Sisustus

Ethän maksa liikaa vintage-aarteesta tai myy omaasi liian halvalla? Näin erotat designin rojusta

Kauniin ja vieläpä arvokkaan design-esineen voi löytää kirpparilta muutamalla eurolla. Toisaalta saattaa erehtyä maksamaan liikaa väärennöksestä tai kopiosta. Pieni perehtyminen aiheeseen kannattaa.

Vintage-esineet ja etenkin ­vanha suomalainen design kiinnos­tavat niin kodinsisustajia kuin sisustamisen ja muotoilun ammattilaisiakin. 2020-luvulla edes maiden rajat eivät määrittele, ­missä osta­jat ja myyjät liikkuvat.

Jos arvokkaalle esineelle ei löydy ostajaa Suomesta, kauppa voi käydä rajojen ulkopuolelta. On siis ­todella vaikea määritellä, mitä vintage-esineistä kannattaa ja pitää maksaa. Oikean hintatason löytäminen kysyy kokemusta.

Lue myös: Paras kirpputori Uudellamaalla x 5 – näiltä kirppiksiltä teet vielä sisustuslöytöjä.

Alkuun pääsee vaikkapa seuraamalla Tori.fi-, Huuto.net- ja eBay-sivustoja. Niissä hinnat ovat usein korkeampia kuin fyysisillä kirpputoreilla, mutta laajasta tarjonnasta näkee, mitä mistäkin voi pyytää tai kannattaa maksaa.

Tunnustele, tarkistele ja kiinnitä huomiota pieniin yksityiskohtiin

Mistä tunnistaa aarteen? Se onkin tuhannen taalan kysy­mys. Ensimmäiseksi kannattaa luonnollisesti kiinnittää huomiota siihen, löytyykö esineestä leima, signee­­raus tai jokin muu tehtaan tunnus.

Tämäkään ei tosin ole aukoton konsti, sillä esimer­kiksi kaikissa Artekin huonekaluissa ei ole leimaa, ja toisaalta leimojakin voi väärentää.

Omat aistit kertovat paljon. Vanha messinkinen ­esine on painava ja näyttää laaduk­kaalta. Siinä ei ole ylimääräisiä saumoja tai ruu­veja. Sen yksityiskohdat ja viimeistely näyttävät siistiltä.

Karkeasti yleistäen siis: painava kotimainen patinaa pintaansa kerännyt esine säilyttää arvonsa paremmin kuin kevyt ja ulkomainen.

Marssi kirjastoon ja opiskele tyylejä alan kirjoista

Vintage-aarteiden tunnistamisessa ei ole oikotietä. Jos ­todella haluaa tehdä hienoja löytöjä, pitää käydä museoissa ja marssia kirjastoon ja opis­kella taide­teollisuutta käsittele­vistä kirjoista.

Esimerkiksi kaikilla koti­maisilla lasi­tehtailla oli menneinä vuosi­kymmeninä omat perusvärinsä, jokaisella tunne­tulla suunnittelijalla oma tunnistettava tyy­linsä.

Jos esinettä ei kirpputorilla tunnista, voi yrittää kuvata sitä kirpparilla valkoista taustaa vasten ja yrittää onneaan googlen Lens-kuvan­tunnistusohjelmalla.

Oppia karttuu myös sisustuslehtiä tai Instagramissa alan harrastajia seuraamalla. Kokeneet harrastajat kertovat löydöistään avoimesi, usein ­hinnankin. Facebookissa toimii ryhmiä, joita seuraa­malla ja muilta harrastajilta kyselemällä voi kartuttaa tietojaan.

Turvaudu asiantuntijoihin, jos arvelet omistavasi jotain arvokasta

Jos haluat ostaa tai myydä jotain arvokasta tai olet epävarma, huutokauppa on luotettava kumppani, ­sillä ­siellä designin ammattilaiset tuntevat hintatason, ­kuvaavat ja markkinoivat ammattimaisesti ja löytävät asiakkaita ulkomailta.

Huutokauppa Bukowskis myi hiljattain 8 000 eurolla Kyllikki Salmenhaaran suunnitteleman maljakon, joka oli ostettu aikanaan kirpputorilta ­neljällä eurolla. Huutokauppa Helanderilla vastaava maljakko vaihtoi omistajaa peräti 21 000 eurolla.

Esimerkiksi Artekin vanhoja huone­kaluja oste­taan innokkaasti Suomen rajojen ulkopuolelta. Helanderin ja ­Bukowskin lisäksi isoja huutokauppoja ovat esimerkiksi Hagelstam ja Annmaris Auctions.

Älä odota pikavoittoja, käy kirpparilla usein ja kumarru alahyllyille

Hinta–laatusuhteeltaan parhaat löydöt tekee tietenkin siellä, missä yksityiset ihmiset myyvät tavaroitaan, pöytäkirppareilla, rompetoreilla ja pihakirppareilla.

Näissä paikoissa pitää käydä aarteita löytääkseen kuitenkin usein ja pitää silmänsä auki, kumarrella alahyl­lyille ja oppia näkemään aarteet lian ja pienten vikojen alta. Paavo Tynellin lamppuun joutuu usein uusimaan johdot ja korjauttamaan viat, ellei itse osaa.

Tuoleista voi joutua uusimaan kangasosat ja kunnostamaan pintoja.

Kirppareilla paljon viihtyvät keräilijät kehottavat koluamaan kaupunkien kierrätyskeskuksia ja kääntämään lomamatkoilla rattia sivuteille pienten paikallisten kirpputorien ­äärelle.

Pienemmillä paikkakunnilla, vaikkapa Jyväskylän tai Hämeenlinnan lukuisilla kirppareilla, hintataso on usein ostajalle miellyttävämpi kuin pääkaupunkiseudulla.

Asiantuntijoina keräilijä Iivari Viilomaa, Keltainen kahvipannu -blogin pitäjä Pau­liina Pitkänen sekä huutokauppa Helanderin inten­dentit Hanne Siekkinen ja Aki Syrjäläinen.

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 10/2021.