Nyt loppui kirjojen konmaritus! Kirjahylly tekee näyttävän paluun olohuoneeseen

Viime vuosina moni on hankkiutunut kirjoistaan eroon ja konmarittanut kirjahyllyn pölyä keräävänä turhakkeena. Kirjat tekevät kuitenkin taas paluuta. Kirjojen ystävät kertovat, miksi ne kuuluvat kotiin.

Stailisti Anna Pirkolan kirjahylly on koottu kahden oviaukon päälle T-kirjaimen muotoon. Kirjat on aseteltu sekaisin eri suuntiin ja väleihin on sijoiteltu kauniita pienesineitä. Painavat lehdet lepäävät alahyllyillä ja kookas kasvisto nojaa lattialla lasten ulottuvilla Fenderin putkivahvistimeen. Kirjahylly sisustuksessa on taas trendikäs.

Lue myös: Näin järjestät kirjahyllyn 45 minuutissa – kikka yllättää yksinkertaisuudellaan

”Rakensimme kirjahyllyn vanhoista kaapeista puretuista hyllyistä. Se on aika rönsyilevä ja toimii hyvänä vastapainona muuten selkeälle sisustukselle. Jos kotoa ei löytyisi yhtään kirjaa, tunnelmasta tulisi liian hotellimainen.”

Välillä Anna ostaa kirjoja vain niiden kauniiden kansien ja materiaalien vuoksi. Toisinaan pelkkä tekstin viimeistelty taitto riittää.

”Sain äitienpäivälahjaksi Nathan Williamsin coffee table -kirjan The Eye. Se on todella kaunis, ja siitä voi lukea aina yhden jutun ja inspiroitua. Toinen kestosuosikkini on Villa Maireasta kertova Inside the Villa Mairea”, Anna vinkkaa.

kirjahylly sisustuksessa

Anna Pirkolan kirjahylly saa rönsyillä vastapainoksi muuten selkeälle sisustukselle. Kuva: Jonne Räsänen.

”Vitsi, mitä kirjoja tuollakin on!”, Anna huudahtaa ja tähyilee pää kallellaan kohti katonrajaa. Hän asettaa puiset tikapuut kirjahyllyn eteen, kapuaa yläaskelmalle ja tarttuu Saara Turusen Sivuhenkilö-kirjaan (Tammi). Se on yksi hänen tämänhetkisistä lempikirjoistaan.

”Luettuani Turusen kirjan ymmärsin, miten sukupuolittunutta kirjallisuuden maailma on. Englantilainen Virginia Woolf kirjoitti aikoinaan samasta asiassa. Näitä on ihan pakko lukea.”

kirjahylly sisustuksessa

Kirjahylly sisustuksessa ei kerää ympärilleen vain kirjoja – myös viherkasvi viihtyy kirjahyllyssä. Kuva: Jonne Räsänen.

Kirjakaupan asiakkaat haluavat ruoka- ja sisustuskirjoja

Helsinkikäisessä Nide-kirjakaupassa voi hypistellä muun muassa Virginia Woolfin klassikoiden uusintapainoksia. Kauniit kannet hehkuvat punaisen ja sinisen eri sävyissä.

Nide on taide- ja lifestyle-kirjoihin erikoistunut kivijalkakirjakauppa. Sen valikoimista löytyy myös kaunokirjallisuutta sekä muoti- ja sisustuslehtiä.

”Meillä käy asiakkaita luovien alojen työntekijöistä, kirjallisuuden harrastajiin ja duunareihin. Tällä hetkellä näkyy erityisesti feministisen kirjallisuuden, sisustus- ja ruokakirjojen sekä tietokirjojen suosio”, kirjakauppias Terhi Jääskeläinen kertoo.

kirjahylly, kirjakauppa Nide, Terhi Jääskeläinen

Terhi Jääskeläinen Niteen Fredrikinkadun myymälässä. Niteen toinen piste on Kämp Galleriassa. Kuva: Jonne Räsänen.

Jääskeläisen huomio kirjamyynnistä saa vahvistuksen Kirjakauppaliiton myyntitilastoista: tietokirjojen myynti kasvoi alkuvuonna kymmenisen prosenttia. Suomi lukee -tutkimuksen mukaan keskiarvolla mitattuna lukeminen oli viime vuonna suomalaisten suosituin vapaa-ajan harrastus.

Terhillä on kotonaan yksi kirjahylly ja tyttärellä toinen. Kirjoja on myös esillä pöydillä, ja välillä hän tuskailee yhdessä asiakkaidensa kanssa, että mitä vielä ostaisi. Lukeminen on yhteinen harrastus teini-ikäisen tyttären kanssa.

”En usko kirjojen häviämiseen. Ihmisillä on tarve puhua kirjoista ja tavata kirjailijoita erilaisissa tapahtumissa. Tietyissä perheissä ja suvuissa kirjat periytyvät sukupolvelta toiselle.”

Kirjahylly sisustuksessa on osa elämäntarinaa

Arkkitehti Viljo Revellin 1950-luvulla Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenille suunnittelemassa huvilassa ja taidemuseossa on kirjastohuone.

Tyylikäs, tiikkinen kotikirjasto on alkuperäisessä asussa. Aikoinaan se oli niin ahkerassa käytössä, että Gunnar-isännän tohveleista painautuivat kokolattiamattoon nojatuolin eteen jalanjäljet.

”Kirjat yleistyivät suomalaisissa kodeissa maailmansotien välillä. Sitä ennen 1800-luvun loppupuolella kotoa oli löytynyt ehkä virsi- ja hartauskirja sekä Raamattu. Suomessa eli vahvana ajatus, siitä, että kuka tahansa voi koulutuksen kautta luoda paremman elämän. Sivistynyt ihminen oli lukenut ja hänellä oli kirjoja”, Helsingin kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss kertoo Didrichsenin huvilan kirjastossa.

Minna Sarantola-Weiss, Didrichsenin huvila, kirjasto

”Ennen kirjoilla oli paitsi käyttöarvoa monesti myös näyttöarvoa”, Minna Sarantola-Weiss sanoo. Kuva: Jonne Räsänen.

Kirjojen määrä ja sijoittelu riippui yhteiskuntaluokasta. Esimerkiksi 1950-luvulla pienten kaupunkikaksioiden olohuoneisiin mahtui vanhempien vuodesohvat, ruokapöytä ja yksi kirjahylly. Varakkaammissa kodeissa, kuten Didrichseneillä, oli sen sijaan erillinen kirjastohuone.

”Kirjakerhojen markkinoimat tyylikkäisiin ja yhdenmukaisiin kansiin sidotut kirjasarjat yleistyvät 1960-luvulla. Monissa kodeissa niitä varmasti luettiin, mutta joskus ne toimivat pelkkänä rekvisiittana” , Sarantola-Weiss toteaa.

Kirjoilla oli siis käyttöarvo, mutta monesti myös näyttöarvo. Niitä kerättiin hyllyyn koko elämän ajan ja lopulta kokoelma ulottui lastenkirjaklassikoista ammattikirjallisuuteen. Kirjahyllyjen kirjat kertovat tarinaa siitä, miten minusta tuli minä.

Lukijoiden kotona

Saku Tuominen on ruoka- ja tietokirjailija ja tunnettu lukutoukka. Hänen ja toisen kirjailijan ja yrittäjän, Sara Karlssonin kodin sisustuksessa kiteytyy kaksi pariskunnan intohimoa: ruoka ja kirjat.

Kodin oleskeluhuoneen toisella laidalla sijaitsee viihtyisä avokeittiö ja vastakkaista seinää hallitsee koko seinän mittainen valkoiseksi maalattu Lundia-kirjahylly. Se on täpötäynnä.

”Tavoitteenamme on, että kaikki kirjat mahtuisivat yhteen hyllyyn, mutta tilanne riistäytyy käsistä koko ajan. Vien business-kirjoja töihin, ja jotain myös divariin. Kuljetamme kesäisin myös Italian-kotiimme autolastillisen kirjoja, mutta siellä on sama ongelma”, Saku kertoo.

Saku Tuominen, kirjahylly

Saku Tuominen täpätäyden kotikirjahyllynsä edessä. Kuva: Jonne Räsänen.

Pariskunta tekee joka päivä yhdessä ruokaa. Kun toinen kokkaa, niin toinen lukee. Elämä tapahtuu pitkälti yhdessä ja samassa huoneessa.

”Haaveilen toisinaan siitä, että mitä jos menisi kesäksi Italiaan eikä lukisi siellä mitään tai, että lukisin vuoden ajan vain niitä kirjoja, jotka jo löytyvät kotoa. Pärjäisimme tällä kirjahyllyllä varmasti loppuelämän.”

Saku pinoaa suosikkiruokakirjojaan keittiön tasolle. Niistä kasvaa korkea pino. Keittokirjoja hänellä oli jossain vaiheessa yli sata. Hän vakuuttaa, että enää ei ole tarkoitus ostaa yhtään lisää.

”Muistaakseni olet ostanut ainakin viisi uutta viimeisen parin kuukauden aikana”, Sara huikkaa.

Saku myöntää hairahduksen, ja paljastaa juuri tilanneensa yhden uuden lisää.

Saku lukee koko ajan. Siitä on tullut tärkeä arjen tasapainoa ylläpitävä elämäntapa. Yhtenä kesänä hän luki jopa kirjan päivässä.

”Nykyään vältän pakonomaista lukemista ja pidän kirjojen välillä parin päivän tauon. Nautiskelen mieluummin jälkimausta. Luen monenlaisia kirjoja, mutta helmet säästän lomalukemiseksi. Luen ne mieluummin rauhassa ajan kanssa niiden ansaitsemalla rakkaudella. ”

Lähteet: Kirjakauppaliiton ja Suomen Kustannusyhdistys Suomi lukee, 2019. Kirjakauppaliiton julkaisema myyntitilasto, 1-3/2019.

 

Avainsanat

Keskustelu

Konmarituksen pointti ei ole hävittää kaikkia kirjoja ihan vain hävittämisen ilosta, vaan pitää vain ne kirjat ja tavarat jotka tuottavat itselle iloa. Se on tietynlaista minimalismia, ei nihilismia.

Konmaritus on tuhoon tuomittu ilmiö suurperheessä. Joku heittää pois iloa tuottamattoman tavaran ja toinen hakee sen takaisin. Jos koko perhe lukee, voi kirjahyllystä sisustuselenenttinä vain haaveilla.

Kirjahyllyjä on kotonani kolmessa huoneessa. Olen muuttamassa puolet pienempään asuntoon, ja luulisin säästäväni puolet kirjahyllyistä. Ne eivät koskaan ole olleet sisustuselementti, vaan lukevien aikuisten ja lasten kotikirjasto. Lainaan paljon uutuuksia kirjastosta, mutta aika ajoin nappaan romaanin tai tietokirjan omista hyllyistä. Suurin osa hyllyistä on Lundiaa. Silloisen myyjän suosituksen mukaisesti ärsyttävästi lian leveitä, eli vievät turhaa tilaa pinta-alasta. Myyjä perusteli mielipiteensä sillä että taide- ym. isokokoiset kirjat mahtuisivat hyllyihin. Valtaosa kirjoista on kuitenkin pienempiä, joten seinällinen liian isoa Lundiaa harmittaa. En silti luovu täyspuisesta Lundiasta muutossaan, enkä maalauta sitä valkoiseksi, mikä väri kyllä houkuttelee. Lukeminen on ihanaa.

Kommentoi juttua: Nyt loppui kirjojen konmaritus! Kirjahylly tekee näyttävän paluun olohuoneeseen

Vastaa käyttäjälle Lukutoukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X