Terveys

Paulin, 53, korvalehdet alkoivat kutista, sitten ne turposivat: ”Aluksi hoitohenkilökunta vähätteli oireitani”

Kun jämijärveläisen Pauli Majan, 53, korvalehdet alkoivat kutista, hän ei heti tajunnut, että kyse voisi olla ruususta. Totuus paljastui vähitellen.

Ruusu iski Pauli Majan, 53, korvalehtiin yllättävän rajuna. Aluksi hän yritti hoitaa oireita kotona – huonolla tuloksella. Myöhemmin myös vyöruusu iski Pauliin. Näin Pauli kertoo kokemuksistaan: 

”Olen työskennellyt pitkään metsurina, ja joudun käyttämään työssäni kypärämyssyä, kypärää ja kuulosuojaimia. Korvalehdet hikoilevat niiden alla jatkuvasti, ja usein niitä aristaa ja kutittaa. Ne myös punoittavat helposti. Siksi en osannut heti aavistaa, että kyse oli jostain vakavammasta, kun ruusun oireet alkoivat.

Oireet räjähtivät kunnolla reilu vuosi sitten. Molemmat korvalehteni alkoivat kutista järjettömästi. Ne myös turposivat, ja niiden iho alkoi kuoriutua. Vereslihalla olevasta ihosta erittyi visvaa. Pystyin nukkumaan vain selälläni niin, etteivät korvat painaneet tyynyä vasten. Kuumetta minulla ei ollut, ja kävinkin normaalisti töissä.

Yritin etsiä tietoa netistä, mutta en lähtenyt lääkäriin. Ajattelin, että kai sitä on ennenkin tuollaisista vaivoista selvitty kotihoidolla. Leikin kotilääkäriä ja hoidin korviani itsehoitotuotteilla, mutta niistä ei ollut apua.

Sinnittelin pari kuukautta ennen kuin menin lääkäriin. Jos olisin mennyt aiemmin, olisin varmaan päässyt vähemmällä. Kankaanpään terveyskeskuksessa lääkäri otti kuvia korvistani ja kysyi neuvoa korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalta Satasairaalasta Porista.

Sain ensin diagnoosiksi vyöruusun, mutta se muuttui myöhemmin ulkokorvan ruusuksi. Sairaus tuli aikamoisena yllätyksenä, varsinkin sen rajuus molemmissa korvissa.

Sain heti antibioottikuurin ja lähetteen poliklinikalle. Siellä antibiootit päätettiin laittaa suoraan suoneen. Se olikin oma tarinansa: verisuoneni näkyvät ja tuntuvat hyvin, mutta ne aina karkaavat, kun minulta yritetään ottaa vaikka verikoetta. Niin kävi kanyylin asentamisessakin. Kolme henkilöä yritti laittaa sitä, ja vasta yhdeksännellä kerralla se onnistui.

Minun ei tarvinnut jäädä sairaalaan, koska kotisairaanhoito kävi kotona vaihtamassa antibioottipumpun. Vaiva alkoi parantua nopeasti. Toipuessani pidin alkuun korvieni päällä suojana tuubihuivia. Ruusu oli tärkeää saada parantumaan, koska olin menossa napatyräleikkaukseen.

Apua, iskikö ruusu uudelleen? Oireiden syyksi paljastui vyöruusu

Ei kai taas? Se oli reaktioni, kun viikko napatyräleikkauksen jälkeen leikkausarven ympärille tuli punaisia pisteitä, jotka erittivät hieman visvaa. Pahinta oli näppylöiden voimakas kutina ja arkuus. Minua oli neuvottu menemään suoraan sairaalaan, jos saan oireita.

Aluksi hoitohenkilökunta kuitenkin vähätteli oireitani ja neuvoi minua vain seuraamaan tilannetta. Mitään hätää ei heidän mielestään ollut. Kyse oli kuulemma vain allergisesta reaktiosta. En uskonut heitä. Takaraivossani kolkutteli, ettei kaikki ole kunnossa. Ehdin jo miettiä, olenko saanut sairaalabakteerin, kun leikkausalue alkoi näyttää yhä pahemmalta.

Vaadin päästä lääkärin pakeille. Leikkauksestani oli vain vähän aikaa, ja halusin, että lääkäri arvioi iho-oireeni. Hän totesi minulla vyöruusun. Diagnoosi ja sen mukainen vahva lääkitys huojensivat oloani.

Mieltäni jäi kuitenkin kaivertamaan se, että oireitani ensin vähäteltiin, vaikka taustalla oli korvan ruusu ja vaiva vain paheni.

Arki tulehduksen, haavan ympäristön polttelun, kutinan ja kivun kanssa oli haasteellista. Alavatsan aluetta oli hankala suojata ja hoitaa, ja housujen kanssa sai hieman taiteilla. Koko ajan piti varoa, ettei alueelle pääsisi muita bakteereita. Onneksi sain kolme viikkoa sairauslomaa. Kotona vyöruusun hoito onnistui hyvin, ja selvisin ilman lisäongelmia.

Pelko jäi: uusiiko ruusu tai vyöruusu?

Teen edelleen metsurin hommia, ja korvalehteni kuivuvat ja kutiavat edelleen. Joskus säikähdän, onko ruusu palannut. Pyydän vaimoa tarkistamaan, onko ihoni rikki.

Jos ihooni tulee haavaumia, minun pitää olla varovainen, ettei mikään bakteeri pääse niihin. Jos saan taas oireita, minun on mentävä heti lääkäriin.

Pelkään, että ruusu ja vyöruusu uusiutuvat vielä joskus, mutta tietenkin toivon, ettei niin käy, koska elämä niiden kanssa on todella haastavaa ja rajoittavaa. Särky, hoitotoimenpiteet ja vahva lääkekuuri alkoivat jo ottaa päähän.

Vyöruusun aiheuttaa vesirokkovirus, joka on suurimmalla osalla aikuisista elimistössään. Joillekin vyöruusu puhkeaa ja joillekin ei. Outoja iho-oireita ei kannata ruveta itse kotona hoitamaan, vaan kannattaa kääntyä suoraan ammattilaisten puoleen.”