Terveys

Ari, 78, luuli hengästymisen johtuvan huonosta kunnosta – syyllinen olikin keuhkoahtaumatauti

Vaikka Ari Koivunen oli lopettanut tupakoinnin vuosikymmeniä aiemmin, hän sairastui silti keuhkoahtaumatautiin. Sairaudelle altistivat myös keuhkoja rasittavat työtehtävät työuran aikana.

Ari Koivunen, 78, havahtui viisikymppisenä jatkuvaan puuskutukseensa. Keuhkoahtaumatauti oli kuitenkin saanut alkunsa jo vuosia aikaisemmin. Näin Ari kertoo kokemuksistaan:

”Nuorena altistuin monille keuhkoille haitallisille aineille. Olin töissä maatilalla, jossa käsiteltiin muun muassa hyönteismyrkkyjä ja puun­suoja-­aineita. Myöhemmin olin harjoittelijana kaivosyhtiön rikastamossa ja vanadiinitehtaalla. Siellä altistuin erilaisille pölyille.

Kaivostöissä oli tavallista, että kaikki miehet polttivat. Tupakkataukoja pidettiin yhdessä ja samalla vaihdettiin kuulumisia. Vanhemmat miehet tarjosivat ensin savukkeen nuoremmille, ja vähitellen siitä tuli myös nuoremmille tapa. Siihen aikaan kukaan ei ollut kovin huolestunut tupakoinnin haittavaikutuksista.

Jossakin vaiheessa vanadiinitehtaalla huomasin, että yskin jatkuvasti limaa pois kurkusta. Limassa näkyi selvästi mustia raitoja. Siinä vaiheessa ajattelin ensimmäisen kerran, että työ ei taida tehdä terveydelleni kovin hyvää.

Vuosien mittaan jatkuva liman yskiminen vain jatkui, ja jossakin vaiheessa aloin huolestua siitä. Kun olin 36-vuotias, päätin lopettaa tupakoinnin kertalaakista. Se vaati raakaa sisua, mutta onnistuin.

Valitettavasti 16 vuoden tupakointi oli ehtinyt jo tehdä tuhojaan. Sen jäljet tuntuivat kuitenkin vasta vuosien päästä.

Lue myös: Hengästymistä, raajojen puutumista, väsymystä… Tarun outojen oireiden syyksi paljastui niin harvinainen tauti, ettei kukaan osannut epäillä sitä

Puuskutus havahdutti, löytyi keuhkoahtaumatauti

Viisikymppisenä huomasin yhtäkkiä, että en pysynyt enää työkavereiden kävelyvauhdissa mukana. Puuskutin helposti, kun nousin portaita tai tein pihatöitä. Luulin, että olin huonossa kunnossa ja ajattelin, että minun täytyy treenata enemmän. Päätin alkaa hiihtää. Harrastus loppui ly­hyeen, sillä sairastuin ankaraan keuhkokuumeeseen.

Sairastumisesta jäi raikuva yskä, joka tuntui jatkuvan ikuisuuden. Lääkärit sanoivat aluksi, että se kuuluu keuhkokuumeen taudinkuvaan.

Kun yskä ei mennyt ohi edes kuukausien aikana, minua alettiin tutkia. Kävin monta kertaa muun muassa spirometriatutkimuksessa, jossa selvitetään keuhkojen tilavuutta ja ilman virtausta keuhkoputkissa.

Lopulta sain diagnoosin: sairastan keuhkoahtaumatautia, joka on hyvin vakava keuhkosairaus. Se johtuu yleensä tupakoinnista. Minun tapauksessani altistuminen erilaisille pölyille oli myös todennäköisesti vaikuttanut asiaan.

Diagnoosin myötä sain myös lääkityksen. Lääkkeet otin ohjeen mukaan päivittäin, mutta mielen tasolla kielsin koko sairauden. Ajattelin, että enhän minä mitenkään sairas ole. Jatkoin työntekoa normaalisti.

Seuraavien vuosien aikana kävin säännöllisesti erilaisissa kontrolleissa. Kerran kontrollin jälkeen lääkäri kysyi, miten voin jaksaa töissä, kun keuhkoni olivat niin huonossa kunnossa. Hän ehdotti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Päätin hakea osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja pääsin sille. Kokonaan en kuitenkaan suostunut vielä jäämään pois työelämästä.

Keuhkoahtaumatauti: Kunnonkohotus helpotti oloa

Reilun kahden vuoden kuluttua elämä herätti minut rajulla tavalla. Olin pesemässä asuntovaunun kattoa, kun tikkaat luistivat altani ja putosin betonilattialle. Oikea ranteeni ja reisiluuni kaula murtuivat, ja jouduin pyörätuoliin melkein kolmeksi kuukaudeksi.

Kun syksyllä palasin takasin töihin, aloin ensimmäistä kertaa miettiä, oliko hommassa enää mitään järkeä. Oloni oli sanoinkuvaamattoman huono, enkä jaksanut tehdä juuri mitään. Soitin lääkärilleni, joka kirjoitti tarvittavat paperit heti. Sain sairauslomaa ja myöhemmin samana vuonna pääsin kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kiireisen työelämän jälkeen olin aivan ihmeissäni, kun eläkkeellä oli paljon aikaa. Minun ei tarvinnut jatkuvasti olla lähdössä jonnekin. Huomasin myös, miten väsyksissä olin ollut. En vain ollut halunnut myöntää sitä itselleni.

Päätin alkaa nostaa kuntoani. Menin kuntosalille, jossa fysioterapeutti teki minulle harjoitteluohjelman. Aloin käydä salilla kolme kertaa viikossa, ja vähitellen kuntoni parani ja hengitykseni helpottui. Puolessa vuodessa suorituskykyni parani 60 prosenttia. Oli hienoa huomata, että kuntoilu tuotti tulosta myös ikääntyneelle ihmiselle. Oloni oli todella hyvä ensimmäistä kertaa moneen ­vuoteen.

Viimeksi kävin kontrollissa joulukuussa. Lääkäri kehui, että olosuhteisiin nähden olen hyvässä kunnossa. Keuhkoahtaumatauti kulkee kuitenkin mukanani jatkuvasti. Kovin fyysisiä hommia en pysty tekemään pitkään. Kun vaikka haravoin tai leikkaan nurmikon, joudun säännöllisesti pitämään taukoja.

Kesää odotan innolla, sillä lämpö ja kosteus tekevät hyvää keuhkoille. Hengitys kulkee kesäisin aina paremmin kuin talvella.”

Lue myös Anna.fi: Keuhkoahtaumatauti on syvästi stigmatisoitu – ”sauhuttelijoiden sairaus” ei ole koko totuus

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 9/2023.