Siili on mieluisa kotipihan vieras, mutta sitä ei pidä yrittää kesyttää. Siilin ei ole hyvä tottua ihmiseen liiaksi ja pelkäämättömänä joutua siimaleikkurin tai ruohonleikkuukoneen vahingoittamaksi.

Siili on kotipihan uskollinen vieras, joka hyötyy ihmisen avusta, mutta myös tottuu siihen nopeasti

Tuhiseva, sympaattinen siili viihtyy ­ihmisten lähellä. Piikikäs lyllertäjä on samalla kiehtovan ­alkukantainen.

Teksti Kirsi Haapamatti

Kotipihojen vesikupeilla, terassinalusilla ja komposteissa iltahämärissä vierailevan sympaattisen piikkipallon pitkän historian ajatteleminen saa melkein mykistymään. Siili on vipeltänyt maapallon kamaralla jo 15 miljoonaa vuotta sitten ja on yksi vanhimmista edelleen elossa olevista nisäkäslajeista.

Siilin ulkonäkökin herättää kunnioitusta. Sen selkäpuolta peittää 3 000–6 000 onttoa piikkiä, joista jokaisen alla on oma lihaksensa. Joustavat piikit ovat uusiutuvia ja suojaavat siiliä kolhuilta ja vihollisilta.

Siili pystyy vetäytymään nopeasti kerälle ja pysyttelemään pallona tuntikausia. Se osaa myös kallistella piikistöään kohti vastustajaa.

17.08.2020

X