikuisopistossa hotelli- ja ravintola-alan opinnot ja sen jälkeen työskentelin haaveillen samalla oman ravintolan perustamisesta.

Aluksi Pertti yritti toppuutella minua ja varoitti yrittäjyyden olevan raskasta. Halusin kuitenkin oman kiinalaisen ravintolan. Viisi vuotta sitten siihen oli mielestäni sopiva hetki ja perustimme ravintolan Lönnrotinkadulle Helsinkiin.

Pertti tuki ja auttoi minua paljon. Hän tekee yhä paperitytöt ja minä pyöritän ravintolaa. Tämän vuoden alussa avasimme toisen ravintolan Lapinlahdenkadulle.

Nyt Pertti on 62-vuotias ja eläkkeellä projektijohtajan tehtävistä. Välillä yhteiselomme tuntuu haastavalta, koska olemme eri elämänvaiheissa. Hän haluaisi nauttia eläkepäivistä ja minun seurastani, mutta minulla on kova kiire ravintoloiden kanssa. Olen hyvin sitoutunut työelämään enkä malta hidastaa tahtia. Olen vielä nuori ja energinen. Yritän parhaani mukaan taiteilla työnteon ja parisuhteen välillä.

Suhteemme alussa suunnittelimme, että muuttaisimme Kiinaan, kun Pertti jää eläkkeelle. Olen kuitenkin tottunut Suomeen ja elämääni täällä ja viihdyn koko ajan paremmin. Suomessa on paljon parempi ilmalaatu kuin saasteisessa Kiinassa. Elämänrytmikin on mukavampi ja rauhallisempi.

Parasta suhteessamme on se, että emme kyllästy toisiimme. Pertti kuuntelee mielipiteitäni, ottaa minut huomioon ja on romanttinen.

Parasta yhteistä aikaamme ovat viikonloput vapaa-ajan asunnollamme Perniössä. Siellä minäkin voin rentoutua paremmin.