Suhteet

Oletko liian myönteinen? Toksinen positiivisuus kaventaa ihmissuhteita ja johtaa kulissielämään

Toksinen positiivisuus tarkoittaa, että ihminen ei pysty kohtaamaan omaa tai muiden mielipahaa. Ikävien asioiden lakaisu maton alle voi jopa sairastuttaa.

Positiiviseen psykologiaan perehtynyt psykologi ja ratkaisukeskeinen valmentaja Outi Pikkuoksa kertoo, miten toksinen positiivisuus eroaa terveestä myönteisyydestä. Pikkuoksa on myös mindfulness- ja joogaohjaaja sekä joogaterapeutti.

Torjutko negatiiviset tunteet myönteisyydellä?

”Elämme ajassa, joka korostaa positiivisuutta. Pitäisi olla aina pelkästään iloinen ja kokea vain kivoja asioita. Jos et ole onnellinen, on elämässäsi jotakin vikaa.

Positiivisuudessa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta äärimmilleen vietynä siitä tulee taakka. Terveen myönteisen elämänasenteen ja toksisen positiivisuuden välistä eroa ei ole aina helppo nähdä. Hyvä nyrkkisääntö on: jos torjut toistuvasti omia tai toisten negatiivisia tunteita ja sokerikuorrutat ne epäaidolla myönteisyydellä, positiivisuutesi on kääntynyt myrkylliseen suuntaan.

Pahimmillaan toksinen positiivisuus on tosiasioiden kieltämistä. Sitä voi verrata tilanteeseen, jossa auton bensatankin valo palaa punaisella. Huoltoasemalle ajon sijaan merkkivalon päälle lätkäistään hymynaamatarra ja jatketaan matkaa. Valheellisesti uskotellaan, että ei ole mitään hätää.

Auto kuitenkin lopulta hyytyy tien poskeen, kun bensa loppuu. Samoin käy ihmiselle, joka loputtomasti kieltää itseltään vaikeat tunteet, kuten vihan, surun tai ahdistuksen. Hän väsyy ja saattaa jopa altistua masennukselle.”

Toksinen positiivisuus johtaa kulissielämään

”Toksinen positiivisuus estää kohtaamasta ja käsittelemästä tunteita, jotka kuuluvat elämään. Kun ohittaa vaikeat tunteet ja vain mennä porskuttaa eteenpäin, menettää tilaisuuden kasvaa ihmisenä.

Myös ihmissuhteet kaventuvat, koska yltiöpositiivinen ei uskalla näyttää toisille omaa haavoittuvuuttaan. Tällöin ei pääse syntymään aitoa yhteyttä toiseen ihmiseen. Elämästä tulee yksipuolista ja kulissien kahlitsemaa.

Pakkopositiivisuus syntyy pelosta kohdata itseä ja sitä kautta muita. Se kumpuaa halusta olla onnellinen ja saada osakseen muiden hyväksyntää. Toisaalta siihen liittyy myös tarve paeta vaikeuksia.

Media ja etenkin sosiaalinen media ruokkivat toksista positiivisuutta. Sosiaalisessa mediassa halutaan jakaa elämän tähtihetkiä ja onnistumisia. Itsestä pyritään luomaan mielikuvaa pelkästään pärjäävänä ja menestyvänä ihmisenä.

Somessa korostuva good vibes only, eli vain hyviä fiiliksiä –tyyppinen ajattelu vahvistaa sitä, että kielteisiä ja ikäviä asioita ei kannata kertoa julkisesti. Kuka niitä nyt haluaisi peukuttaa?”

Lue myös: Jatkuva somen selailu on turmiollista aivoille – näin pääset puhelimen pauloista ja elvytät keskittymiskykysi

Tunnista toksinen positiivisuus

”Toksiseen positiivisuuteen liittyvät merkit on hyvä oppia tunnistamaan. Se onnistuu rehellisen itsetutkiskelun avulla.

Kysy alkuun itseltäsi, miten hyvin uskallat kohdata ikäviä tunteitasi. Tunteet eivät häviä itsestään, eivät myöskään kieltämäsi tunteet. Pahimmillaan kohtaamatta jääneiden tunteiden vuoksi voi sairastua, sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Pohdi, osaatko ja uskallatko tunnistaa itsessäsi negatiivisia tunteita. Vai laitatko salamannopeasti niiden päälle jonkin positiivisen laastarin tai siirrätkö tunteet sivuun? Vähätteletkö kielteisyyttä? Tai syyllistätkö itseäsi: on maailmassa isompiakin ongelmia?

Työelämässä on paljon toksista positiivisuutta. Oletko työkaveri, joka hehkuttaa kaikkea jopa silloin, kun eteen tulee vaikeuksia? Tai tunnistatko tiiminvetäjän, joka kannustaa hymyssä suin jaksamaan, vaikka olet täysin puhki?

Toksisuuden tunnistaa itsessä ja toisissa siitä, että siitä tulee raskas olo. Ihminen saattaa ihmetellä, miksi olo on niin voimaton, vaikka on suhtautunut kaikkeen niin positiivisesti.”

Toivu toksisuudesta – istu alas tunteittesi kanssa

”Ikävien tunteiden ohittaminen voi tuntua hetken helpottavalta. Peiliin katsominen sen sijaan on harvemmin kivaa. Se on kuitenkin hyödyllistä, joskus jopa välttämätöntä.

Olemme usein sokeita omalle toiminnallemme, mutta läheisten kanssa juttelu voi avata silmiä. Ovatko he kokeneet, että lakaiset helposti ikävät asiat maton alle?

Tärkeintä on ’istua’ omien tunteiden kanssa. Se edellyttää, että itselleen antaa luvan tuntea kaikki tunteet. Jopa ne kaikkein kurjimmatkin. Esimerkiksi rankan päivän päätteeksi istu hetkeksi alas. Sulje puhelin ja ole rauhassa omien ajatustesi kanssa. Voit sanoa itsellesi, että kaiken ei tarvitse olla koko ajan hyvin. Joskus minullakin voi ja saa olla huono päivä.

Lähde uteliaana tutkimaan, mitä mielessäsi tapahtuu. Etenkin viha on meille vaikea tunne. Jos se pyrkii pintaan, myönnä, että oletkin aika vihainen. Muista, että tunteilla on aina jokin viesti. Mitä vihasi haluaa sinulle kertoa?

Päiväkirjan kirjoittaminen, hengitysharjoitukset tai mindfulness voivat helpottaa tunnetyöskentelyä. Tietoinen hengitys on silta mielen ja kehon välillä.”

Lue myös: Miksi mies ei puhu tunteistaan? Syynä voi olla ”römpiöiden” pelko – näin tunnetaitoja voi opetella aikuisiälläkin

Loppu tunteiden vähättelylle

”On tärkeä oppia aidosti hyväksymään koko oma tunnekirjo. Jos tiedät, mistä toksinen positiivisuutesi kumpuaa ja mitä sille voi tehdä, saatat alkaa suhtautua itseesi lempeämmin.

Opettele myös itsemyötätuntoa. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Olemme riittäviä juuri sellaisina kuin olemme.

Olen itsekin ollut toksisesti positiivinen. Kun vuosia sitten tutustuin positiiviseen psykologiaan, ihmettelin, miten jotkut ympärilläni olivat aina niin negatiivisia. Saatoin jopa ärsyyntyä siitä.

Olen kokenut myös, miltä toisen ihmisen toksinen positiivisuus tuntuu. Olen kova jännittäjä ennen reissuun lähtöä, ja kerran hermoilin silloiselle miesystävälleni matkavalmisteluja. Hän totesi, että minullahan on vain positiivinen ongelma. Hän itse olisi ollut kiitollinen, jos olisi päässyt matkalle. Tarpeeni jäi kohtaamatta: olisin kaivannut paria rauhoittelevaa sanaa. Minulle tuli entistä kurjempi olo.

Opettele kuuntelemaan ja kuulemaan toista. Mieti, miten puhut toiselle. Oletko rakentava vai lannistava? ’No äläpä nyt, kyllä se siitä! Onko pakko aina olla tuollainen negistelijä? Leuka pystyyn!’ Tällaiset sanoitukset meidän tulisi unohtaa kokonaan.”

Lue myös Anna.fi: Katri, 59, vältteli aina erimielisyyksiä, mutta nyt toisten miellyttäminen on loppu: ”Olen ollut hyväksynnän kerjäläinen”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2024.