Maallemuutto yhdisti Sarin ja Samin unelmat: ”Talossa, pihalla ja tallissa riittää rakennettavaa vuosiksi eteenpäin”
Haave omista hevosista sai Sarin ja Samin rakentamaan talon maalle Nousiaisiin. Siinä sivussa löytyi myös vähemmän suorituskeskeinen elämäntapa ja yhteys luontoon.
Norjanvuonohevonen Hilu työntää turpansa emäntänsä Sari Härkönen-Randin poskelle. Saria naurattaa. Hilun kaveri, irlannincob Nana odottaa vieressä, että hänkin saa osansa emännän huomiosta.
Sarille ja hänen miehelleen Sami Randille hevosten pusut ovat osa unelmaa, jonka vuoksi he päättivät muuttaa maalle. Kumpikin on kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja Turussa vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen ajatukset maalaiselämän rauhallisuudesta ja mahdollisuudesta hankkia omia hevosia alkoivat vetää puoleensa.
”Seurustelumme alkuaikoina Sami tuumi, että pitäisikö muuttaa maalle, rakentaa talo ja ajella siellä mönkijällä. Siinä kohtaa ajattelin, että tuossa haluan olla mukana. Sillä erotuksella, että mönkijät vaihtuivat hevosiin”, Sari kertoo.
Omaa maalaisidylliä ei lopulta tarvinnut hakea kauaa, sillä Samin kotipaikkakunnalta Nousiaisista löytyi jokeen rajoittuva tontti kolmisen vuotta sitten. Uusi koti sijaitsee keskellä luonnonrauhaa mutta silti katuvaloilla valaistun tien varrella, vain muutaman kilometrin päässä palveluista.
Pihalla hörisee kaksi hevosta
Kotipihaan rakennetussa tallissa asuvat hevoset tuovat Sarin ja Samin arkeen juuri sellaista tasapainoa, jota he lähtivät maalta hakemaan.
”Teen töitä kotona, ja hevosten ruokkiminen kolmen tunnin välein tuo siihen pakollisia pausseja. Yleensä on tarkoitus vain antaa eläimille nopeasti heinää, mutta aika usein huomaan, että aikaa onkin vierähtänyt kolme varttia noin vain”, Sari kertoo.
Vaikka ratsut olivat alun perin Sarin haave, niistä on ajan kuluessa tullut myös Samin lemmikkejä. ”Sosiaalisuudessaan hevoset ovat kuin koiria, mutta niitä ei oteta sänkyyn”, Sami sanoo ja nauraa. Hevosten kanssa eletään rinta rinnan. Isäntäväen on helppo tarkkailla tallista pihattoon vapaasti liikkuvia hevosia, ja samalla hevoset voivat seurata, mitä ihmiset puuhaavat.
”Pihalta kuuluu heti hörähdyksiä, jos vähänkin raotan kaihtimia”, Sari sanoo.
Hevoset rauhoittavat elämää väkisinkin, koska niiden hoitoon kuluu vähintään kolme tuntia päivässä. Myös reissuun lähdöstä on tullut hankalampaa, sillä eläimille pitää hankkia aina hoitaja. Rauhoittuminen on Sarista ja Samista kuitenkin pelkästään hyvä asia.
”Ennen koin enemmän tarvetta lähteä lomalla pois kotoa, mutta nyt, kun elän täällä maalaisunelmaani, lomien merkitys on vähentynyt. Viimeksi, kun olimme vain parin päivän matkalla Ahvenanmaalla, tuli heti ikävä hevosia”, Sari kertoo.
Kroppa pani stopin
Sami ja Sari rakensivat kotinsa itse oman suvun väen avustuksella. Osaamista löytyy, koska perheessä on rakennusalan taitajia kolmessa polvessa.
”Aivan aluksi etsimme vanhaa taloa, mutta sitten Samilla syttyi kipinä rakentamiseen. Halusimme talon, joka on tehty ekologisista materiaaleista ja joka sopii ympärillä olevaan vanhaan kulttuurimaisemaan”, Sari kertoo.
Talonrakennusaika oli rankkaa, koska Sari käynnisteli samaan aikaan omaa yritystä ja otti vastaan vastuullisempia tehtäviä silloisessa osa-aikatyössään. Vapaa-aika kului rakennuksella tai rakennusprojektiin liittyviä kilpailutuksia hoitaessa.
”Ensin tuli migreeni. Sitten selkäni alkoi kiukutella, ja lopulta vaiva kroonistui. Kroppa sanoi monta kertaa, että nyt on pakko hidastaa tahtia. Lopulta en saanut edes pyykkejä kuivumaan ilman kipukohtausta”, Sari muistelee.
Sari tunnustaakin olleensa aina häärääjä, jolle pysähtyminen on ollut vaikeaa. Lomareissutkin kuluivat usein suorittamalla, ja esimerkiksi kahvilakäynnistä tuli hoidettava asia, ja nauttiminen unohtui.
Kun taloprojektin loppusuora alkoi häämöttää, Sari ryhtyi tietoisesti pyrkimään kohti hitaampaa elämäntapaa. Hän vakuutti itselleen, että on ok vain maata sohvalla tai unohtua puuhailemaan, vaikka entinen suorittaja-minä harasikin vastaan.
”Muutos oli vaikea, koska olin tottunut ajattelemaan, että olin epäonnistunut esimerkiksi yrittäjänä, jos en saanut työpäivän aikana riittävästi valmista. Yritin tehdä miljoonaa asiaa yhtä aikaa, enkä saanut valmiiksi mitään.”
Huokailua yhdessä
Tärkeimpiä keinoja rennompaan elämään on ollut asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen.
”Piti asua tässä yli vuosi ennen kuin löysin fiiliksen, että osaan levätä kotona. Sen löydyttyä ei välttämättä tarvita muuta, kunhan ei itse pyöritä pyörää, joka pitää mielen koko ajan liikkeessä.”
Sari toteaa sanovansa nykyään monille asioille ei.
”En ota arkeeni mitään, mikä vain vie energiaa. En lähde mielelläni shoppailemaan, mutta hiihdolle löytyy kyllä aikaa”, Sari sanoo.
Hevosten hoidon ja ratsastuksen lisäksi Sarin lempipuuhaa on nykyään kävely metsässä. Parasta on, jos ei tarvitse ottaa edes koiraa mukaan, koska yksin saa vain olla ja nauttia.
”Metsä on kuin syli. On tärkeää astua pois lenkkipoluilta ja pururadoilta, koska polkujen ulkopuolella ei ole enää ihmisen hallitsemassa paikassa vaan luonnossa. On lupa olla sellainen kuin on, eikä kukaan tuomitse.”
Myös hevosten kanssa touhutessa arjen huolet unohtuvat helposti, hevoset kun vaativat kokonaisvaltaista läsnäoloa. Tärkeimpiä ovat ne hetket, kun hevosen kanssa löytyy todellinen yhteys.
”Nana tykkää hengitellä yhdessä ihmisen kanssa. Se työntää turpansa olkapäälle ja huokailee syvään. Jos ihminen on silloin jäykkänä, hevonenkin hätääntyy.”
Ei vain rusinoita pullasta
Sarille ja Samille maallemuutto on mahdollistanut yhteisten unelmien toteuttamisen eri tavalla kuin heille kaupungissa koskaan olisi ollut mahdollista. Maalla on ollut tilaa hengittää ja toteuttaa itseään.
”Talossa, pihalla ja tallissa riittää rakennettavaa vuosiksi eteenpäin. Suunnitelmissamme on laittaa pihaa ja rakentaa pihasauna. Varsinkin keittiöpuutarhan toteuttamisesta olen innoissani”, Sari sanoo.
Unelmaelämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö todellisuus voisi joskus olla rankkaakin.
”Välillä ottaa päähän, kun sataa ja pitää mennä ruokkimaan hevoset. Ja aina on jotain kesken. Mutta emme voi ottaa vain rusinoita pullasta. Pitää hyväksyä, että hankaluudetkin kuuluvat elämään.”
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 2/2020.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Maallemuutto yhdisti Sarin ja Samin unelmat: ”Talossa, pihalla ja tallissa riittää rakennettavaa vuosiksi eteenpäin”