Terveys

Eveliina, 50, kärsi vuosia kaameista päänsäryistä – kipujen yllättävä syy paljastui melkein vahingossa

Eveliinan nuoren iän takia oikeaa syytä päänsärkykohtausten taustalla ei vuosiin osattu epäillä.

Tamperelainen Eveliina Heikkilä, 50, kärsi pari vuosikymmentä lamauttavista päänsäryistä, joita pidettiin migreeninä. Syy särkyjen taustalla paljastui melkein vahingossa. Toivo kivuttomasta elämästä heräsi, kun Eveliina kuuli tekomykiöleikkauksesta. Näin Eveliina kertoo kokemuksistaan: 

”Pelkäsin jatkuvasti, milloin päänkipukohtaus iskee. Pahimmillaan niitä tuli pari kertaa viikossa ja ne vangitsivat minut kotiin kahdeksi tai kolmeksi päiväksi. Kyse ei ollut muutamasta tunnista, vaan monta päivää kestävästä kivusta. Niihin ei auttanut mikään, ja jouduin olemaan säryn takia usein sairauslomalla.

Mietin aina, kuinka monta päivää minun pitää kullakin kertaa jaksaa ja kuinka pahaksi kipu äityy. Elin koko ajan veitsen terällä, peläten. Kun päässä tuntui pienikin nipistys, säikähdin, että särky taas alkaa.

Päänkipukohtauksiani oli jo parinkymmenen vuoden ajan pidetty migreeninä. Olin ollut niiden takia monta kertaa neurologian osastolla lääkittävänä, mutta mikään ei taltuttanut särkyä.

Viitisen vuotta sitten isoveljelläni todettiin alkava silmänpainetauti eli glaukooma. Sairaus kuulemma saattaa olla perinnöllinen, joten menin optikolle tutkituttamaan omatkin silmäni. Optikko mittasi silmänpaineeni ja huomasi, että jotain oli vialla. Hän lähetti minut silmälääkäriin.

Lääkäri tutki silmänpohjat perusteellisesti. Hän totesi heti, etteivät nesteet kierrä silmissäni kunnolla. Molempien silmien paineet olivat myös todella korkeat. Sain lääketippoja, mutta ne eivät helpottaneet tilannetta mitenkään. Silmäni päätettiin laserleikata. Se auttoi hetken, mutta sitten silmänpaineet taas nousivat.”

Lue myös: Oireeton silmänpainetauti on salakavala sairaus – erikoislääkäri kertoo, miten vältät pysyvät vauriot silmissä

Silmänpaineet taivaissa

”Puolisentoista vuotta sitten minulla oli jälleen hirvittävä päänsärky. Menin Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystykseen Acutaan, ja sieltä minut vietiin neurologian osastolle.

Muistin kuulleeni, että silmänpainekohtaus voi aiheuttaa samanlaiset oireet kuin paha migreeni, mutta että siihen eivät mitkään lääkkeet tepsi. Totesin tämän hoitajalle, ja hän kysyi, onko minulla glaukooma. Vastasin, että silmänpaineeni ovat olleet korkeat, mutta en ole huomannut ­näössäni mitään vikaa.

Hoitaja haki silmänpainemittarin, ja paineeni olivat taivaissa. Minut vietiin Tays:n Silmäkeskukseen. Siellä todettiin, että vain tekomykiöleikkaus voisi auttaa vaivaani.

Odottelin muutaman viikon kutsua leikkaukseen. Aika oli kuitenkin vasta kuukausien päähän, enkä jaksanut odottaa. Päänsärkykohtaukset olivat niin järkyttäviä. En pystynyt liikkumaan, ja päätäni särki oksentamiseen asti.

Välillä olin niin kipeä, että taju meinasi lähteä. Tämä vaikutti tietenkin työntekoon ja aivan kaikkeen elämässäni. Niinpä otin yhteyttä yksityiseen silmäsairaalaan, jossa silmäni operoitiin joulukuun alussa 2021.

Uusi diagnoosi oli saanut minut pelkäämään näön menettämistä. Olen työskennellyt aiemmin autonkuljettajana ja nykyisin teen töitä näyttöpäätteellä. Ajattelin, että jos menetän näköni, menetän kaiken. Kun minulle kerrottiin tekomykiöleikkauksesta, heräsi pieni toivo: voisiko se oikeasti auttaa? Ja kyllähän se auttoi.

Lääkäri selosti koko ajan, mitä leikkauksessa tapahtui. Hän varoitti, ­etten pelästyisi, kun näköni häviäisi yhtäkkiä kokonaan. Kaikki menikin aivan mustaksi. Se oli syvää pi­meyttä, jota en pysty kuvailemaan. Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun näköä ei ole ollenkaan. Kun lääkäri alkoi asentaa tekomykiöitä, tuntui kuin olisin ollut planetaariossa. Näin kummallisia valoilmiöitä. Ne olivat hienoja.”

Lue myös Anna.fi: Tytin, 36, glaukooma etenee vauhdilla ja uhkaa näköä – silmänpaineet kannattaa mitata säännöllisesti

Hyvästi, päänsärky

”Olen kilpatanssija. Harjoituksissa olin pyrkinyt välttämään voimakasta sykkeen nousua, koska se saattoi laukaista päänsärkykohtauksen. Elämäni oli muutenkin ollut rajoittunutta, kun en koskaan tiennyt, millainen vointi minulla milloinkin olisi. En voinut esimerkiksi sopia tapaamisia edes viikon päähän.

Leikkauksen jälkeen tuo kaikki on enää vain muisto. Aluksi olin varuillani ja pelkäsin, milloin kohtaus taas alkaa.

Kun leikkauksesta oli kulunut neljä kuukautta, huomasin, ettei minulla ollut ollut yhtään kipupäivää, ei ensimmäistäkään. 20 vuotta jatkuneet päänsärkykohtaukset olivat loppuivat kuin seinään. Migreeninä pidetyt kohtaukset olivat siis todennäköisesti olleet silmänpainekoh­tauksia, mutta sitä ei nuoren ikäni takia kukaan ollut osannut epäillä.

Kipujen lisäksi olen saanut luopua silmälaseista, joita olin käyttänyt teini-ikäisestä saakka.

Luotan, että kaikki menee jatkossakin hyvin. Jälkikaihia saattaa hyvinkin muodostua, mutta se saadaan nykyisin hoidettua pois näppärästi.”