Täytyykö paljon pahaa tehneestä iäkkäästä isästä huolehtia aikuisena, miettii Saara?

Jos aikuinen lapsi ei halua huolehtia iäkkäästä vanhemmastaan, hänellä voi olla siihen todella hyvä syy. Ainakaan sitä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä.  

Teksti Hanna Vilo

Kuvat iStockphoto

”Isäni ahdisteli minua seksuaalisesti, kun olin lapsi. Olen selvinnyt traumasta terapian avulla. Mutta nyt minua ahdistaa suvun ja yhteiskunnan paine siitä, että minun oletetaan huolehtivan iäkkäästä isästäni, koska asun samalla paikkakunnalla. Muut sisarukset asuvat kauempana.

Olen aiemmin hoitanut isäni asioita velvollisuudentunnosta. En kuitenkaan halua enää käydä hänen luonaan, sillä hän haukkuu minua jatkuvasti. Kaikki lapsuudessa koettu palaa uudelleen mieleeni. Kerroinkin sisaruksilleni, että jos he eivät huolehdi isästä, hänelle pitää hakea edunvalvoja. Miksi kannan huonoa omaatuntoa päätöksestäni? Entä miten saisin ihmiset ymmärtämään, että minulla on syyni siihen, miksen halua huolehtia isästäni?” kysyy Saara, 55.

”Saaran tapauksessa kyse on rajojen asettamisesta. Hän on todennäköisesti ihminen, joka on lapsesta asti oppinut pitämään muut hyvällä tuulella ja pyrkinyt välttämään pahoittamasta kenenkään mieltä. Nyt hänen täytyy opetella vetämään raja sille, mihin hän suostuu ja mihin ei”, pari- ja perhepsykoterapeutti ja kriisityöntekijä Veli-Matti Husso Helsingin SOS-kriisikeskuksesta kertoo.

06.11.2021

X