Tuijan miehestä tuli hänen henkilökohtainen avustajansa – ”Sanoin, ettei sinun tarvitse jäädä”

Tuija Ahtialansaari, 40, tapasi puolisonsa jo 13-vuotiaana. Rakkaus on kestänyt, vaikka aviomiehestä on tullut myös sokeutuvan Tuijan henkilökohtainen avustaja.

Tarinansa kertova Tuija Ahtialansaari on ollut yhdessä Vesan kanssa jo 27 vuotta. Vesa on myös Tuijan henkilökohtainen avustaja.

He asuvat kolme teini- ikäisen tyttären kanssa Hangossa. Opaskoiran kanssa Tuija uskaltaa liikkua jonkin verran myös itsekseen.

Rakastuminen 13-vuotiaana

”Olin vasta seitsemännellä luokalla, kun kiinnostuin Vesasta vuonna 1990. Meillä oli silloin kavereiden kanssa tapana oleilla viikonloppuisin kaupungilla, ja jostain syystä aloin kiinnittää huomiota Toyotalla ajavaan poikaan. Jokin hänen olemuksessaan viehätti. Hän oli sellainen tavallinen, rehelliseltä näyttävä poika.

Olin 13-vuotias ja hyvin epävarma itsestäni. Vesa on minua viisi vuotta vanhempi ja ajattelin, että tuskinpa hän minusta kiinnostuu, koska olen niin nuori. En ollut seurustellut aiemmin, mutta joitain ihastuksia oli ollut.

Jotain katseiden vaihtoa siinä oli ennen kuin kerran liftasimme kavereiden kanssa Vesan kyytiin. Sen jälkeen tapasimme usein kaupungilla ja tutustuimme sillä tavalla. Huomasimme, että viihdymme yhdessä. Jonkin aikaa siinä kuitenkin meni, ennen kuin päätimme alkaa seurustella.

Kaverit sanoivat heti, että suhteemme ei kestä kauan, koska meillä on niin suuri ikäero. Vanhemmatkin olivat aluksi sitä mieltä, että seurustelu vanhemman pojan kanssa ei ole hyvä juttu. Tätini kuitenkin tunsi Vesan työn kautta ja vakuutti, että hän on tosi mukava poika, ja lopulta vanhemmat ottivat sen ihan hyvin.

Näkö katosi

Menimme naimisiin vuonna 1998 samaan aikaan, kun esikoisemme kastettiin. Vähän sen jälkeen aloin huomata, että en näe ajaa autoa hämärässä. Pian lopetin ajamisen kokonaan, koska en nähnyt päivälläkään. Sitten en löytänyt edes lusikkaa, kun se oli esikoista syöttäessä pudonnut lattialle.

Vuonna 1999 sain diagnoosin perinnöllisestä silmänpohjanrappeumasta. Tauti etenee aalloissa ja johtaa väistämättä sokeuteen.

Nyt vasen silmäni on jo käytännössä sokea ja oikean silmän näkö on enää putkimainen. Näen hahmoja lumisateen keskellä, vähän niin kuin vanhassa televisiossa.

Kun sain diagnoosin, sanoin Vesalle, että hänen ei tarvitse jäädä minua hoitelemaan, sen kun lähtee vaan. Vesa vastasi, että hän ei mene mihinkään.

Sokeutuminen on muuttanut elämää, mutta ei juurikaan suhdettamme. Olemme sanoneet, että olemme yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä, ja se on sitten pitänyt.

Puoliso ja henkilökohtainen avustaja

En enää näe käydä kaupassa, maksaa laskuja tai hoitaa muita lukemista edellyttäviä asioita. Vesa huolehtii niistä kaikista. Olen opettanut hänet myös kokkaamaan, sillä en voi tehdä ruokaa.

Näköni on onneksi lähtenyt pikkuhiljaa, joten asioita on voinut opetella ja järjestää hiljakseen. Sen jälkeen, kun sain neljä vuotta sitten opaskoiran, olen pystynyt liikkumaan vähän itseksenikin.

Vesa on henkilökohtainen avustaja hyvää hyvyyttään ilman palkkaa. Olen joskus miettinyt ulkopuolisen avustajan ottamista, mutta olen arka vieraiden suhteen ja luotan parhaiten Vesaan. Hän on sanonut, että auttaa minua mielellään eikä koe sitä taakkana.

Tietysti toisen naama ja käytös alkavat välillä ärsyttää, ja astiat lentelevät, mutta ei tässä lusikoita olla koskaan oltu jakamassa. Kun minulla on oikein kiukkuolo, menen kellarin askarteluhuoneeseen päästelemään höyryjä ja järjestelen vaikka nappilaatikoita.

Vesa on meistä parempi pyytämään anteeksi. Minä olen pitkävihaisempi ja mökötän, mutta kun paineet saa purettua, on taas hyvä olla.

3 x rakkaus

1. Miten ilahdutat rakastasi?

”Kun Vesa tulee töistä kotiin, minulla on aina kahvit valmiina. Torstaisin, kun paikallislehti ilmestyy, Vesa lukee sitä minulle.”

2. Miten hän ilahduttaa sinua?

”Perjantaisin, siivouspäivänä, Vesa tuo siivouspullaa, ja hän kutsuu minua aina kullaksi.”

3. Mitä muuttaisit suhteessanne?

”En mitään. On tarpeeksi yhteistä aikaa ja molemmilla omia harrastuksia. Niitäkin tarvitaan, että ei ole koko ajan kiinni toisessa.”

Ajamme tandemilla

Teemme edelleen samoja asioita kuin ennen sokeutumistani, mutta olemme tietysti joutuneet vähän viilaamaan niitä. Kun ennen kävimme pyöräilemässä kahdella pyörällä, nyt menemme tandemilla. Tykkäämme kierrellä kirppareilla, mutta elokuvissa emme enää käy.

Vähän aikaa sitten olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan viikonlopun Pietarissa. Se oli pitkästä aikaa oikea parisuhdematka. Oli vähän outoa olla ihan kahdestaan, kun ei tarvinnut välittää kenestäkään muusta kuin meistä kahdesta.

Vähän myös jännitti jättää 19-, 16-, ja 13-vuotiaat tyttäremme kotiin, vaikka hyvinhän he pärjäsivät, koska ovat jo niin isoja. Vanhin jo haaveilee omasta asunnosta, joten kohta me olemme Vesan kanssa taas kahdestaan.

Saa nähdä, miten arki lähtee rullaamaan, kun kotona ei ole enää muita.”

 

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 2/2018.

Keskustelu

Kommentoi juttua: Tuijan miehestä tuli hänen henkilökohtainen avustajansa – ”Sanoin, ettei sinun tarvitse jäädä”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X