Joulupöydän herkut
Ulkosuomalaiseen joulupöytäämme kuuluvat kaikki tutut suomalaiset jouluruoat, joita valmistimme jo Suomessa asuessamme.
Jouluaamumme alkaa riisipuurolla, jonka sekaan on tonttu pujauttanut mantelin. Ken sen saa, voi toivoa jotain extra-ihanaa!
Suolaamme ja paistamme sinappihuntuisen joulukinkun itse, valmistamme rosollin vaaleanpunaisine kastikkeineen ja paistamme joululaatikot itse tehdyistä survoksista. Erityisesti imelletty perunalaatikko on perheemme kestosuosikki.
Jouluruokiimme kuuluvat myös suola- ja graavilohi, sillit sekä raikas lohenmäti-sipuliseos. Unohtamatta myöskään ruisleipää, joka on ulkosuomalaisessa kodissa suurta herkkua. Kinkun lisukkeeksi keitän usein myös salkoparsaa tai palkopapuja.
Joulupöytämme alkupalat ovat hiukan kevyempiä ja vaihtelevat vuosittain omien mieltymystemme mukaan. Tänä vuonna teen alkupaloiksi mm. mozzarellaherkkua, katkarapuhyytelöä ja kevyitä vihersalaatteja. Jälkiruoaksi ajattelin tehdä karpalo-jogurttijäädykettä, joka antaa kaivattua raikkautta kaiken herkuttelun päätteeksi.
Joululaatikoiden valmistukseen liittyen lanttujen ostoprosessi on aina yhtä hymyilyttävä tapahtuma. Lanttua kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä rutabaga ja nostellessani niitä ostoshihnalle, herää kassahenkilön uteliaisuus.
Kassahenkilö: Anteeksi, mutta mitä nämä ovat? Kummastelee lanttupussukkaani. Suomi-äiti: Ne ovat rutabagas-juureksia, joita käytän erään suomalaisen jouluruoan valmistamisessa. Kassahenkilö: No mitä ihmettä te näistä valmistatte? Pyörittelee edelleenkin lanttupussukkaa käsissään ja silmäilee kivikovia lanttuja jo hiukan huvittunut ilme kasvoillaan. Suomi-äiti: Öö, miten sen nyt sanoisin… Ja koetan parhaani mukaan selittää lanttulaatikon saloja amerikkalaiselle, joka ei ole koskaan kuullutkaan lantuista, saatikka lanttulaatikosta.
Kattaus on osa ruokailua
Jouluherkkujen valmistuksen lisäksi nautin myös joulupöydän kattamisesta. Kun joulupöytä on katettu kauniisti, maistuvat jouluruoatkin täyteläisemmiltä.
Kattauksessa korostuu suomalaisuus ja tuntuu heti kotoisemmalta, kun levitän joulupöytään Marimekon liinan tai asettelen esille Arabian ja Iittalan astioita. Askartelimme Nea-tyttären kanssa joulupöytään myös kuvassa näkyvät helppotekoiset kulkus-lautasliinanpitimet.
Kun aattoilta on käsillä, joulupöytämme on täynnä herkkuja ja koko perhe odottaa malttamattomana pääsevänsä niitä maistelemaan. Kun viimeisetkin joululaatikot on nostettu ulos uunista, voi herkuttelu viimein alkaa. Joulupöydän runsaista antimista nauttiminen onkin yksi jouluaattomme parhaista hetkistä.
Millaisia herkkuja sinun joulupöytäsi sisältää? Onko sinulla joku ehdoton suosikki tai bravuuri, jota valmistat joka joulu? Entä mikä ruoka kuuluu ehdottomasti jouluun, vai onko sellaista?
Kommentoi
Kommentoi juttua: Joulupöydän herkut
Löytyykö sieltä kaupoista kuitenkin lanttua helposti vai joudutko etsimään?
Ja kuvan kulkuslautasliinanpidikkeet, oletko vain pujoitellut kulkuset naruun?
Oi, olipas herkullisen näköistä jäädykettä.
Itse voisin elellä joulun hyvinkin pelkällä kraavatulla kalalla, mädillä, rosollilla ja perunalaatikolla 🙂 Mutta jouluna kuunellaan kaikkien ruokatoiveita niin tottakai löytyy kinkkusta lähtien melkein kaikki perinneruuat paitsi lipeäkalaa 🙂
Hei Tuikkuliini. Lanttua löytyy kaikista ruokakaupoista, mutta jostain syystä tuo juures on täkäläisille tuntematon ja herättää aina ostoshihnalle niitä latoessani hilpeää uteliaisuutta.
Kulkuslautasliinanpitimet teimme niin, että pujotimme pieniä kulkusia ohueen rautalankaan. Rautalanka on ehkä hiukan jämäkämpää kuin naru. Tosi helppotekoiset, kannattaa kokeilla!
Moi Suklaamarenki. Kalaruoat ovat minustakin joulupöydän parhaita herkkuja, mutta pakko myöntää, että kyllä sinappihuntuinen kinkkukin minulle maistuu. Ja hei, ihan sama juttu täällä. Lipeäkalaa ei joulupöydästämme löydy, eikä sitä varmasti olisi täällä saatavillakaan.
suklaapirkka on hyvää. ja sulkaakakku on hyvää perhenkaa syödäään
t:meri
Joulupuuro nautitaan perheessämme heti Joulurauhan julistuksen jälkeen. – Jouluaterian aloitamme iltakuudelta rosollilla, kylmillä kala-alkupaloilla ja mädillä. Pääruokana on poronpaisti ja muutama viipale kinkkua laatikoiden kanssa. Jälkiruokana täytyy aina olla luumukermahyytelöä, sekä vaihtelevasti erilaisia marjajäädykkeitä. Lopuksi sitten kahvia ja suklaakonvehteja. Ruokailu kestää monta tuntia. Ja yölläkin saa syödä, jos jaksaa vielä. – Jouluaamuna heräämme sitten torttukahveille.
Hei Merijaurim… Suklaapiirakka ja -kakku ovatkin varmasti maistuva vaihtoehto joulupöytään. Itsekin olen suuri suklaan ystävä, joten eihän sitä tiedä, jos vielä jotain suklaista keksisi joulupöytäänkin 😉
Hei Kiki. Joulupuuro nautittaisiin meilläkin varmasti joulurauhan julistuksen jälkeen, jos olisimme samassa aikavyöhykkeessä. Täällä joulua pitää viettää hiukan toisin ja joulurauhan julistuksenkin katsomme internetistä jälkikäteen.
Tuohon internetistä tapahtumien liittyen pakko mainita vielä tämä. Ensi sunnuntaina televisioitavan Itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen on suhteellisen kivutonta internetin välityksellä, täällähän sitä voi siis seurata aamukymmenestä eteenpäin, aikaeron ollessa -8 tuntia.
Meilläkin jouluateria alkaa kello kuuden aikoihin, jollei sitten pikkuneiti ole kovin nälkäinen, jolloin ateriaa aikaistetaan. Oi joi, poronpaisti kuulostaakin hyvältä! Luumukermahyytelö on varmasti makoisaa, Suomessa vietetyistä jouluista muistan luumukiisselin lisäksi äitini valmistaman karpalokeiton, jonka päällä ui kermalaivoja. Ja ne suklaakonvehdit, voi ei! Niitä tuli syötyä hirmuisia määriä. Täälläkin on ihan hyviä konvehteja, mutta ei niitä suomalaisia konvehteja kyllä voita mikään.
Jouluaattona syödään tosiaan massut täyteen herkkuja ja santsataan, niin monta kertaa kuin mieli tekee ja ruoka maittaa.
Ihanaa joulukuun alkua sinulle!
Oho, hassusti katkesi tuo lause keskeltä kahtia, mutta itse asia tuli kuitenkin varmasti selville.
Ilman kinkkua ei tule joulua ;)) Porkkana- ja lanttulaatikko tehdään itse. Lisäksi rosollia, silliä, lohta, mätiä, punajuurisalaattia tai -paistosta, katkarapusalaattia, juustoja… Yhtenä jouluna keitimme poron kieliä, ne olivat herkullisia. Jälkkäriksi glögiä ja pipareita. Joulupäivänä tai tapaninpäivänä syömme lipeäkalaa valkokastikkeella.
meiltakin espanjasta loytyy lanttuja ja sama kommentti kaupassa.
mika tama on?
Hei Sekasorron. Hei, aika tavalla samanlainen menu teillä kuin meilläkin! Siis hyvältä kuulostaa.
Mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että poron kieli hiukan arveluttaa. Olen selvästi vähän ennakkoluuloinen minkään eläimen kieliä, sorkkia, sydämiä ja sisäelimiä kohtaan. Lipeäkala on myös sellainen ruoka, jota en osaa jostain syystä syödä. Pitäisiköhän rohkaista itsensä ja joskus kokeilla myös poron kieltä tai lipeäkalaa. Täällä Teksasissa se ei ole tosin edes mahdollista, mutta ehkäpä joskus Suomessa vielä kokeilen.
Hei Liisa. Hauska sattuma. Siis Espanjassakaan ei olla vielä hoksattu, mikä on lantun tai erityissti lanttulaatikon salaisuus… 😉
Hei!
Vierailimme jouluna 2003 Dallasissa ja kokemuksemme lantun ostosta oli kyllä hyvin samanlainen. Kassahenkilö ihmetteli kovasti ko. vihannesta ja halusi tietää mistä olemme kotoisin. Aattoiltana lanttulaatikko maistui myös amerikkalaiselle vieraalle.
Hei Espoon-mummo. On varmasti ollut hyvin erilainen kokemus viettää joulua täällä Dallasin suunnalla, missä mekin asustamme. Itse kyllä kaipaan joulun alla Suomeen, sillä onhan joulu kuitenkin koko perheen ja suvun juhla. Niinpä pitkä välimatka lähisukuun tuntuu erityisesti jouluna hiukan haikealta. Olisi se mukavaa, jos lapsikin saisi viettää aaton isovanhempien seurassa. Noh, ehkä jo ensi vuonna siihen tarjoutuu tilaisuus.
Lantun osto on täällä kyllä huvittava kokemus ja hauska sattuma, että sinäkin olet täällä vieraillessasi törmännyt samaan reaktioon. Ensi viikolla ajattelin mennä ostamaan lanttuja, sillä teen survokset jo valmiiksi pakastimeen, josta ne on sitten helppo aattoaamuna laittaa suoraan uuniin. Joten tämänvuotinen lanttukeskustelu on vielä kokematta… 😉
Kiva lukea muidenkin ulkosuomalaisten joulutapoja: meillä mieheni kanssa on ensimmäinen joulu pois suomesta, yritämme saada etelä-amerikkaan, päiväntasaajan hikiseen helteeseen suomalaista joulutunnelmaa! Tämä on myöskin meille ensimmäinen joulu, jonka vietämme omana perheenämme ja ilman minun äitini makoisia jouluherkkuja. Onneksi mieheni vanhemmat tulevat tänne jouluksi, joten saamme tuliaisiksi glögiä, puuroriisiä ja kuivahiivaa.
Täällä jouluruokien tekoa rajoittaa kauppojen valikoimat, mutta joitain ruokia pystyn valmistamaan. Olen tähän mennessä ajatellut tehdä mansikkaparfeeta, luumukiisseliä, valkosipuliperunoita, kylmiä kinkkurullia joiden sisällä on juustoja tai kasvistahnaa ja joululeivonnaisiakin on jo suunniteltu: suklaaleivonnaisiin ja joulupipareihin haettiin aineksia jopa neljän tunnin ajomatkan päästä! Mutta koko ajan yritän keksiä lisää ruokia joulupöytään.
Kalapöydässä on luultavimmin kookoshaita ja paikallista acoupa-kalaa.
Tämä on myöskin viimeinen joulumme ”kahdestaan”, sillä ensimmäinen lapsemme syntyy alkuvuodesta, joten tämä joulu tulee olemaan erityinen!
Mutta tänä vuonna olen huomannut sen, mikä tekee minulle joulun: suomalainen joulu, suomessa, oman perheen ja yhteisön kanssa. Punasävyinen, utuinen tunnelma, joulukynttilät, joulupukin kuuma linja jouluaattoaamuna, glögikuppi kädessä ja villasukat jalassa sohvalla ystävien kanssa, joulukorttien askartelu Bing Crosbyn soidessa taustalla. Mutta joulu on tämäkin, tosin vain hyvin erilainen.
Asuin pitkään Kyproksessa ja siellä muotuivat omat jouluperinteet kaltaisekseen. Elävästi jäi mieleen se, kun olin päättänyt hankkia ensimmäisen kerran kunnon kinkun. Jouluvieraita olisi vain yhdellä aterialla ja muuten olin kutsuttuna ystävien luo. Mutta minusta tuntui, ettei ilman kinkun rasvan tuoksua tule joulua.
Ajoin aamulla mopollani kauppahallille ja menin lihaosastolle. Siellä valtavat lihakimpaleet, ruhonpuolikkaat yms. roikkuivat katosta. Valitsin luottokauppiaani opastuksella sopivan näköisen kinkun, jolla oli painoa vajaat 8 kiloa. Kinkku laitettiin muovipussiin, muovipussi mopon etukoppaan ja sitten tukka hulmuten kotiin kinkkua suolaamaan.
Suolaus tapahtui ruiskun avulla, sillä lämpötila oli liian korkea kinkun liottamiseen. Ja sitten vaan uunin luukku auki ja kinkku uuniin. Muuten meni hyvin, mutta kinkkuni oli niin iso, että luu pisti luukusta ulos eikä luukku mennyt kiinni.
Tungin kinkun takaisin muovipussiin ja kiidätin sen mopolla takaisin kauppiaalle. Hän leikkasi kinkun luuta lyhyemmäksi (ja palan kinkkuakin samalla). Ja jälleen kinkkuparka pussiin, mopon koppaan ja liikenteeseen.
Kaikesta huolimatta tästä tuli ihana kinkku ja se oli kaiken vaivan väärti. Näin ajattelin, kun ihana tuoksu alkoi aatonaattoiltana kinkun kypsyessä levitä uunista keittiööni.
Hei Gardenia ja anteeksi, mutta kommenttisi on lipsahtanut ohitseni huomaamatta. Teidän jouluherkkunne kuulostavat ihanilta ja mukavaa, että saitte viettää joulua miehesi vanhempien seurassa. Joulu ulkomailla on aina erilainen, mutta niin se vain joulu tuli tännekin, kuten myös sinne päiväntasaajan helteisiin. Nyt onkin sitten jo vuosi vaihtunut uuteen ja haluan toivottaa sinulle oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2010! Ja onnea jo näin etukäteen myös tulevan perheenlisäyksen johdosta!
Moi Afrodite ja samoin sinulle pahoitteluni siitä, että vasta nyt vastailen kommenttiisi. Hauska tuo kertomuksesi kinkunpaistokommelluksesta, loppu hyvin kaikki hyvin! Myös meillä kinkku pitää injektiosuolata, sillä yleisesti täällä talvet ovat leutoja ja lämpimiä (toisin on kylläkin tänä talvena). Toivottavasti sait nauttia lämminhenkisestä ja mukavasta joulusta!
Ja oikein ihanaa ja onnellista alkanutta uutta vuotta 2010!