Muistatko vielä, miten vedestä noustiin vasta kun hampaat kalisivat? 

”Vaikka en ollut lapsena varsinainen vesipeto, nautin uimisesta. Oranssin, froteisen uimapukuni selässä oli pyöreä aukko”, muistelee toimittaja Essi Salonen.

Teksti Essi Salonen

Kuvat Matti Poutvaara

Lapsuudenkesäni eivät olleet matkoja eksoottisiin ulkomaan kohteisiin, eivätkä kieppumista huvipuistojen härveleissä. Ne olivat mökkeilyä perheen kanssa Padas­joella, itse rakennetussa lautamökissä, lehmälaitumien keskellä. Leikkejä, pelailua, marjojen poimintaa, syömistä ja saunomista.

Kesiini kuului olennaisesti myös läheisen maalaistalon, mummolan, töihin osallistuminen. Koska kesät olivat lapsuudessa aina aurinkoiset ja lantturivien harvennuksessa ja heinäpellolla tuli kuuma, oli päästä uimaan.

Uiminen oli yksi kesän isoimmista iloista.

03.08.2021

X