Terveys

Kirsi, 50, on sairastanut kaksi veritulppaa: ”Pelko uudesta tukoksesta on aina takaraivossani”

Mikkeliläinen Kirsi Suomela on sairastanut kaksi veritulppaa. Selviytyminen niistä on saanut hänet tuntemaan kiitollisuutta jokaisesta terveestä päivästä.

Veritulppa eli laskimotukos voi iskeä useamman kerran elämän aikana. Kirsi Suomela, 50, on käynyt läpi kaksi syvää laskimotukosta. Koska ensimmäisellä kerralla tukos ehti kulkeutua keuhkoihin, tilanne uhkasi Kirsin henkeä. Toisella kerralla tukos pääsi huolestuttavan lähelle sydäntä. Näin Kirsi kertoo kokemuksistaan: 

”Haimme miehelleni moottoripyörän elokuussa 2005, ja minä halusin tietenkin kokeilla, osaanko ajaa sillä. Pyörä oli minulle liian ärhäkkä, joten kippasin itseni nurin ja pyörä kaatui oikean jalkani päälle. Hirmuinen mustelma parani vähitellen, mutta jalkaan jäi voimakas kipu.

Työskentelin tuolloin lihateollisuudessa muun muassa lihojen pakkaajana. Puskin töitä särkylääkkeen voimalla, vaikka selkääni ja oikeaa jalkaani särki ja sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa. Eräänä päivänä ystäväni ihmetteli työpaikan taukotilassa huuliani, koska ne sinersivät. Hän oli huolissaan voinnistani.

Edessä oli viikonloppu. Soitin lääkäriin, mutta en saanut vastaanottoaikaa. Minua neuvottiin ottamaan Buranaa ja jos kivut jatkuisivat, tulemaan maanantaina vastaanotolle tai viikonloppuna päivystykseen. Odotin maanantaihin, vaikka koko viikonlopun olin todella kipeä, aivan tuskanhiessä. Pukeutuminenkin oli hankalaa, kun joka paikkaan koski.

Vastaanotolla verenpaineeni oli koholla, pulssi hakkasi ja minua huimasi. Lääkäri mittasi pohkeeni ja reiteni ja tulosten perusteella epäili laskimotukosta. En voinut ymmärtää, miten olisin sellaisen saanut.

Lue myös: Salakavala laskimoveritulppa voi olla kokonaan oireeton – professori vastaa 8 kysymykseen veritulpasta, joka saattaa olla kohtalokas

Veritulppa vei lähelle kuolemaa

Lääkäri kirjoitti lähetteen keskussairaalaan. Siellä verikoetta oli hankala ottaa, koska vereni oli paksua kuin siirappi. Hemoglobiinini oli jotakuinkin 175–180 g/l. Korkea hemo­globiini yhdistettynä moottoripyörän kaatumiseen jalan päälle luultavasti vaikuttivat laskimotukoksen syntyyn.

Varjoainekuvat osoittivat, että laskimotukos eli veritulppa oli ehtinyt kiiriä jo keuhkoihini saakka. Hengenlähtö oli oikeasti ollut lähellä. Jouduin jäämään osastolle, kun tukosta liuotettiin pois. Vaikka minulla oli vahvat kipulääkkeet, ensimmäinen yö sairaalassa oli yhtä tuskaa. Jalkani oli edelleen niin kipeä, etten tiennyt, kuinka päin olisin sitä pitänyt.

Pääsin kotiin viikon kuluttua verenohennuslääkityksen kanssa. Sairauslomaa sain vain kuukauden. Samalla lääkäri muistutti, että minulla oli riski sairastua uudelleen. Hän kehotti vähentämään tupakointia, ja minä lupasin yrittää. Kiinnitin huomiota myös ruokavaliooni. Kävin usein laboratoriossa, koska veren hyytymistä seurattiin verikokeilla.

Keväällä 2006 keuhkokuvat ja muut tutkimukset osoittivat, että kaikki arvoni olivat kunnossa. Hemoglobiinikin oli laskenut tavoiteltuun tasoon.

Veritulppa löytyi läheltä sydäntä

Muutaman kuukauden kuluttua, syksyllä 2006, päätäni ja selkääni alkoi kuitenkin taas särkeä. Mietin, olinko nostanut työssä laatikoita niin rivakasti, että selkääni oli tullut välilevynpullistuma.

Olin ollut tyhjäämässä mieheni kuolleen sukulaisen asuntoa ja kantanut painavia tavaroita. Hautajaisissa minua pyörrytti niin, että minun oli mentävä istumaan. Olin lopen uupunut. Kotiin päästyäni menin suoraa päätä nukkumaan. Nukuin alkuillasta aamuun, melkein kellon ympäri. Kun nousin ylös, minua alkoi heti huimata.

Menin kuitenkin töihin, mutta siellä olin kuin horkassa. Työkaverit ihmettelivät, mikä minulla oli, kun tärisin kuin katupora. Rintaa pakotti ja olo oli huono. Kärvistelin silti iltavuoron loppuun. Seuraavina päivinä tilani paheni.

Epäilin veritulppaa. Keskussairaalassa verisuoneni tutkittiin taas varjoaineella, ja tällä kertaa paljastui, että tukos oli päässyt lähelle sydäntä. Purskahdin itkuun. En voinut ymmärtää, miksi minulle taas kävi huonosti.

Aivan aluksi minut vietiin tehovalvontaan siltä varalta, että olisin saanut sydäninfarktin. Onneksi en saanut. Tällä kertaa jouduin kuitenkin jäämään sairaalaan pidemmäksi aikaa, pariksi viikoksi, jotta tukos saatiin liuotettua.

Lue myös Anna.fi: Aktiiviliikkuja Tuula, 62, on sairastanut seitsemän veritulppaa – ”Syy toistuviin tukoksiin on toistaiseksi tuntematon”

Laskimoveritukokset ovat tehneet kiitolliseksi terveydestä

Nykyisin yritän ylläpitää terveyttäni oikeanlaisella ruokavaliolla, liikunnalla ja positiivisella elämänasenteella. Tupakanpolttonikin on vähentynyt huomattavasti. Pelko uudesta tukoksesta on silti aina takaraivossani.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä, kun olen saanut nousta sängystä ylös terveenä. Olen kiitollinen myös miehestäni, joka on ollut tukeni ja turvani ja jaksanut tsempata minua.”